Elämän uudelleen aloittaminen harmaan avioeron jälkeen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tilastotietojen mukaan yli 50-vuotiaiden parien avioerot ovat lisääntyneet kaikkialla maailmassa. Haasteet 20, 30 tai jopa 40 vuoden suhteen katkeamisen jälkeen ovat lukemattomat. Ne ovat myös melko henkilökohtaisia.

Elämän aloittaminen niin sanotun “harmaan avioeron” jälkeen ei ole helppoa. Monet ihmiset tuntevat olevansa täysin eksyksissä. Toisaalta jotkut näkevät sen uutena mahdollisuutena, tilaisuutena luoda onnellisempi, virkistävämpi elämä täynnä toiveita ja tavoitteita. Joka tapauksessa, ei voida kiistää, että oli ikä mikä tahansa, on välttämätöntä lopettaa suhde, joka ei tuo tyydytystä vaan onnetonta oloa ja ongelmia.

Mutta kun kaksi ihmistä ovat asuneet yhdessä vuosikymmeniä, he ovat usein rakentaneet suuren perheen sekä emotionaalisen, aineellisen ja jopa taloudellisen infrastruktuurin. Sellaisen perinnön jakaminen kahtia ei ole helppoa. Esimerkiksi omaisuuden jakamisessa syntyy lähes aina vaikeuksia. Lisäksi ero tuo aina suruajan, ja ihmiset huomaavat joutuvansa määrittelemään elämänsä tarkoituksen uudelleen.

Monet 50–60-vuotiaat ihmiset eivät tiedä, miten käsitellä avioeroprosessiin liittyviä tunteita ja miten aloittaa elämä yksin.

Avaimet elämän uudelleen aloittamiseen harmaan avioeron jälkeen

Harmaassa avioerossa rakkaus on joskus tukahdutettu, sitä on vahingoitettu tai pahoinpidelty. On kuitenkin ihmisiä, jotka sen sijaan että lopettaisivat onnettoman suhteensa, antavat sen jatkua vuosikymmeniä. Tämä on erityisen yleistä yli kuusikymppisille pariskunnille, joille opetettiin, että avioliiton on kestettävä ikuisesti. Tarpeetonta sanoa, että tällaisissa olosuhteissa ainoa asia, joka kestää ikuisesti, on kärsimys.

Onneksi tämä käsitys alkaa olla vanhentunut. Avioeroa ei pidetä enää negatiivisena leimana, vaan yhteiskunnassamme toistuvana ja normaalina asiana. Kun tähän lisätään se tosiasia, että monet 50–60-vuotiaat naiset nauttivat taloudellisesta riippumattomuudesta ja omasta urastaan, on helppo ymmärtää syy erojen lisääntymiseen tässä väestöryhmässä.

Todellinen haaste on se, kuinka aloittaa elämä harmaan avioeron jälkeen. Sitä ei voida selittää tyhjän pesän oireyhtymällä, keski-iän kriisillä tai lähestyvällä eläkkeellä. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät enää rakasta puolisoaan/kumppaniaan ja haluavat aloittaa uuden elämän yksin. Tämän rohkean askeleen jälkeen tapahtuvan hallitseminen ei ole helppoa.

Ympäristön tuki

The Journals of Gerontology -lehdessä julkaistu tutkimus ehdottaa kahta mielenkiintoista näkökohtaa. Ensinnäkin ns. harmaa avioerovallankumous tuli ensimmäisen kerran tunnetuksi vuonna 1990. Siitä lähtien yli 50-vuotiaiden parien erot edustavat neljännesosaa kaikista avioeroista.

Toinen näkökohta on, että emme tiedä varmasti tämän ilmiön ennustajia emmekä seurauksia. Tiedämme, että se ei ole yksinkertainen prosessi ja että se on hyvin erilainen kuin aikaisemmin elämässä tapahtuva avioero.

Avainasemassa näissä tilanteissa on se, että eroavat henkilöt tarvitsevat ympäristönsä tukea. He tarvitsevat ystäviä, joille puhua, ja sosiaalisen ryhmän, joka toimii päivittäisenä liittolaisena, sillä ne ovat avain elämän aloittamiseen harmaan avioeron jälkeen. On myös tärkeää saada ymmärrystä ja tukea muilta perheenjäseniltä.

