Elämä ilman elämistä ei ole elämää

· 27.3.2017

Elämä on paljon yksinkertaisempaa kuin mitä me usein kuvittelemme, mutta se yhteiskunta mistä me itsemme löydämme kannustaa meitä joka päivä ”saamaan” ja ”menestymään”, kilpailemaan mielikuvituksellisesti muiden kanssa ja yllyttää olemaan ”paras”, ”se jolla on kaikista eniten”. Me olemme kollektiivisesti luoneet maailman joka on niin teennäinen, että me kärsimme stressistä, ahdistuksesta ja psykosomaattisista sairauksista, johtuen absurdista ajattelusta, jonka on saanut aikaan kilpailu, ylpeys ja ego.

Itse asiassa ihminen on vain eläin. Se mikä erottaa meidät muista olennoista on kykymme järkeillä hyvin monimutkaisella tavalla. Mutta monesti meidän irrationaalinen puolemme on voitonriemuinen ja me teemme epäloogisia tekoja, jotka toimivat meidän parhaita etujamme vastaan.

Yksi näistä teoista on kokemus, että menetämme melkein kaiken hyvän mitä universumi meille antaa. Tarkoittaen sitä, että me olemme elossa, meillä on maailma edessämme ja voimme käyttää sitä juuri niin kuin haluamme. Mutta tästäkin huolimatta meistä tulee pakkomielteisiä tavoitteiden suhteen, siinä että olisimme parempia kuin naapurimme, että meistä tulisi aina vain tuotteliaampia ja tuotteliaampia.

Loppujen lopuksi tämä saa aikaan sen, että me käytämme loppuun resurssimme, estäen itseämme nauttimasta tekemisen prosessista tai sukeltamisesta johonkin aktiviteettiin. Se aiheuttaa liian monia häiriöitä, luoden epäluonnollisia naruja, jotka sitovat meidän kykymme tuntea, tehden meistä näin samalla robotteja. Ilmiselvästi tämä ei ole elämää ja meille tekisi hyvää yrittää olla lankeamatta tähän ansaan.

Ongelma on siinä, että on vaikeaa olla taipumatta tämän päivän yhteiskunnan vaatimusten alla ja erityisesti silloin, jos meillä on se tietty tarve menestyä ja vaurastua, mikä on niin hallitsevaa nykyään.

Tarve menestyä?

Sinun ei tarvitse menestyä, sinun täytyy elää. Kukaan ei lähettänyt meitä tähän maailmaan saavuttamaan loistavia voittoja niin että muut vain ovat ympärillämme ja taputtavat. Näin on ainoastaan meidän mielikuvituksessamme. Me olemme täällä ollaksemme onnellisia, ollaksemme kanssakäymisessä ympäristömme kanssa ja nauttiaksemme siitä. Menestyminen ei ole välttämättömyys ihmisille ja ne, jotka uskovat näin, aiheuttavat itselleen monet päänsäryt ja ehkä jopa vatsahaavan kaiken päätteeksi.

Pariskunta juoksee rantavedessä

Sinä varmasti ajattelet, että helppohan tämä on sanoa, mutta ikävä kyllä meidän edellytetään työskentelevän pitkiä päiviä ja korkeatasoisesti, jotta voisimme elää arvokkaasti. Tämä on totta, mutta ongelma on siinä, että rajat ovat kuitenkin olemassa ja me pyrimme ylittämään ne tarpeettomasti ja vasten meidän omaa fyysistä ja psykologista hyvinvointiamme.

Meidän tulee olla selvillä siitä, mitä meidän oikeat tarpeemme ovat. Itse asiassa ne ovat syöminen, juominen, se että on suojaa, liikkuminen ja joitakin muita. Loput eivät ole tarpeita, ne ovat haluja. Sallittuja haluja, joita saa kyllä olla, joiden puolesta saa taistella ja joita voi yrittää tavoitella, mutta älä anna niiden siirtyä kategoriaan, jossa tarvitsisit niitä elääksesi ja ollaksesi onnellinen – ne ovat vain hauska lisä.

Jos minä taianomaisesti muutan haluni tarpeiksi, tulen lopulta taistelemaan niiden puolesta aivan kuin ne olisivat minun elämäni; aivan kuin ilman niitä en pystyisi toimimaan tai selviytymään, ja tämä ei ole totta. Sillä, että yrittää elää paremmin, että omistaisi isoimman talon, kaikista hienoimman puhelimen, kaikista nopeimman auton, tulee loppujen lopuksi menettämään elämisen sisimmän olemuksen. Mikään näistä asioista ei tule tekemään meitä onnellisiksi, koska ulkoiset asiat eivät ole tärkeitä.

Me kehitimme tarpeemme

Myynnin ja markkinoinnin maailmassa on olemassa sanonta  “lammastekijä”. Tällä tarkoitetaan sitä mainosta, joka kertoo potentiaaliselle ostajalle että hänen naapurillaan on jo kyseinen tuote, joten hän epätoivoisesti tarvitsee sen ja saatuaan on erittäin iloinen ja saa sen ansiosta koko naapuruston ihailun. Tällä tavoin, koska emme halua ”vähemmän”, me todennäköisesti ostamme tuotteen, vaikka emme sitä edes tarvitsisi.

Loppujen lopuksi tästä tulee kierre: ajattelemme ja uskomme nimellisarvoon, että meidän pitää saavuttaa jotain, ostaa jotain. Sitten me aloitamme sen mukaisen tarinan ja meistä tulee pakkomielteisiä sen ajatuksen suhteen, että meidän pitää saavuttaa se hinnalla millä hyvänsä. Katkaisemme selkämme saavuttaaksemme sen, samalla ahdistuen ja ilman että nautimme prosessista. Meillä on haluamamme nyt, mutta se ei ole tarpeeksi ja tarvitsemme jotain parempaa ja näin me jatkamme ilman minkäänlaista ylärajaa.

Kierreportaat

Matkalla olemme hukanneet nautinnon, joka seuraa pienistä asioista, pelkästä elämisestä, maailmassa olemisesta. Meistä on tullut pakkomielteisiä jonkin suhteen mitä emme tarvitse, kuvitellen että se antaisi meille onnellisuuden, kun juuri se mitä menetimme on onnellisuus.

Se, että tekee tämän hyvin selväksi itselleen, vapauttaa meidät. Mitä vähemmän tarvitset, sitä täydempi ja onnellisempi sinusta tulee. Voimme nauttia paljon enemmän kaikesta ympärillämme olevasta ja olemaan paljon kiitollisempia siitä mitä meillä on, ja tämä ei todellakaan ole paha asia. Mielemme muuttaminen sen suhteen, mitkä ovat meidän tarpeemme halujen ja mieltymysten mielessä, vapauttaa meidät riippuvuuksista ja ahdistuksestaja antaa meidän löytää todellisen elämisen taidon.

Pidä huoli, että et anna elämän mennä ohitsesi samalla kun yrität tienata elantosi, koska elämä ei ole elämää ilman elämistä.