Dementian monet kasvot

Dementialla on monet kasvot, monta tapaa opettaa meille miten kauheaa unohdus on. Perinteisesti tunnetuin dementiatyyppi on Alzheimerin tauti, mutta se ei ole ainoa maailmassa esiintyvä muoto. Se on kuitenkin yleisin.

Vastoin yleistä käsitystä kaikki dementiatyypit eivät ole peruuttamattomia. Joissain tapauksissa jos syy saadaan selville, se voidaan hoitaa ja jopa korjata. Näihin tapauksiin kuuluvat mm. B12-vitamiinin puutteesta, vaskuliitista, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai vesipäästä johtuvat dementiat.

Nykyisin kaikki dementiatyypit kuuluvat DSM-5:n luokittelemiin neurokognitiivisiin häiriöihin. Ne on luokiteltu yhteen hourailun, amnestisten häiriöiden ja muiden neurokognitiivisten häiriöiden kanssa. Näissä häiriöissä kognitiohäviötä tai -vaikutusta ei ole esiintynyt synnytyksestä tai varhaislapsuudesta lähtien. Siksi niissä esiintyy taantumista, joka näkyy verrattaessa nykyistä suoritustasoa edelliseen tasoon.

Alzheimer-tyyppinen dementia

Tämä tyyppi on rappeuttava aivosairaus, jonka syyt ovat tuntemattomia. Sen käynnistyminen on asteittaista, ja se merkitsee jatkuvaa, hidasta ja progressiivista heikkenemistä. Tämän dementian keskimääräinen kesto on usein 8-10 vuotta. Tällä hetkellä tautiin ei ole parannuskeinoa. Taudin kehittymisessä voidaan erottaa toisistaan kolme eri vaihetta:

Alkuvaihe (noin 2-4 vuotta):

Taudin alku on yleensä äkillinen ja sen pääluonteenpiirre on lähimuistin heikkeneminen. Tämä on se muistin osa joka viittaa siihen mitä tapahtuu nykyhetkellä. Toisin sanoen sairastuneilla ihmisillä on vaikeuksia muistaa päivittäisiä askareita sekä oppia asioita.

Tautiin sairastunut henkilö menettää yleensä sanavarastonsa runsauden. Koska heidän on vaikeaa löytää sanoja (anomia), he yrittävät ratkaista tilanteen käyttämällä kiertoilmaisuja puhumalla aiheen ympäriltä sekä kertomalla asioita omin sanoin. Asioiden kertominen omin sanoin tarkoittaa sanan korvaamista toisella sanalla jolla on melko sama merkitys.

Myös muutoksia persoonallisuudessa voi ilmaantua, sellaisia kuten apatia (yleistä laiskuutta tai mielenkiinnon puutetta), ärtyneisyyttä, aggressiota, jäykkyyttä jne. Jäykkyys käsitetään kyvyttömyytenä ajatella joustavasti. Toisin sanoen ajatukset ovat heille pakkomielteenomaisia. Sillä ei ole merkitystä miten paljon yrität järkeillä asioita heille, ajatus ei muutu.

Mukana saattaa olla myös affektiivisia muutoksia kuten ahdistuneisuutta tai masennusta, sillä toisinaan he ovat tietoisia taudin alkamisesta, erityisesti koska he huomaavat omat muistiongelmansa. Näissä tapauksissa potilaat ja heidän perheenjäsenensä joutuvat sopeutumaan uuteen elämäntapaan. Ja se on haaste joka aiheuttaa stressiä ja suurta määrää tuskaa.

Toinen vaihe (noin 3-5 vuotta):

Älyllinen rappeutuminen jatkuu, kun aphasinen-apraksinen-agnostinen oireyhtymä ilmestyy. Tämä johtaa toistuvaan unohteluun ja vaikeuksiin yksinkertaisten tehtävien toteuttamisessa, kuten pukeutumisessa tai peseytymisessä sekä perheenjäsenten ja esineiden tunnistamisessa. Tämä syndrooma tekee valvonnasta välttämättömän.

