Carl Hovland: yksi 1900-luvun vaikuttavimmista psykologeista

Carl Hovland uskoi vakaasti, että jos viestintäkanavat pystyvät muuttamaan yleisön mielipiteitä ja asenteita, voitaisiin niitä käyttää myös tehokkaana työkaluna niinkin painavissa yhteiskunnallisissa tapauksissa kuin ennakkoluulojen tai stereotypioiden rikkomisessa.
Carl Hovland: yksi 1900-luvun vaikuttavimmista psykologeista
Gema Sánchez Cuevas

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Kirjoittanut Sonia Budner

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Mies, josta puhumme vieläkin tänä päivänä, Carl Hovland, oli loistava kokeellinen psykologi ja vaikka hän ei pidättäytynyt missään tietyssä psykologisessa lähestymistavassa, loivat hänen tutkimuksensa perustan lukuisille sosiaalisille, kokeellisille ja kognitiivisille psykologian malleille. Carl Hovland on ollut epäilemättä yksi 1900-luvun vaikuttavimmista psykologeista.

Hovland omisti ammattiuransa aikana tehdyt tutkimuksiensa aiheet ihmisten vakuuttamiseen ja taivutteluun, ryhmädynamiikkaan, viestintään ja ajatteluun. Hän vietti koko akateemisen elämänsä arvostetussa Yalen yliopistossa. Lisäksi hän teki yhteistyötä äärimmäisen merkittävissä tutkimuksissa niin Yhdysvaltain armeijan kuin Rockefeller-säätiön kanssa.

Hovland oli kuuluisan “The Yale Group” -ryhmän perustaja ja kyseisessä työryhmässä Hovland suorittikin ensimmäiset viestinnällä vaikuttamista ja suostuttelua koskevat tutkimukset. Näiden tutkimusten tulokset tunnetaan nykyisin Hovland-Yale -mallina.

Hovland työskenteli Yhdysvaltain puolustusministeriössä toisen maailman sodan aikaan ja kehitteli tuolloin sotilailla teettämänsä motivaatiota ja asenteiden muutosta koskevat tutkimuksensa.

Monet Carl Hovlandin tärkeistä tutkimuksista kohdistuivat amerikkalaisiin sotilaisiin

Hovlandin lapsuus, ura ja perhe

Carl Hovland syntyi Chicagossa vuonna 1912. Vaikutti siltä, ​​että Hovland oli pienestä pitäen hyvin älykäs ja introvertti lapsi, jolla oli vaikeuksia sosialisoida muiden luokkatovereidensa kanssa. Hänen opettajiensa kuvasivat häntä kuitenkin älykkäänä ja ujona opiskelijana, joka eli omien unelmiensa maailmassa ja jolla oli vaikeaa osallistua muun ryhmän toimintaan.

Hovland opiskeli matematiikkaa, biologiaa, fysiikkaa ja kokeellista psykologiaa Northwesternin yliopistossa. Myöhemmin hän suoritti jatko-opintonsa Yalen yliopistossa. Yalessa opiskellessaan Hovland sai mahdollisuuden omaksua vaikutteita monilta sen hetken tärkeimmiltä psykologeilta, kuten Clark L. Hullilta, joka oli hänen oppi-isänsä ja jonka kanssa Hovland tuli työskentelemään vielä useita vuosia.

Jatko-opintojensa aikana hän julkaisi kuusi akateemista artikkelia. Opintonsa päätettyään hän jäi työskentelemään Yaleen professorina koko uransa loppuajaksi. Professorin työnsä ympärille hän rakensi The Yale Group -ryhmäksi kutsutun tutkimusryhmänsä.

Hovland meni naimisiin vuonna 1938 ja perusti perheen. Toinen maailmansota keskeytti kuitenkin hänen tutkimuksensa Yalessa, jolloin Yhdysvaltain puolustusministeriö kutsui hänet töihin ministeriöön. Puolustusministeriön leivissä Hovland jatkoi tutkimuksiaan propagandan ja aiheeseen liittyvien elokuvien tehokkuuden vaikutuksista sotilaisiin.

Tämän propagandan tavoitteena näytti olevan Japanin sotajoukkoja vastaan ​​taistelevien sotilaiden moraalin kohottaminen, mutta kampanja osoittautui sekä uuvuttavaksi että rasittavaksi ja vaikutti kielteisesti amerikkalaisten joukkojen moraaliin.

