Edmonia Lewis: elämä ja ura

07 helmikuu, 2020
Edmonia Lewis nousi esiin mustana naisena valkoisten miesten maailmassa yhdistäen kuvanveiston afrikkalaisamerikkalaisiin ja alkuperäisamerikkalaisiin juuriinsa.
 

Mary Edmonia Lewis oli amerikkalainen kuvanveistäjä, joka työskenteli suurimman osan urastaan Roomassa, Italiassa. New Yorkissa syntynyt Lewis oli ensimmäinen kansainvälistä mainetta saavuttanut afroamerikkalainen nainen. Hän oli lisäksi ensimmäinen afroamerikkalainen, joka sai tunnustusta kuvanveistäjänä taidemaailmassa.

Monet amerikkalaiset 1800- ja 1900-luvun taiteilijat nauttivat suosiota vain omassa maassaan. Edmonia Lewis oli yksi harvoista poikkeuksista. Tänään puhumme hänen elämästään ja töistään, siitä kuinka hän voitti yhteiskunnan asettamat esteet ja sai vastoin kaikkia todennäköisyyksiä maailmanlaajuista kuuluisuutta.

Edmonia Lewis: lapsuus

Edmonia Lewis syntyi vapaana tummaihoisena naisena vuonna 1844 Greenbushissa, New Yorkissa. Hänellä oli veli, joka rikastui aikuisiällä ryhtyessään kullankaivuuseen.

Pikku Edmonia oli mustan miespalvelijan tytär. Hänen äitinsä, myöskin tummaihoinen nainen, oli ojibwalaista ja afrikkalaista syntyperää. Ojibwat ovat yksi suurimmista Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista, cherokeiden ja navajoiden ohella.

Edmonia menetti vanhempansa ollessaan kymmenen vuoden ikäinen. Myöhemmin hän väitti, että hänet kasvatti ojibwa-perhe lähellä Niagaran putouksia.

Vaikka Mary Edmonia Lewisilla ei juuri ollut peruskoulutusta, hän pääsi Oberlin Collegeen Ohioon menestyneen isoveljensä tuella. Siellä hän opiskeli vuosien 1860 ja 1863 välillä, ja hänestä tuli erityisen lahjakas taiteilija.

Tuohon aikaan Oberlinin kampuksella oli käynnissä mustien orjuutta vastustava liike. Tällä oli suuri vaikutus Edmonian tulevaan taiteilijanuraan.

 

Menestyksen hinta

Edmonia Lewis veisti rintakuvia

Edmonia Lewisin oli voitettava lukuisia esteitä ennen kuin hänestä tuli kuuluisa taiteilija. Häntä syytettiin perättömästi kahden valkoisen luokkatoverinsa myrkytysyrityksestä Oberlin Collegessa. Joukko valkoisia vangitsi ja hakkasi hänet. Lewis toipui hyökkäyksestä ja pakeni Bostoniin, kun häntä vastaan nostetut syytteet oli hylätty.

Bostonissa Lewis ystävystyi mustien orjuutta vastustavan William Lloyd Garrisonin ja kuvanveistäjä Edward A. Brackettin kanssa, joka opetti Lewisiä veistämään ja auttoi häntä mainostamaan omaa studiotaan.

Vuoden 1860 alussa Lewis alkoi saada joitakin palkintoja töistään ja jätti näin jälkensä taidemaailmaan. Hänen savi- ja kipsiriipuksensa, jotka esittivät Garrisonia, John Brownia ja muita mustien orjuutta vastustavien liikkeiden johtajia, avasivat hiukan ovea hänen kaupalliselle menestykselleen.

Vuonna 1864 Lewis valmisti rintakuvan eversti Robert Shaw’sta, sisällissodan sankarista, joka kuoli 54. Massachusettsin vapaaehtoisen jalkaväkirykmentin johdossa. Tämän työnsä ansiosta Edmonia Lewis saavutti ensi kerran huomattavaa kaupallista menestystä.

