Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Hermostomme läpi kiertää erilaisia välittäjäaineita. Nämä ovat kemikaaleja, jotka edistävät tai estävät tiettyjä kehomme toimintoja. Välittäjäaineisiin voi kuitenkin liittyä useita ongelmia, kuten dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä (DDS).

Dopamiini on välittäjäaine, joka on aiheuttanut kiistaa neurotieteessä vuosia. On olemassa yli 110 000 tieteellistä artikkelia, joissa siihen viitataan. Lisäksi se on tullut tunnetuksi populaarikulttuurissa. Mutta mikä on sen suhde Parkinsonin tautiin?

Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä (DDS)

Aloitetaan tutkimalla, mitä dopamiini on. Se on kemikaali, joka välittää signaaleja aivojen hermosolujen välillä. Yksi alueista, joilla se yleisimmin sijaitsee, on substantia nigra eli mustatumake, mutta sitä löytyy myös ventraalisesta tegmentaalisesta alueesta (VTA).

Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä on komplikaatio, joka voi ilmetä Parkinsonin taudin hoidon yhteydessä. Se ei ole kovin yleinen. Oireyhtymä liittyy dopaminergisten lääkkeiden liialliseen käyttöön.

Parkinsonin tauti on yleinen rappeuttava sairaus, jolle on ominaista ilmenemismuoto motorisella alueella. Se vaikuttaa yleensä yli 60-vuotiaisiin, vaikka sitä voi esiintyä myös nuoremmilla. Tässä on joitakin sen kliinisistä piirteistä:

• Vapina levossa.
• Jäykkyys.
• Hitaus vapaaehtoisen liikkeen aloittamisessa.
• Liikkeen amplitudin, nopeuden ja toistuvan toiminnan asteittainen väheneminen.
• Posturaalinen epävakaus.
• Nukkumisvaikeudet.

Lisäksi voi esiintyä autonomista toimintahäiriötä. Esimerkiksi hengitysteiden tukos, huimaus, muutokset lämpötilan muutosten sietokyvyssä, seksuaalinen toimintahäiriö, epänormaali hikoilu jne. Myös neuropsykiatriset ja käyttäytymishäiriöt, kuten masennus ja ahdistus, dementia, psykoosi ja hallusinaatiot, impulssinhallintahäiriöt ja dopamiinin säätelyhäiriö ovat mahdollisia oireita.

Dopamiini ja Parkinsonin tauti

Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymän ymmärtämiseksi meidän on ymmärrettävä enemmän dopamiinin ja Parkinsonin taudin välisestä suhteesta. Kuten aiemmin mainitsimme, tämä välittäjäaine löytyy aivojen alueelta, jota kutsutaan substantia nigraksi, joka on osa aivojuovion yläpuolella sijaitsevaa tyvigangliaa.

Sen suhde Parkinsonin tautiin liittyy siihen, että dopamiini on vastuussa liikkeen hallinnasta. Ilman sitä liikkeestä vastaaville lihaksille lähetetyt viestit eivät olisi niin tehokkaita. Tästä syystä näemme Parkinsonin taudissa motoriikkaan liittyviä vaikeuksia.

Parkinsonin tauti vaikuttaa siis substantia nigran alueeseen. Dopamiinin tuotannosta vastaavat neuronit kuolevat hitaasti, mikä vaikeuttaa liikkumista. Se on ongelma, joka pahenee ajan myötä.

Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymän syyt ja oireet

Dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä diagnosoidaan usein väärin ja sitä ei edes tunnisteta. Lisäksi se esiintyy usein myös muiden sairauksien ohella. Varhainen tunnistaminen on välttämätöntä, koska oireyhtymä aiheuttaa merkittävää toiminnallista, emotionaalista, fyysistä, sosiaalista ja käyttäytymiseen liittyvää heikkenemistä.

Parkinsonin taudille tyypillisten motoristen oireiden lievittämiseen käytetään dopamiinikorvaushoitoa. Sen tarkoituksena on hallita nigrostriataalisen alueen dopamiinin puutteen aiheuttamia liikkeisiin liittyviä oireita.

Tämä hoito aktivoi palkitsemisjärjestelmään liittyvän mesokortikolimbisen alueen neuronit. Aktivointi voi aiheuttaa käyttäytymismuutoksia. Lisäksi se voi aiheuttaa muun muassa riippuvuutta ja vieroitusoireita.

Siksi, vaikka tämä hoito on välttämätöntä Parkinsonin taudin motoristen oireiden hoidossa, se voi myös laukaista joitakin muutoksia, kuten:

• Hyperseksuaalisuutta.
• Pakonomaista ostamista.
• Pakonomaista syömistä.
• Mielialan muutoksia.
• Psykoosia.
• Unettomuutta.

Lisäksi dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä liittyy suuriin annoksiin levodopa-lääkettä tai lyhytvaikutteisiin dopamiiniagonisteihin. Sitä esiintyy yleensä potilailla, joilla tauti on kehittynyt pidemmälle.

Tämä oireyhtymä on neuropsykologinen käyttäytymishäiriö. Suárezin, Arcilan ja Cruzin tekemän tutkimuksen mukaan se liittyy riippuvuuden kehittymiseen.

Yksi oireyhtymän hälyttävistä merkeistä on, että potilas alkaa ottaa enemmän dopaminergistä lääkettä, vaikka saman lääkkeen aiheuttama tahaton liikehäiriö pahenee.

Lisäksi potilas osoittaa mielialan muutoksia syklisesti, erityisesti hypomaniaa tai psykoottista maniaa. Nämä oireet tekevät dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymän diagnoosin vaikeaksi, koska ne johtuvat yleensä ensisijaisesta psykiatrisesta häiriöstä.

Toistaminen ja impulssinhallintahäiriö

Jotkut tutkijat sisällyttävät yhdeksi tämän oireyhtymän oireista toistuvan käyttäytymisen ilman tarkoitusta, (kutsutaan englanniksi termillä “punding”). Toiset pitävät sitä erillisenä oireena. Varmasti se on päällekkäistä joillakin potilailla, samoin kuin impulssihallintahäiriöt. Siksi diagnoosi on usein vaikeaa.

Impulssinhallintahäiriöissä on näyttöä impulssista suorittaa tekoja välittömän tyydytyksen tai nautinnon saamiseksi. Tämä vahingoittaa yksilöä henkisesti, sosiaalisesti, oikeudellisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Nämä häiriöt liittyvät myös dopaminergisiin hoitoihin, erityisesti agonistien liialliseen käyttöön. Itse asiassa tieteellisessä tutkimuksessa käydään keskustelua siitä, pitäisikö näitä tiloja ja dopamiinin säätelyhäiriöitä pitää riippuvuutta aiheuttavina käyttäytymismuotoina.

Lyhyesti sanottuna dopamiinin säätelyhäiriö -oireyhtymä voi ilmetä Parkinsonin taudin hoidon aikana. Se on harvinainen ja sille on ominaista riippuvuutta aiheuttava käyttäytyminen, johon liittyy liiallinen dopaminergisten lääkkeiden käyttö. Sitä on kuitenkin vaikea diagnosoida, koska se voi liittyä mielialahäiriöihin, tarkoituksettomaan toistuvaan käyttäytymiseen ja impulssinhallintahäiriöihin.