Coolhunting: sosiaalinen media tarkkailee sinua
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González
Coolhunting, joka suomeksi voisi taipua vaikkapa “trendimetsästykseksi” on mainonta- ja markkinointikäytäntö. Se jahtaa trendejä ja soveltaa niitä sitten uusiin tuotteisiin tai palveluihin. Toisin sanoen se tarkkailee kaikkea, mikä on tulossa muotiin sekä käyttäytymisen että kulutustarvikkeiden osalta ja näiden tietojen perusteella ne laitetaan tuotantoon.
Sosiaalisen median alustat ovat välttämättömiä tiloja coolhuntingin kehittämiselle. Sitä tehdään myös kadulla, mutta paljon vähemmän. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ilmaisevat itseään ja laajentavat elämäntyyliään, odotuksiaan ja toiveitaan. Markkinamestarit ovat valmiina näkemään, mitä kuluttajat haluavat. He saavat elantonsa siitä.
Coolhunting on tärkeä käytäntö nykypäivän kulutusyhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan ole ihmisten tarpeiden, puutteiden ja vaikeuksien huomioimista, jotta voitaisiin suunnitella tuotteita, jotka ratkaisevat nämä ongelmat, vaan painopiste on trendissä ja siinä, mitä massat haluavat ja himoitsevat.
“Auktoriteetti ei enää käske; se pyrkii valitsijoiden suosioon, se houkuttelee ja viettelee.”
-Zygmunt Bauman-
“Siisti” maailma
Ei ole helppoa määritellä, mikä on siistiä (cool) ja mikä ei. Sanaa käytetään monissa yhteyksissä ja monin eri tavoin. Psykologit Ilan Dar-Nimrod, Ian Hansen ja heidän kollegansa suorittivat yksinkertaisen empiirisen tutkimuksen tästä aiheesta.
Kolme tutkimusta tehtiin tunnistamaan persoonallisuuden markkereita, jotka osoittavat mikä on siistiä. Psykologit olivat yllättyneitä tuloksista. Ensimmäinen ryhmä kuvaili, että siisteys liittyy sosiaalisesti toivottaviin ominaisuuksiin. Toinen ja kolmas ryhmä olivat samaa mieltä, mutta tunnistivat myös toisen tekijän, jota he kutsuivat ristiriitaiseksi siisteydeksi. Se viittaa kapinallisiin, karkeisiin ja emotionaalisesti kontrolloituihin ominaisuuksiin.
À la carte -kapinat ja muut johdannaiset
Yllä mainitun tutkimuksen mukaisesti siistin tai coolin kulttuurin ja tietysti trendimetsästyksen edistäjät tietävät, että siistin tärkeä piirre on haastaminen. Tyypillisesti siisti tai viileä hahmo on kapinallinen ja häiritsevä. Ja tällaiset mallit näyttävät aina olevan vihaisia ja näyttää siltä, etteivät he välitä mistään. Toisaalta heidän ulkonäkönsä viittaa myös siihen, että he voisivat kyetä mihin tahansa.
Vuonna 1997 historioitsija Thomas Frank kirjoitti kirjan, josta tuli pian klassikko, nimeltään The Conquest of Cool. Hän teki tässä työssä häiritseviä paljastuksia. Tärkein niistä oli se, että viihdeteollisuus assimiloi ja muutti 60-luvun aidot kapinat. Niistä tehtiin jotain harmitonta ja sisällötöntä: siistiä kulttuuria, “cool culture“.
Mainonta muutti yhteiskunnallisen kapinan lehtien kansikapinaksi. Sotia vastaan mielenosoittaneet nuoret muuttuivat pojiksi, jotka lävistivät nenänsä tai repivät farkkunsa osoittaakseen, että he olivat häiriköitä. Tietysti heidän piti olla myös komeita (tällekin löytyy toimiala), mutta ennen kaikkea persoonallisia. Tällä uudella kiertoradalla itse kollektiivista tuli muoti, ei sen aiheuttaja.
Coolhunting ja persoonallisuus
Markkinoijien on täysin hyväksyttävää tutkia markkinoita ja tunnistaa kuluttajien makumieltymykset. Coolhuntingin taustalla oleva filosofia on kuitenkin kyseenalainen. Se on sellainen, joka lupaa tyytyväisyyttä ja onnea pelkästään liittymällä nykyiseen trendiin.
Vaikka saatamme väittää, että voimme aina valita suhtautuvamme tähän filosofiaan kevyesti, todellisuudessa kaikki eivät ymmärrä näitä markkinoiden oikkuja sellaisena kuin ne ovat: ohimeneviä triviaaleja. Jotkut todellakin ottavat ne aivan liian vakavasti. Trendit voivat jopa aiheuttaa hämmennystä: “Voi luoja, en ole siisti!” he huomaavat sanovansa. Toisinaan saatetaan myös noudattaa suorempia ohjeita, kuten “Jos et ole x tai et tee y:tä, et ole kukaan”.
Tämäntyyppiset mekanismit ja käytännöt ruokkivat atavistista eroamisen pelkoa laumasta. Muinaisina aikoina tämä pelko perustui ryhmän pettymykseen, koska se ei ollut rohkea, tehokas tai taitava. Nykypäivän coolhunting -kulttuurissa taas pelkäämme, ettemme pysty ostamaan tai hankkimaan tiettyjä esineitä tai emme ole nykytrendin mukaisia. Tähän liittyy suuri vaara, että alamme hukata oman itsemme.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dar-Nimrod, I., Hansen, I. G., Proulx, T., Lehman, D. R., Chapman, B. P., & Duberstein, P. R. (2012). Coolness: An empirical investigation. Journal of Individual Differences, 33(3), 175.
- Gloor, P. A., & Cooper, S. (2007). Coolhunting. Chasing Down the Next Big Thing. Amacom.
- Rodríguez Díaz, S. (2012). Consumismo y sociedad: una visión crítica del Homo consumens.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.