 

Rintakuvan jäljennösten myynnistä saatujen tulojen ansiosta hän pystyi muuttamaan Roomaan. Päätös lähteä Roomaan syntyi siitä, että se oli jo monien amerikkalaisten maahanmuuttajien koti. Useat naisetkin olivat saapuneet kaupunkiin etsimään uusia mahdollisuuksia.

Edmonia Lewis ja elämä Roomassa

Lewis jatkoi Italiassa taiteilijana. Hänen työnsä aiheita olivat pääosin hänen afroamerikkalainen kulttuuriperintönsä ja toissijaisesti katolilaisuus, hänen uskontonsa.

Yksi hänen ylistetyimmistä teoksistaan oli veistos Free Forever (1867), joka esitti mustaa miestä ja naista nousemassa esiin orjuuden sorrosta. Lewis veisti myös Amerikan presidenttien rintakuvia, joihin kuuluivat muun muassa Ulysses S. Grant ja Abraham Lincoln.

Yksi mainitsemisen arvoinen esimerkki hänen kulttuuriperintöönsä liittyvistä taideteoksistaan on The Arrow Maker (1866). Tämä työ sai inspiraatiota hänen alkuperäisamerikkalaisista juuristaan. Veistos esittää isää opettamassa pientä tytärtään valmistamaan nuolta.

Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan oli kuva Egyptin kuningattaresta Kleopatrasta nimeltään The Death of Cleopatra. Hän sai kiitosta kriitikoilta, kun työ laitettiin esille Philadelphian maailmannäyttelyyn vuonna 1876 ja Chicagoon kaksi vuotta myöhemmin. Tämä kaksi tonnia painava veistos ei koskaan palannut takaisin Italiaan, koska Lewisilla ei ollut varaa kuljetuksen vaatimiin ylettömiin kuluihin. Tästä syystä hänen oli pakko laittaa taideteos säilöön. Joku löysi sen useita vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

 

Viimeiset vuodet ja perintö

Edmonia Lewis oli amerikkalainen kuvanveistäjä

Kuten Edmonia Lewisin lapsuudesta, hänen viimeisistä elinvuosistaankaan ei ole paljon tietoa. Tiedetään, että hän pani töitään näytteille 1890-luvun lopulle asti. Tiedetään myös se, että hänen luonaan vierailulla Roomassa kävi Frederick Douglass, ja ettei hän koskaan mennyt naimisiin eikä saanut lapsia. Hänen elämänsä viimeisestä kymmenestä vuodesta ei tiedetä paljoakaan.

Jotkut arvelevat, että Edmonia Lewis vietti viimeiset vuotensa Roomassa. Mutta hänen vastikään löydetyistä kuolintodistuksistaan selviää, että hän menehtyi Lontoossa vuonna 1907 ollessaan 63 vuoden ikäinen.

Ihonväristään huolimatta Edmonia Lewis sai ylistystä taideteoksistaan jo elinaikanaan. Mutta todellista tunnustusta hän sai vasta kuolemansa jälkeen, jolloin taidemaailma lopultakin antautui hänen upeille töilleen. 1900-luvun lopulla Lewisin elämä ja taide saivat ylistystä postuumisti, ja hänen töitään on laitettu näytteille monissa paikoissa.

Jotkut hänen tunnetuimmista töistään ovat nyt pysyvä osa Smithsonian American Art Museum- ja Metropolitan Museum of Art -museoiden kokoelmia. Joitakin hänen töitään on näytteillä myös Cleveland Museum of Art- ja Howard University Art Gallery -taidemuseoissa.

 

 

  • Gold, S. W. (2012). The Death of Cleopatra/The Birth of Freedom: Edmonia Lewis at the New World’s Fair. Biography, 318-341.
  • Buick, K. P. (1995). The Ideal Works of Edmonia Lewis: Invoking and Inverting Autobiography. American Art, 9(2), 5-19.
  • Richardson, M. (1995). Edmonia Lewis’ The death of Cleopatra: myth and identity.
  • Blodgett, G. (1968). John Mercer Langston and the Case of Edmonia Lewis: Oberlin, 1862. The Journal of Negro History, 53(3), 201-218.