Elämässä voi voittaa ilman kilpailua

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Elämässä voi voittaa ilman kilpailua. Voittaaksesi elämässä sinun ei aina tarvitse ylittää tavoitteita, nousta palkintokorokkeella tai ansaita kultamitaleja. Vaikka muut saavat meidät usein uskomaan jotain muuta, ollaksemme onnellisia meidän ei tarvitse kilpailla, verrata itseämme aina muihin tai asettaa kykyjämme testiin tuhansissa eri haasteissa. Todellinen hyvinvointi saavutetaan työskentelemällä oman itsemme kanssa ja pitäytymällä omassa viitekehyksessämme, jolloin voimme saavuttaa sen, mitä todella tarvitsemme.

Jos jokin iskostuu meihin melkein tiedostamattamme jo pienestä pitäen, on se tarve kilpailla. Se, joka saa läksyt ensimmäisenä valmiiksi, voi mennä pihalle; se, joka saa parhaat arvosanat, on luokan ensimmäinen; se, joka on kaikkein sosiaalisin, ystävällisin ja viehättävin, saavuttaa enemmän sosiaalista menestystä koulussa. Jollain tavalla on aina tarpeen “olla enemmän kuin toinen” saavuttaaksemme erilaisia palkkioita.

Toisaalta meillä on myös kyky ponnistella ja saavuttaa tiettyjä tavoitteita. Ponnistelut sen puolesta mitä haluamme ja antaa itsestämme kaikki mahdollinen missä tahansa olosuhteissa, on asianmukaista ja suositeltavaa. Ongelmia syntyykin silloin, kun toisilla on aina tarve kilpailla muiden kanssa ja he pyrkivät siihen että heillä on aina “enemmän kuin toisella” ollakseen ikuisessa etulyöntiasemassa.

Nämä ovat tilanteita, joita esiintyy usein ja jotka joskus kuluttavat meitä valtavasti. Käsitelläänpä alla aihetta hieman syvemmin.

Elämässä voi voittaa saavuttamalla oman onnen

Monet ihmiset ymmärtävät jokapäiväisen elämänsä jatkuvana kilpailuna. “Minulla on aina oltava paras työ, paras auto, upein joulukuusi sekä omaperäisimmät syntymäpäiväjuhlat, jotta pojastani tulisi koulussa kaikkein suosituin“… Aivan kuin elämän ratkaiseva piirre yhteiskunnassa olisi juuri kilpaileminen, se, että elämä olisi alituista pyrkimistä etulyöntiasemaan muuhun maailmaan nähden.

Tässä kaikessa on kuitenkin jotain ilmeistä. Ne, jotka ymmärtävät elämänsä tämän suodattimen kautta, käyvät jatkuvasti läpi yhtä tiettyä tunnetta: turhautumisen tunnetta siitä, että he eivät koskaan voi tuntea itseään tyytyväisiksi. Loppujen lopuksi aina on joku, joka on edellämme jossakin, joku, joka on parempi omien saavutustensa ansiosta. Tarve kilpailla ja halu olla parempi kuin muut on kärsimyksistä kaikkein hyödyttömintä.

Elämässä voittamisen pitäisi koostua sellaisen onnen saavuttamisesta, jossa ainoana vertailukohteena pidetään itseään. Itsemme voittaminen, tavoitteiden asettaminen ja omien kykyjen testaaminen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kaikista maailman testeistä se kaikkein tärkein. Olemme kuitenkin hakeneet jo vuosikymmenten ajan sitä, minkä ekologit ovat määritelleet syrjäyttävän kilpailun periaatteeksi, eli haastaneet toisiamme niin, että vain kaikkein parhaimmassa etulyöntiasemassa olevat ihmiset ovat päässeet muiden yläpuolelle.

