Aristoteles-kompleksi: kun ajattelet olevasi parempi kuin muut

Aristoteles-kompleksia ei pidetä tarkalleen häiriönä psykologian ja psykiatrian näkökulmasta. Kyseessä on enemmänkin ryhmä piirteitä, joita populaarikulttuuri on alkanut näin arkikielessä kutsumaan kompleksiksi. Tässä tässä on kyse ihmisistä, jotka ajattelevat aina olevansa oikeassa.

Sana ’’kompleksi’’ tulee latinan kielisestä sanasta complexus. Tämä tarkoittaa jotain, joka on tehty monesta eri elementistä. Kun on kyse psykologiasta, asia on juuri näin. Psykologiassa eri tiloja kutsutaan komplekseiksi, kun niissä on useita osallistuvia persoonallisuuden piirteitä, aiheuttaen jollekulle ongelmia.

’’Eikö olekin outoa, että jollakulla on kuvia itsestään joka puolella? Aivan kuin hän yrittäisi todistaa olemassaolonsa.’’

Kompleksien pääominaisuuksien piirteet ovat kaikki tiedostamattomia. Me emme oivalla, että meillä on ne. Ja jos oivallamme, emme näe niitä ongelmina. Ajattelemme esimerkiksi, että ne ovat tavallisia tai että meillä on täydelliset syyt niihin. Seuraavaksi aiomme tarkistella tarkemmin, mitä Aristoteles-kompleksi oikein on.

Artistoteles, itsepäinen filosofi

Ei ole epäilystäkään, että Aristoteles oli yksi historian suurimmista filosofeista. Hän eli vuosina 384-322 eaa. antiikin Kreikassa. Hänen teoriansa ja opetuksensa ovat niin tärkeitä, että niillä on edelleen suuri vaikutus nykypäivän filosofiaan ja tieteisiin.

Ennen tätä kaikkea Aristoteles oli Platonin oppilas. Platon oli eräs toinen suuri kreikkalainen filosofi, metafysiikan isä. Aristoteles seurasi opettajaansa kaikkialle, ja hän oli suurenmoinen oppilas. Platon näki hänet aina suuresti, kunnes myöhemmin asiat alkoivat muuttua.

Aristoteles alkoi kehittämään omia filosofisia ajatuksiaan ja hänestä tulikin niiden vuoksi tunnettu. Juuri tällöin hän alkoi irtaantumaan opettajastaan. Mutta ei tässä vielä kaikki. Hän alkoi myöskin irtaantumaan hänen opetuksistaan, mitä Platon ei tuolloin nähnyt ongelmana.

Ajan kuluessa Aristoteles alkoi kuitenkin sanomaan, että Platonin ajatuksilla ollut mitään perusteita. Monilla ihmisillä oli ongelma tämän Aristoteleen asenteen kanssa. Heidän mielestään tämä oli petollista ja turhan ylpeää. Tämä maine pysyi.

Aristoteles-kompleksi

Perustuen näihin antiikin historian tapahtumiin, jotkut ihmiset ovat alkaneet puhua Aristoteles-kompleksista. He antavat tämän lempinimen kenelle tahansa, joka ajattelee olevansa parempi kuin muut ja ajattelee aina olevansa oikeassa. Sanotaan myös, ettei kyseessä ole sama kuin ylemmyyskompleksi. Tällä on tekemistä tunteiden ja minäkuvan kanssa, kun taas Aristoteles-kompleksissa on enemmän kyse intellektuelleista asioista.

Aristoteles-kompleksin omaavilla ihmisillä on pakkomielle päihittää muut älyllisissä asioissa. He kaivautuvat pitkiin väittelyihin vain sen vuoksi, että voivat todistaa olevansa viisaampia ja älykkäämpiä, ja että heillä on enemmän tietoa kuin muilla. He testaavat ajatuksiaan tekemällä niistä julkisia keskustelunaiheita.

He, joilla on Aristoteles-kompleksi, ajattelevat aina olevansa oikeassa. Mutta tämä ei ole kuitenkaan kaikkein tärkein asia heille. Vielä enemmän he välittävät heidän näkemystensä painostamisesta muille. He haluavat muut näkevän heidät erityisen älykkäinä ihmisinä.

Kompleksit eivät johda mihinkään hyvään

Kun kyseessä on Aristoteles-kompleksi, on kuin henkilö ei olisi koskaan päässyt nuoruutensa yli. Tämä on ikä, jolloin lapselle on tärkeää testata omia ajatuksiaan. Lapset pitävät erityisesti siitä, kun he voivat todistaa kuinka vähän järkeä auktoriteettihahmoissa on, kuinka epäloogisia ne ovat. Tämä prosessi on tavallisesti aikuisille todella ärsyttävä, mutta se on yksi niistä tavoista, joilla lapsi rakentaa ja vahvistaa omaa identiteettiään.

Teinit ja ne ihmiset jotka potevat Aristoteles-kompleksia ovat todellisuudessa vain todella epävarmoja. Tässä halussa olla oikeassa hinnalla millä hyvänsä ja pakottaa näkemyksiään muille ei ole kyse mistään muusta kuin heidän omasta epävarmuudestaan. He yrittävät voittaa muut tavat tarkastella asioita, sillä he pelkäävät näitä muita tapoja. He ajattelevat, että ne kyseenalaistavat heidän tapansa nähdä asiat. Siksi he eivät voi sietää niitä.

Aristoteles-kompleksi viittaa itsetunto-ongelmiin. Toisin sanoen, kyseessä on narsismi. Tässä henkilö paisuttelee kaikkia arvojaan ja ajatuksiensa tärkeyttä, johtuen tiedostamattomasta halusta käsitellä alhaista itsetuntoa. Aivan kuin eläin, joka yrittää näyttää suuremmalta vaikuttaakseen pelottavammalta sen ollessaan vaarassa. Katsoimme tätä mistä suunnasta tahansa, tämä voimakas narsismi voi vain johtaa suuriin ongelmiin tulevaisuudessa.