Eristyksen vaikutukset mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Eristyksen vaikutukset jo entuudestaan mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille on asia, jota ei kenties olla huomioitu tarpeeksi. Tämänhetkisessä erityistilanteessa, sosiaalisen eristyksen ja karanteenin aikana, olemme pitkälti unohtaneet ne ihmiset, jotka kärsivät jo ennalta olemassa olevista psykologisista häiriöistä; ne, jotka kärsivät riippuvuusongelmista; ne, jotka pitävät huolta ​​skitsofreniaa sairastavasta perheenjäsenestään; joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö tai jotka kärsivät esimerkiksi bulimiasta tai anoreksiasta.

Nämä hiljaiset todellisuudet ovat läsnä lukemattomien kotien sisällä. Monissa tapauksissa resurssit ovat niukat, ammattiapua ei ole saatavilla ja ihmiset ovat kyvyttömiä hoitamaan itseään tai perhettään.

Viime aikoina monet organisaatiot ja tahot, kuten Washingtonin yliopisto, ovat varoittaneet, että yksi tämänhetkisen koronaviruspandemian vaikutuksista joita ei olla otettu huomioon, on tilanteen aiheuttamat masennusaallot sille ryhmälle ihmisiä, joka kärsii mielenterveysongelmista jo entuudestaan.

Psykologit varoittavat mielisairauksien pahenemisesta sekä ihmisten sortumisista vanhoihin tapoihinsa lisääntyvässä määrin. He painostavat tilanteen kiireellisyyttä: potilaiden seurantaa on tehostettava, tukiverkostoja muodostettava ja ammattilaisille on annettava mahdollisuus käydä potilaidensa luona jo tänään. Puhelut ja videopuhelut ovat joillekin hyvä ratkaisu, mutta toisille ne eivät yksinkertaisesti riitä. Koska joskus vain asiantuntijan fyysinen läsnäolo ehkäisee kriisin tai sortumisen, tai jotain vieläkin vakavampaa.

Eristyksen vaikutukset mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille

Jos mielenterveysongelmat olivat näkymättömiä jo ennen pandemiaa, nyt ne ovat sitä vieläkin enemmän, eikä niihin ei kiinnitetä senkään vertaa huomiota kuin ennen. Monet ihmiset ovat menettäneet rutiininsa. Tukiryhmät ja terapiaistunnot, jotka ovat monille potilaille elintärkeitä ja joissa he olivat jo edistyneet, on peruutettu. Nyt, eristyksissä ja oman kotinsa yksinäisyydessä, jotkut palaavat riippuvuuksiinsa.

Toiset kärsivät masennuksensa uusiutumisesta. Jotkut vanhemmat ovat peloissaan poikansa puolesta, joka ei enää halua ottaa hänelle määrättyjä psykiatrisia lääkkeitä ja jonka psyykkinen tila on arvaamaton. Jokainen tapaus on erilainen, ja tapauksia on lukemattomia. Eristyksen vaikutus on varmasti silminnähtävä kaikkien kohdalla.

Kiinassa tämä on jo otettu huomioon. The Lancet -tiedelehdessä julkaistiin huhtikuun alussa tiedot tutkimuksesta, jossa tohtorit Hao Jao ja Jian Chen pohtivat tätä kysymystä.

• On huomattu, että mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä on suurempi riski saada koronavirustartunta.
• Monilla on heikentynyt immuunijärjestelmä. Toisilla on taipumus vähät välittää sosiaalisesta eristyksestä ja jatkaa riskialtista käyttäytymistä, mikä lisää tartuntojen määrää.
• Lisäksi mielenterveysongelmista kärsivillä on monesti myös erilaisia perussairauksia, mikä taas lisää COVID-19 -viruksen aiheuttaman taudin vakavuutta, mikäli henkilö saa tartunnan.
• Yksi tekijä muiden joukossa on vaikeudet saada riittävää psykologista ja/tai lääketieteellistä hoitoa silloin kun potilas sitä tarvitsee.

Tutkitaan tarkemmin sitä, mitkä eristyksen vaikutukset ovat mielenterveyshäiriöistä kärsiville.

Mielenterveyshäiriöt pandemia-aikoina: laiminlyöty todellisuus

Sosiaalinen eristys tai karanteeni aiheuttaa eri ihmisryhmissä ja ihmisissä eriarvoisuutta ennennäkemättömällä tavalla. Hädän hetkellä toisille avun ja tuen pyytäminen ja saaminen on vaikeampaa kuin toisille. Joissakin tilanteissa raha ratkaisee, toisissa hyvä mielenterveys.

Monet näistä ihmisistä olisivat kiitollisia esimerkiksi siitä, että he pääsisivät ulos ainakin hetkeksi joka päivä. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole suurta taloa ja puutarhaa, joissa olisi tilaa liikkua ja puuhata.