Mutta kaikki tämä on muuttumassa. Tässä yhä enemmän yhdistyneessä ja globalisoituneessa maailmassa syntyy uusia sosiaalisia asetelmia ja ennen kaikkea kiireellisiä tarpeita. Nyt, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, on ensisijaisen tärkeää, että edessä olevien monien haasteiden ratkaisemiseksi rakentaisimme entistä yhteistyökykyisempää ja vähemmän kilpailukykyisempää elämää.

Miksi on ihmisiä, jotka mieluummin kilpailevat kuin tekevät yhteistyötä?

Olemme käyttäneet paljon aikaa kilpailullisen lähestymistavan soveltamiseen lähes kaikissa elämämme eri osa-alueissa. Teemme tämän siksi, koska se oli (ja on edelleen) ainoa tapa saada työpaikka, kerätä huomiota tai kunnioitusta tietyn ryhmän keskuudessa… Joskus on toki välttämätöntä kilpailla, mutta on niitä, jotka tekevät niin luonnostaan. Mikä on syy tähän?

• Se johtuu usein huonosta itsetunnosta. Jotta nämä ihmiset voisivat voittaa elämässään, heidän on pystyttävä tuntemaan itsensä muita paremmaksi ja siten ruokkia egoaan ja tarjota vahvistuksia epävarmuudelleen. Vastaavasti taas, jos heidän olisi osallistuttava yhteistyöhön perustuviin tehtäviin, tämäntyyppisille ihmisille tästä ei olisi mitään hyötyä, ja siksi nämä ihmiset myös välttävät näitä tilanteita.
• Toisinaan löydämme kateuteen keskittyvän persoonallisuuden, lähes pakkomielteisen tarpeen saada kaikki se mitä toisilla ihmisillä on, ja himoitsemaan sitä mitä toiset ovat saavuttaneet.

Viimeisenä emme saa unohtaa, että osa erittäin kilpailukykyisiä ihmisiä piiloutuu kaikkein patologisimman ja haitallisimman narsismin varjoon. Näillä ihmisillä on selvästi aggressiivinen profiili. Juuri nämä miehet ja naiset haluavat saavuttaa ja voittaa millä keinolla hyvänsä – ilman, että heillä olisi pienintäkään epäilystä vastustajansa “murskaamisesta”.

Elämässä voi voittaa tekemällä yhteistyötä ja pitämällä itseä oman elämänsä esimerkkinä

Jos haluat voittaa elämässä, haasta itsesi. Älä himoitse sitä mitä toisella on, älä muserra muita saavuttaaksesi valta-asemaa ja merkityksellisyyttä, sillä pitkällä aikavälillä tulisit joka tapauksessa olemaan se, joka haluaa aina enemmän; se, joka joutuu kärsimään siitä tyhjyydestä, jonka haluat täyttää ja siitä kateudesta, jonka haluat tyydyttää. Elämän ymmärtäminen jatkuvan kilpailun näkökulmasta on kärsimystä.

Sen sijaan, jos kilpailisit pelkästään itsesi kanssa, asiat tulevat muuttumaan. Jos nostat itsesi vertailuasemaan sekä asetat tavoitteita ja haasteita omaan horisonttiisi, tulet tuntemaan olosi motivoituneeksi, jolloin päämäärässä siintävä palkkiokin maistuu paremmalta. Vähitellen rakennat sinulle räätälöityä onnea omaan tahtiisi ja omiin ominaisuuksiisi mukautettuna.

On myös tärkeää ottaa huomioon yksi tärkeä yksityiskohta: meidän on aika luoda skenaarioita, joissa yhteistyöhön perustuva älykkyys toimii, ja jossa me kaikki olemme mukana rakentamassa ideoita, toimintaa, vastavuoroisuutta ja organisaatiota. On aika lopettaa ainainen kilpaileminen ja keskittyä liittoutumien luomiseen sekä pyrkiä etenemään yhdessä kohti tulevaisuutta, joka tarjoaa ratkaisuja meidän nykyisiin tarpeisiimme.