Myös retrogradista amnesiaa ilmenee. Se tarkoittaa kyvyttömyyttä muistaa menneisyyden tapahtumia. Tällaiset yksilöt yrittävät usein peittää asiaa juttelemalla. Se koostuu sellaisten tapahtumien keksimisestä, joita ei ole koskaan tapahtunut mutta joilla he voivat täyttää muistinsa tyhjät aukot. He tekevät sen kuitenkin ilman aikomusta valehdella.

Heidän arvostelukykynsä heikkenee. Heistä tulee impulsiivisempia eivätkä he kykene erottamaan oikeaa väärästä tai minkälainen käytös on hyväksyttävää julkisesti tai yksityisesti jne. Heidän kykynsä abstraktiin ajatteluun heikkenee myös ja siitä seuraa ongelmanratkaisukyvyn sekä tehtävien suunnittelun puutetta.

Muut oireet pahenevat ja psykoottisia oireita voi ilmaantua, kuten sellaisia hallusinaatioita joissa yksilö sanoo viettäneensä aikaa äitinsä kanssa joka on ollut kuolleena jo vuosia. Tai harhaluuloja joissa he sanovat että heiltä on varastettu jotakin vaikka he ovat itse asiassa hukanneet tai laittaneet sen väärään paikkaan.

Tässä vaiheessa he eivät enää osaa orientoitua aikaan (tunti, päivä, kuukausi tai vuosi jossa he elävät) tai paikkaan (missä he asuvat, talon eri huoneet jne.). Ihminen joka kärsii Alzheimer-tyyppisen dementian tästä vaiheesta, on kykenemätön selviämään ilman valvontaa. He tarvitsevat valvontaa vaikka olisivat kykeneviä suorittamaan päivittäisiä perustehtäviä itse. 

Kolmas vaihe (vaihteleva kesto):

Tämän vaiheen aikana yksilö ei tunnista itseään peilistä koska hän luulee olevansa nuorempi kuin ihminen jonka hän näkee peilikuvassaan. He eivät myöskään tunnista elämänsä läheisimpiä ihmisiä. Heidän puheestaan tulee jatkuvasti hitaampaa ja heistä tulee vähitellen mykkiä.

Heidän kävelemiseensä ilmestyy vaikeita muutoksia. He kävelevät esimerkiksi hyvin lyhyillä askeleilla ja jalkojen sekoittaminen tai vetäminen on kaikkein luonteenomaisin piirre. Tämä saattaa johtaa kompastumisiin ja kaatumisiin, ja niitä seuraa kävelyn apraksia (kyvyttömyys kävellä koska he ovat unohtaneet miten tehdä niin). Tässä vaiheessa potilas vaatii apua käytännössä kaiken suorittamiseen, ja se johtaa yleensä vuodelepoon. 

Lewyn kappale-dementia

Lewyn kappale-dementia on yksi vaikeimmista tyypeistä erottaa. Sen lisäksi se löydetään kaikkein myöhäisimmässä vaiheessa. Tämä johtuu siitä että tämän tyyppisellä dementialla on joitain samoja oireita Alzheimerin taudin ja Parkinsonin taudin kanssa ja siksi se yleensä sekoitetaan jompaankumpaan näistä. Lewyn kappale-dementiaa pidetään nykyään toiseksi yleisimpänä dementiatyyppinä.