Tämä tilanne liitettynä mielenterveyden häiriöön tai sairauteen pahentaa tilannetta. Lisäksi on muitakin ongelmia, joita tulee ottaa huomioon:

• Sosiaalinen eristys tai kotikaranteeni pahentaa niiden ihmisten mielenterveyden tilaa, jotka kärsivät fobioista, pakko-oireisista häiriöistä tai tuhoavista ajatuksista.
• Vuosia kestäneiden hoitojen ja terapian ansiosta monet ovat oppineet hillitsemään ahdistustaan ja löytämään strategioita päivittäisen elämän hallintaan. Kun pandemia ja siihen liittyvät eristys- ja ehkäisytoimenpiteet ilmestyvät elämään odottamatta, ihmiset hämmentyvät ja tuntevat olonsa avuttomaksi. Mikään, mitä he ovat terapiassa oppineet, ei tunnu olevan enää avuksi.
• Kaikki, jotka ovat menneisyydessä käyneet läpi jonkun trauman, voivat elää sen uudelleen tässä eristystilanteessa.
• Ne, jotka ovat ennen vahingoittaneet itseään tai turvautuneet päihteiden väärinkäyttöön, saattavat nyt palata vanhoihin käyttäytymismalleihinsa.
• Jotkut potilaat ovat aikaisemmin olleet hoidossa sairaalan psykiatrisella osastolla. Tämä eristystilanne voi viedä heidät takaisin tuohon elämänvaiheeseen, jolloin ahdistus syvenee varmasti.
• Nämä potilaat eivät voi nyt käydä terapiaistunnoissaan ja tukiryhmiensä kokoontumisissa, eli heiltä on viety pois ne rutiinit jotka auttoivat heitä.

Mitä strategioita tulisi noudattaa minimoidaksemme eristyksen vaikutukset mielenterveyshäiriöistä kärsiville ihmisille?

Eristyksen vaikutukset mielenterveyshäiriöistä kärsiville voivat olla erittäin ongelmallisia. Jotkut potilaat viettävät eristyksen yksin. Toiset viettävät sen perheensä kanssa, jolloin perhe voi tuntea avuttomuutta tai jopa pelkoa läheisensä terveydentilan takia. Näitä strategioita olisi hyvä noudattaa, jos vain mitenkään mahdollista:

• Joidenkin rutiinien ja päivittäisten aikataulujen asettaminen ja noudattaminen. Ne voivat olla ihan perusasioitakin, jotka eivät eristyksessä kuitenkaan ole niin itsestäänselviä, kuten: lepo, ruokailu, liikunta, vapaa-ajan hetket yms.
• Olisi ihanteellista, jos potilas voi luottaa tuntemansa ammattilaisen apuun edellä mainituissa ja muissakin asioissa.
• On tärkeä muistaa, että tukea ja apua saa ja täytyykin pyytää. Ansaitsemme voida hyvin, ja kriisiaikoina löytyy varmasti aina joku, joka voi auttaa meitä. Meidän pitää vain osata hakea apua.
• Tukiverkostoa täytyy pitää yllä tai sellainen pitää rakentaa, jos sitä ei vielä ole olemassa. Perheen, ystävien, naapureiden, sosiaalipalvelujen, yhdistysten, psykologien ja lääkäreiden on muodostettava verkosto, joka on aina tietoinen henkilöstä, jolla on mielenterveysongelmia tai psykologisia häiriöitä.
• Alituinen viestintä. Tekstiviestit, puhelut ja videopuhelut ovat päivittäinen apukeino, jota emme voi ohittaa.
• On aina hyvä muistaa ne selviytymisstrategiat, jotka ovat auttaneet potilasta hyvin aiemmin. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka ovat joskus kärsineet jonkinlaisesta häiriöstä tai ongelmasta, tietävät, että helpotusta voi löytää eri tavoin: hengitysharjoituksilla, lukemalla nautinnollista kirjaa, kuuntelemalla musiikkia, tekemällä käsitöitä jne. Niitä ei saa unohtaa ahdistuksen hetkellä; jokaisella on oma rentoutumistapansa.

Lopuksi todettakoon, että oli tilanne mikä tahansa, meistä kukaan ei ole yksin. Apua on aina saatavilla, joskus sitä on vain rohjettava pyytää. Toisaalta, jos tunnemme jonkun mielenterveyshäiriöstä kärsivän (joka on yksin tai asuu perheensä kanssa), pidetään hänet mielessä ja otetaan häneen yhteyttä.

Näin yllättävä sosiaalinen eristys ja kotikaranteeni ei ole helppo tilanne kenellekään, ja mielenterveyshäiriöistä kärsiville se voi olla erityisen vaikea. Olkaamme osa sitä tukiverkostoa, joka haluaa auttaa lähimmäisiään, joka olkaamme läsnä niille, jotka meitä eniten tarvitsevat.