Diagnoosini on yksinkertainen, olen menetetty tapaus

3 minuuttia

Viimeisin päivitys: 18 elokuuta, 2016

Julio Cortázar kerran kirjoitti, “Minun diagnoosini on yksinkertainen, olen menetetty tapaus.”

Varmasti olet menetetty tapaus, koska tunnet syvästi ja joskus itket, tietämättä miksi. Ehkä meitä molempia kiehtoo ihmiset, jotka levittävät tunteitaan energiansa kautta.

Varmasti myös pidät ihmisistä, jotka säteilevät. Todennäköisesti haluat elää niin, että todellisuutesi on unelmiasikin parempi.

Me olemme menetettyjä tapauksia, koska joskus vihastumme ilman syytä, ja koko maailmamme romahtaa, kun asiat eivät mene haluamallamme tavalla. Olemme menetettyjä, koska emme kykene laskemaan kymmeneen, kuten asiantuntijat kehottavat, ennen kuin räjähdämme.

Olen menetetty tapaus (ja niin olet sinäkin), koska en kykene syömään viittä ateriaa päivässä, nukkumaan kahdeksaa tuntia yössä tai koska ajattelen itseäni ennen muita. Odotan jatkuvasti, että “juuri se henkilö” viettäisi aikaa kanssani.

Olen menetetty tapaus (ja varmasti olet sinäkin), koska en aina kykene “päästämään irti ja jättämään hyvästejä” asioille, jotka ovat satuttaneet minua. Ei ole kyse siitä, että haluaisin jäädä roikkumaan asioihin tai etten pystyisi. Minä yksinkertaisesti toivon, että “ihmeitä” voisi todellakin tapahtua. Ei voi sille mitään. Olen niin järjetön, vaikka yrittäisinkin olla olematta (sinulle myös varmasti tapahtuu näin).

Olen menetetty tapaus, koska uskon todella, että ne asiat, jotka on vaikea saavuttaa, ovat kaikkein eniten sen arvoisia. Tiedän, että minun täytyy kerätä rohkeuteni, jotta pystyn liikkumaan niitä kohti.

Haluan, että kasvoillani on hymy joka aamu, mutta ymmärrän, ettei se ole aina välttämätöntä, ja että suru on myös hyvästä minulle. Kun kehoni haluaa itkeä, minun tulisi sulkeutua tai ottaa etäisyyttä hetkeksi.

En pidä siitä, että ihmiset kertovat minulle, mitä minun pitäisi tehdä, kuka minun pitäisi olla, milloin minun pitäisi olla surullinen tai miten minun pitäisi tuntea.

Olen toivoton, koska tykkään kuunnella muiden ihmisten pikku riitoja, tarkastella heidän kasvojaan ja arvioida heidän ilmeitään. Olen menetetty tapaus, koska en kestä sitä, että minulle valehdellaan, mutta ymmärrän sen, että joskus ihmiset tekevät niin.

Olen menetetty tapaus, koska en pidä mustasta ja valkoisesta! Koska pidän enemmän harmaasta, pinkistä, sinisestä ja keltaisesta. Minulla ei ole lempiväriä, koska niissä kaikissa on jotakin, josta innostun.

Olen menetetty tapaus myös, koska hermostun kun mietin ensirakkauttani, vaikka olen varma, että kykenen hullun lailla rakastamaan ihmistä, joka on elämässäni tällä hetkellä.

Olen menetetty tapaus, koska elämässäni on ihmisiä ja IHMISIÄ. Pienellä ja isolla kirjoitettuja sellaisia. Koska kyllä, olen varma, että rakkaudessa on hierarkia, tai että jokaista ihmistä varten on ainakin olemassa tietynlaista rakkautta tässä maailmassa.

Olen menetetty tapaus, koska joskus kritisoin ja olen sekava. Olen toivoton, koska ajattelen, että rakkaus on sen arvoista tässä kiireisessä maailmassa, koska tiedän, että ilmansuunnat ovat olemassa, mutta minulta ne voivat mennä sekaisin hölmöjen asioiden takia.

Minua ei myöskään pelota myöntää, että sydämeni särkeminen pelottaa minua suunnattomasti. Ja että joskus pelkään yksinäisyyttä ja että minua itkettää ajatus siitä, että menettäisin jonakin päivänä jonkun ihmisen elämästäni.

Olemme autenttisesti erilaisia

Olen toivoton, kun oikkuiluni kertoo kaiken minusta, kun rakastun aidolla, lapsellisella ja odottamattomalla tavalla. Olen kuullut, ettei minun pitäisi, kuulemma olen “liian vanha…”

Ja minä vastaan, etten ole liian vanha mihinkään, että olen kerännyt nuoruuttani ja että elän elämääni sen loppuun saakka juuri niin kuin haluan.

Koska tiedän, että vanhuus on henkinen asia, ei elämän vaihe. Vanheneminen on väistämätöntä, mutta minä olen päättänyt, että olen toivoton ja että toimin johtotähtenä niin kauan, kuin suinkin kykenen.

Minun pitäisi tietää, että menetettynä tapauksena oleminen ei ole helppoa, ja että muistojen haaliminen voi joskus tehdä kipeää. On vaikea oikeuttaa sitä, että olen viettänyt kuukausia tehden samaa asiaa joka päivä ja tuntenut samanlaisia tunteita.

Kun näen, että aika kuluu puhelimeni näytöllä, kun asetan 20 hälytystä, kun lähetän samoja viestejä uudelleen ja teen itselleni lupauksia, joiden en ikinä näe tulevan todeksi…

Sitten kerron itselleni, että ensi viikolla tulen olemaan valmis siihen, että kaikki muuttuu. Mutta kun todella ajattelen asiaa, ymmärrän, että nuo 20 hälytystä ja samat vanhat viestit eivät määrittele minua tai kirjoita tarinaani.

Minä itse kirjoitan tarinani pisteineen, pilkkuineen, huuto- ja kysymysmerkkeineen ja isoine kirjaimineen. Siitä syystä minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla OMA ITSENI, isoilla kirjaimilla ja päättäväisyydellä.

Olen toivoton, ja niin olet varmasti sinäkin, monista muistakin syistä. Koska meillä jokaisella on tuhansia tarinoita ja satoja arpia. Se juuri tekee meistä niin autenttisia ja erityisiä, se että olemme yksin ollessamme toivottomia tapauksia, joilla on niin paljon ja niin vähän yhteistä keskenään.