Sodan jälkeen Hovland palasi Yaleen, missä hänet nimitettiin psykologian osaston puhemieheksi ja 39-vuotiaana hänestä tuli American Psychological Associationin eli APA:n puheenjohtaja. Dramaattisen perhetragedian jälkeen, jonka pääosassa oli hänen vaimonsa, joka sairastui vakavasti ja joutui kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen, myös Carl Hovland kohtasi ennenaikaisen kuoleman sairastuessaan syöpään 49 vuoden ikäisenä.

Carl Hovlandin psykologiset tutkimukset

Clark L. Hullin kanssa työskennellessään Hovland suunnitteli sarjan tutkimuksia, joiden tarkoituksena oli arvioida muistin avulla oppimista ja psykologian kielen yhdentämistä matemaattisten yhtälöiden kanssa. Myöhemmin jo työskennellessään ilman Hullia, Hovlandia alkoivat kiinnostaa myös muut ihmisyyden näkökulmat, kuten viestintä. 

Kuten yllä jo mainitsimme, toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeija rekrytoi Hovlandin valvomaan sotilaallisia motivaation harjoitusohjelmia. Näissä tutkimuksissa selvitettiin perusteellisesti sekä mielipiteiden muutosten vastustamista että kehitettiin menetelmiä sen voittamiseksi.

Tulokset olivat vaihtelevia, mutta on huomattava, että tutkimuksen aikana Hovland ja hänen tiiminsä onnistuivat osoittamaan vääräksi natsien propagandateorian tiedon yksipuolisen esittämisen tehokkuudesta. Tämän teorian mukaan onnistuneesti vakuuttavan viestinnän tulisi esittää vain yhtä osaa tietystä argumentista. Carl Hovlandin tutkimukset kuitenkin onnistuivat kumoamaan tämän teorian.

Sodan päätyttyä ja Hovlandin palattua takaisin Yaleen hänen tutkimuksensa haarautuivat useisiin sosiaalisen viestinnän eri osa-alueisiin. Yhteistyössä Rockefeller-säätiön kanssa hän myös järjesti tutkimusohjelman, jossa tutkittiin asenteiden muutoksia tiedon esittämistavan kautta.

Sekä viestin lähettäjä että vastaanottaja voivat vaikuttaa viestin ymmärtämiseen

Hovlandin perintö

Tähän projektiin pohjautuen Hovland laajensi opintojaan ongelmanratkaisun, viestinnän, mielipiteiden muutosten ja sosiaalisen tuomitsemisen pariin. Tässä mielessä hänen tutkimuksiaan pidetään suurimpana yksilöllisenä panoksena sosiaalisen viestinnän alalla, jota kukaan tähän mennessä on pystynyt tekemään. 

Carl Hovland tutki kaikkia viestinnän prosesseihin puuttuvia elementtejä ja hänen tutkimuksensa keskittyivät kaikkiin sen muuttujien vaikutuksiin. Lisäksi hän tunnisti ne tehokkaan viestinnän eri vaiheet, jotka keskittyivät asenteiden muuttamiseen: viestille altistuminen, huomiointi, ymmärtäminen, hyväksyminen ja tiedon varastoiminen.

Hän syventyi myös viestin skenaarion erilaisiin ​​olosuhteisiin, kuten lähettäjän uskottavuuteen, viestin luonteeseen ja vastaanottajan asemaan. Vuonna 1953 hän julkaisi joukkoviestintää käsittelevän työn Experiments on mass communication, jossa hän pohdiskeli pääasiallisia johtopäätöksiään ja analysoi viestintäkanavien taivuttelevaa vaikutusta.

Lyhyesti sanottuna, Carl Hovland mullisti viestintään ja ihmisten vakuuttamiseen liittyvän tutkimusalan. Hänen tutkimuksensa ovat edelleen pysyneet monen mielenkiinnon kohteena ja ne ovatkin merkinneet täysin uutta suuntaa myöhemmissä alan tutkimuksissa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Hovland, C. I., Lumsdaine, A. A., & Sheffield, F. D. (1949). Experiments on mass communication. Princeton, NJ: Princeton University Press.
  • Sears, R. (1961). Carl Iver Hovland. American Journal of Psychology, 74 (4), 638.
  • Kathleen P. Hurley and John D. Hogan (2007) Carl Iver Hovland: A model general psychologist. American Psychological Association APA. Newsletter Article (1425) Magazine Article (696)

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.