Harmaan avioeron kohtaaminen tarkoittaa, että joudutaan luopumaan monista yhteisistä ihmissuhteista. Kummankin täytyy myös luopua tietyistä unelmistaan ja muotoilla kaikki muistonsa ja kokemuksensa uudelleen.

Elämäntarinan muotoilu uudelleen tulevaisuuteen katsoen

55- tai 60-vuotiaat ihmiset, joka päättävät erota, ovat saattaneet asua yhdessä 20 vuotta, 30 vuotta tai enemmänkin. Jokainen tapaus on luonnollisesti ainutlaatuinen, ja vaikka jotkut suhteet menivät pieleen alusta alkaen, toiset ovat saaneet kokea heikkenemisen paljon myöhemmin. Useimmissa tapauksissa se tarkoittaa, että elämä on muotoiltava uudelleen ihan kokonaan.

Jotkut katuvat kaikkea kokemaansa ja kysyvät itseltään “miksi en tehnyt tätä aiemmin?”. Toiset kärsivät joutuessaan eroamaan kumppanistaan, jota he edelleen rakastavat, mutta eri olosuhteiden vuoksi (pettäminen, erimielisyydet jne.) joutuvat päättämään suhteen. On myös niitä, jotka pakenevat pitkiä väkivaltaisia suhteita ja niitä, jotka jättävät suhteen yhteisellä sopimuksella, kun rakkautta ei ole jäljellä.

Kaikissa näissä olosuhteissa viimeinen asia on yrittää pyyhkiä pois elämä kumppanin kanssa. Ne yhteiset vuosikymmenet ovat olemassa ja ne ovat osa heidän historiaansa. Entinen kumppani muodostaa osan siitä, keitä he ovat. Heidän on hyväksyttävä menneisyys keskittyäkseen tulevaisuuteen. Tätä varten eroa tulee surra. Myöhemmin he voivat selventää uusia tavoitteita ja tarkoituksia.

Taloudelliset ongelmat voivat aiheuttaa ahdistusta

Elämän aloittaminen harmaan avioeron jälkeen on monissa tapauksissa melko radikaalisti erilaista kuin ennen. Varsinkin silloin, kun toinen puolisoista on ollut taloudellisesti riippuvainen puolisostaan. Se on yksi tämän nousevan ilmiön todellisista ongelmista. Monet naiset ovat nimittäin omistaneet elämänsä lastensa kasvattamiseen.

Joskus taas pariskunta joutuu kohtaamaan kuolinpesän jaon, joka usein aiheuttaa juridisia ongelmia. Se aiheuttaa paljon ahdistusta ja voi tietyissä tapauksissa luoda vastakkainasetteluja muiden perheenjäsenten välille.

Harmaan avioeron vaikutus aikuisiin lapsiin

Useat 50-60 -vuotiaat ihmiset olettavat, että heidän lapsensa eivät tule tuntemaan avioeron kaikkia vaikutuksia. “Heillä on oma elämänsä, he asuvat jo omillaan,” vanhemmat saattavat ajatella. Monet heistä kuitenkin joutuvat käsittelemään tilannetta hiljaisuudessa eivätkä tiedä, kuinka hyväksyä, ymmärtää ja kohdata se. He kokevat outoja ja ristiriitaisia tunteita sekä pettymystä ja surua.

Tästä syystä vanhempien tulisi puhua aikuisille lapsilleen ja selittää heille, että kaikki tunteet ovat täysin ymmärrettäviä. Heidän tulee pitää kommunikaatiokanavat auki ja ymmärtää, että vaikka heidän lapsensa ovat jo aikuisia, se ei tarkoita, etteikö ero vaikuttaisi heihin suuresti.

Tietenkään he eivät tarvitse lastensa lupaa eroon, mutta vanhempien ja lasten keskinäinen tuki sekä empaattisen ja vilpittömän vuoropuhelun hyödyntäminen toimivat puskurina tilanteessa, joka ei ole koskaan mukava tai helppo kenellekään.