Eilisen ihmissuhteista irrottautuminen
Ihmissuhteista irrottautuminen merkitsee sen tunnistamista, että jotkut ihmiset kuuluvat eiliseen tarinaasi, eivätkä tulevaan. Tämä ei tarkoita, etteikö se tekisi kipeää. Hyvästien jättäminen tekee aina kipeää, vaikka olisitkin osannut ennustaa sen etukäteen. Tämä on yksi niistä tunne-elämän laeista, jotka hallitsevat vuorovaikutustamme toisten kanssa.
On joitakin ihmissuhteita – tai ihmisiä – joilla on erityinen vaikutus elämääsi. Riippumatta siitä, kuinka paljon kuitenkin taistelet niiden puolesta, yrität pelastaa ihmissuhteen tai rakastat näitä ihmisiä, ja vaikka kuinka ajattelisit heidän kuuluvan elämääsi, kaikki voi silti romuttua yhdessä hetkessä. Ei tunnu hyvältä jättää hyvästejä, mutta joskus se on juuri mitä vapautesi vaatii. Vasta noista ihmissuhteista irrottautuminen tuo vapauden, jossa kauneus ja todelliset tarpeesi löytyvät.
Joskus meidän on lähdettävä ollaksemme onnellisia, jättääksemme kivun ja huolet taaksemme, hyljätäksemme epävarmuuden tunteet, saavuttaaksemme mielenrauhan ja pystyäksemme saavuttamaan tunne-elämän vapauden.
Jätä hyvästit puhumalla avoimesti
Sinun on opittava jättämään hyvästit niille, jotka ovat sinua satuttaneet. Pidä kuitenkin mielessäsi, että aivan jokaisesta kokemuksesta voimme oppia jotain tulevaisuuttamme varten. Tämä ei tarkoita, etteikö tulevaisuutemme joskus olisi sen surun kokemisen arvoinen, joka puskee meitä erilleen. On aina hyväksi rakastaa ja oppia niistäkin ihmissuhteista, jotka eivät toimi.
Suurenmoinen kirjailija Gabriel García Marquéz pohtii tätä erinomaisella tavalla. Seuraavan kappaleen välityksellä voimme oppia uutta koko sydämellämme rakastamisesta silloinkin, kun näemme tuon rakkauden jo saavuttavan päätöspisteensä:
“Jos tietäisin, että tänään on viimeinen kerta kun katselen sinun nukahtavan, pitäisin sinusta kiinni tiukasti ja rukoilisin saavani olla sielusi suojelija. Mikäli tietäisin, että tämä on viimeinen kerta kun kävelet ulos tuosta ovesta, halaisin ja suutelisin sinua, kutsuisin sinut vielä kerran takaisin tehdäkseni niin vielä uudelleen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta kun kuulen äänesi, äänittäisin jokaisen sanasi voidakseni kuunnella niitä yhä uudelleen ja uudelleen, loputtomasti. Mikäli tietäisin, että nämä ovat viimeiset hetket jolloin näen sinut, kertoisin sinulle kuinka paljon sinua rakastan, enkä vain typeryydessäni olettaisi sinun jo sitä tietävän.”
Huomista ei ole taattu kenellekään, olimmepa sitten nuoria tai vanhoja. Tänään voi olla viimeinen kerta, kun näet rakastamasi ihmiset. Älä siis odottele kauempaa, tee se tänään. Silloin, vaikka huominen ei koskaan saapuisikaan, sinun ei tarvitse katua sitä, ettet varannut aikaa hymylle, halaukselle tai suudelmalle. Sinun ei tarvitse katua sitä, että olit liian kiireinen toteuttaaksesi viimeistä toivetta.
Pidä lähellä niitä, joita rakastat. Kuiskaa heidän korvaansa, kuinka paljon heitä tarvitset ja kuinka paljon heitä rakastat. Kohtele heitä hyvin. Varaa aikaa anteeksipyynnöille, kiitoksille ja kaikille muille tuntemillesi rakkauden ilmaisuille. Kukaan ei tule muistamaan sinua omien salaisten ajatustesi perusteella.
Kun hyvästien jättö satuttaa, avaa silmäsi ja hyväksy oppitunti
Ei ole mitään sen surullisempaa kuin hyvästien jättö. Lopulliset hyvästit ovat lopulliset, mutta pelkät hyvästit kantavat jonkin määrittelemättömän ajan päähän. Sillä ei ole väliä kuinka kauan rakkaus, ystävyys tai mikä muu tahansa ihmissuhde kestääkään, niiden tulisi perustua tunteidemme ja ajatustemme ilmaisemiselle.
On tärkeää, ettemme päädy tilanteeseen, jossa emme tunne pystyneemme ilmaisemaan sitä mitä halusimme. Hyvästien jättö tuottaa enemmän kipua kun ”sulkakynässämme on vielä mustetta”. Mikäli jätämme tuon kynän käyttämättä, muste kuivuu siihen kiinni ja pilaa mahdollisuutemme kirjoittaa.
Toisin sanoen tunne-elämämme menneisyys määrittää nykyisyytemme. Siksi tämänhetkisten tunteidemme ja ajatustemme prosessointi on niin tärkeää.
Pidä siis mielessäsi, että vaikka hyvästit satuttavatkin, kipeimpiä ovat sanattomat hyvästit. Näitä ovat hyvästit, joissa ratkaisematta jääneet asiat on vain heitetty lukolliseen rasiaan, jonka terävät kulmat pistelevät sydämessämme.