Tämän tyypin oireet ovat pääasiassa seuraavanlaisia:

• Aphasinen-apraksinen-agnostinen oireyhtymä: tämä oireyhtymä on tyypillinen Alzheimerin taudissa ja siihen kuuluvat toistuva unohtelu, vaikeus suorittaa yksinkertaisia tehtäviä sekä tunnistaa perheenjäseniä tai esineitä. Tässä tapauksessa sille ovat luonteenomaisia merkittävät vaihtelut huomiossa ja valppaudessa.
• Toistuvat ja monimutkaiset visuaaliset hallusinaatiot sekä auditiiviset hallusinaatiot ja harhaluulot. REM-unen häiriöihin liittyvät oireet ovat hyvin yleisiä (mitkä saattavat olla varhainen ilmenemismuoto), muiden hallusinaatioiden kuten modaalisten aistien, masennuksen ja harhaluulojen lisäksi.
• Parkinsonian oireet. Kuten Parkinsonin taudissa, niihin kuuluvat vapina ja ääripäiden jäykkyys.

Spontaanit Parkinsonian oireet alkavat yleensä kognitiivisen laskun alettua. Suurempia neurokognitiivisia heikkouksia ilmestyy vähintään vuosi ennen motorisia oireita. Ne olisi myös erotettava neuroleptien tuottamista extrapyramidaalisista oireista. Nämä ovat motorisia oireita jotka johtuvat lääkkeestä jota käytetään hallusinaatioiden ja hämmennysten hoitoon. Jopa 50 % ihmisistä, joilla on NCD:tä Lewyn kappaleissa on huomattava alttius näille lääkkeille.

He kärsivät usein toistuvista kaatumisista ja synkopoinneista jotka ovat tilapäisiä tajunnan menetyksiä. Näihin liittyy hetkellinen halvaus sydämen liikkeissä ja hengityksessä. Nämä johtuvat aivojen verenkierron puutteesta sekä selittämättömistä tajunnan menetyksistä.

Vaskulaarinen dementia

Vaskulaarinen dementia johtuu pienten halvausten sarjasta jotka tapahtuvat pidemmällä aikavälillä. Nämä vaskulaariset halvaukset ovat tukoksia tai keskeytyksiä verenkierrossa tiettyyn aivojen osaan ja ne aiheuttavat hermosolujen kuoleman kyseisellä alueella.

Sille on tunnusomaista vaiheiden heikkeneminen, joiden oireita on vaikea ennustaa koska ne riippuvat aivovaikutusalueesta johon ne ovat kohdistuneet. Siitä huolimatta taudin alkuvaiheissa henkilölle on luonteenomaista toistuva unohtelu ja suuntautumisongelmat. Myös persoonallisuuden muutoksia tai puhevaikeuksia voi ilmetä.

Parkinsonin dementia

Tämän tyyppinen dementia, Parkinsonin dementia, on eri asia kuin Parkinsonin tauti. Parkinsonin tautiin liittyy käsien, jalkojen, leuan ja kasvojen vapinaa; käsien, jalkojen ja vartalon jäykkyyttä; liikkeiden hidastumista sekä tasapaino- ja koordinointiongelmia.

Tämän tyyppiselle dementialle ovat luonteenomaisia tyypillinen Parkinsonin taudin vapina sekä ylempien toimintojen kognitiivinen hidastuminen ja erittäin tärkeät psyykkiset muutokset. Näillä potilailla on usein vaikeita masennustiloja.

Tämä dementiatyyppi eroaa muista tyypeistä siinä, että aphasista-apraksista-agnostista oireyhtymää ei ilmaannu sillä lailla kuin se esiintyy Alzheimerin taudissa. Myöskään hallusinaatiot ja harhaluulot eivät ole niin huomattavia tai yleisiä kuin Lewyn kappale-dementiassa. Kognitiivinen hidastuminen ja kehon vapina ovat kuitenkin korostuneita.

Tässä artikkelissa on kuvattu yleisimpiä peruuttamattomia dementiatyyppejä. On olemassa kuitenkin myös muita dementiatyyppejä kuten frontotemporaalisia tyyppejä, joista Pickin dementia on yksi yleisimmistä, Huntingtonin tautia, HIV:hen liittyvää dementiaa sekä prionien aiheuttamaa dementiaa.