Dharman neljä jaloa totuutta

Buddhalaisuuden ja hindulaisuuden opetukset kätkevät sisäänsä monia henkilökohtaisen kasvun psykologiaa avaavia ajatuksia. Et kenties hyväksy näihin uskontoihin liittyvää ajatusmaailmaa täysin, kuten ajatusta jälleensyntymisestä, etkä ehkä ole valmis muuttamaan henkistä elämänkatsomustasi, mutta nämä perinteet korostavat meille kaikille yhteisiä pelkoja ihmisinä, tarjoten strategioita sisäisen hyvinvoinnin saavuttamiseen. 

Dharma on Buddhan laki ja hänen opetuksensa muuttuivat tarkoituksellisiksi periaatteiksi, joita tulisi noudattaa arvokkaasti ja tunnollisesti.

Me ihmisinä olemme “kääriytyneet” fyysiseen kehoomme, jotta voisimme hiljalleen oppia asioita ja vähitellen siirtyä lähemmäksi kohti henkistä kehoamme, joka itse asiassa on se, joka kuvastaa meidän todellista luontoamme.

Käydäänpä tänään läpi Dharman neljä jaloa totuutta. Näiden valtavan suurten ja tärkeiden periaatteiden avulla voimme kenties päästä jo tänään mietiskelyn avulla lähemmäksi totuutta.

Dharman neljä jaloa totuutta

Dharma esiintyy aina pyörän tai rattaan muodossa. Tämän on tarkoitus olla se muoto, jollaisena Buddha esitti lakinsa maailmalle siten, että niistä lopulta haarautui eri koulukuntia, jotka tänä päivänä seuraavat hänen oppejaan ja uskontoaan kukin omilla tavoillaan.

Tämä pyörä symbolisoi sitä elintärkeää hetkeä kuoleman ja uudelleensyntymän välillä, jatkuvaa kiertoa alusta loppuun saakka. Se on pyörä, jonka läpi Buddhan opetukset kulkevat ja selkiytyvät, ja jossa ihmiskunnalla on mahdollisuus ottaa vastaan nämä periaatteet ja sitä kautta avata mielensä ja kehittyä.

1. Kärsimys

Eräitä yleisimmin kokemistamme tunteista ovat jatkuva tyhjyyden, pelon ja kivun tunne. Aidon onnellisuuden tunne on oikeastaan varsin harvinainen tunne ; se on toki aina unelmissamme, mutta vain harvoin todella onnistumme saavuttamaan sen elämässämme.

Mistä tämä yllä mainittu tyytymättömyyden tunne sitten oikein on peräisin? Tämä perusteellinen ihmiselle tyypillinen vihan tunteminen? Toinen Dharman totuus kertoo meille vastauksen tähän kysymykseen.

2. Kiintyminen: Kärsimyksen alku ja juuri

Meillä on yleensä tapana muodostaa jonkinlainen epäterveellinen kiintymyssuhde kaikkeen meitä ympäröivään. Dharman opetusten mukaan me ihmisinä kaipaamme ja takerrumme materiaan ja jopa toisiin ihmisiin paljastaen siten itsekkyytemme ja haavoittuvaisuutemme.

Tällaiset liialliset kiintymyksen tunteet aiheuttavat kivuliaita intohimon tunteita ihmisessä; niistä tulee myrkyllisiä, ne tekevät meidät heikommiksi ja saavat meidät tuntemaan olomme sairaaksi. Me takerrumme väliaikaisiin asioihin ja lopulta tulemme satutetuiksi kun joudumme luopumaan niistä tai menetämme ne. 

3. Syvinkin kärsimys voi päättyä

Buddhalaisessa opetuksessa ihmiset ovat hengellisiä olentoja, joilla on tarkoitus: nousta läpi haasteiden kohti viisautta nöyryyden avulla ja sinnikkäästi totuutta alati etsien. Pohjimmaisimpana tavoitteenamme on vapauttaa itsemme materialistisesta omaisuudesta ja sitä kautta oppia tekemistämme virheistä.

Dharman pyörä ei lakkaa pyörimästä ennen kuin tämä lopulta tapahtuu. Meille annetaan loputon määrä tilaisuuksia korjata tekemämme virheet ja panna kaikelle kivulle ja kärsimykselle lopullinen piste. Jotta voisimme vapauttaa henkisen olemuksemme, täytyy meidän irrottaa itsemme kiintymyksestämme materiaan ja sen myötä lopulta ymmärtää, että joka ikisellä teollamme on jokin vaikutus ja seuraus.

Kaikki mitä ajattelet, kaikki mitä teet ja kaikki minkä lausut ääneen vaikuttaa jollain lailla sinuun sisäisesti, mutta myös muihin ihmisiin ympärilläsi. Tämä johtuu siitä, että me kaikki olemme osa yhtä suurempaa kokonaisuutta, ja sinä olet tasavertainen osa tätä suurta tasapainoa ja yhtenäisyyttä. Sinun täytyy kurottautua kohti Dharman pyörän sydäntä, tai omaa sydäntäsi, jotta voisit olla menestyksekäs ja tuoda itsellesi sen avulla hyvää “karmaa”.

4. Polku, joka johtaa meidät kärsimyksen päättymiseen

Kolmas jalo totuus kannustaa meitä olemaan tietoisia itsestämme ja löytämään tälle elämälle jonkin tarkoituksen, “jalon tarkoituksen”, jotain, joka rikastuttaa elämäämme ja myös ympärillämme olevien ihmisten elämää. 

Jotta tämä voisi tapahtua, sinun ei kannata jumittua sokeasti pakkomielteeseen “omistaa ihmisiä tai asioita”. On aina parempi vaihtoehto harjoittaa muista ihmisistä ja asioista irtaantumista, sillä mikäli et tee sitä, tulet taas jonain päivänä tuntemaan toisesta ihmisestä tai jostain asiasta luopumisen kirvelevän tuskan ja kaikki muut sen seuraukset.

Tämä lopullinen totuus selvittää meille, että voidaksemme saavuttaa tämän sisäisen parantumisen tilan, on meidän otettava käyttöön “kahdeksan askeleen polun” vaiheet päivittäisessä elämässämme ja sisällyttää elämäämme myös nämä ajatusta herättävät periaatteet:

1. Oikea ymmärrys asioista ja omasta itsestään.

2. Oikeanlainen asenne ja mentaliteetti, joka auttaa meitä näkemään todellisuuden ilman vääristymiä.

3. On myös tarpeen osata valita  oikeat sanat; sellaiset, jotka eivät aiheuta mielipahaa tai muuta haittaa vaan sen sijaan tuovat rauhaa, tasapainoa ja rakkautta.

4. Keskity elämässäsi siihen asiaan  tai tarkoitukseen, jolla on todella merkitystä: saada aikaan hyvää, olla rehellinen ja vilpitön ja pyrkiä jatkuvasti kohti totuutta.

5. Valitse itsellesi oikea tapa elää. Kun ymmärrät, mikä elämäsi tarkoitus on, ota se käyttöön ja toimi sen mukaisesti.

6. Ponnistele ollaksesi mahdollisimman hyvä; ole sinnikäs äläkä luovuta.

7. Keskitä huomiosi.

8. Keskity siihen jaloon tarkoitukseen. Älä milloinkaan poikkea polulta harhateille.