Antipsykiatrian renessanssi

Psykiatrian vastaisuus tai antipsykiatria on keskustelua herättänyt liike, joka nousi esiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella. Yksi sen tärkeimmistä innoittajista oli unkarilainen psykiatri Tomas Szasz, joka oli myös New Yorkin Syracusen yliopiston professori. Termin antipsykiatria keksi kuitenkin David Cooper vuonna 1967.

Kuten nimikin antaa ymmärtää, julisti antipsykiatrinen liike olevansa psykiatrian teoriaa ja harjoittamista vastaan. Tai ainakin tuona aikana käytettyjä menetelmiä vastaan.

Tämän liikkeen edistäjät väittivät, että psykiatria on itse asiassa pseudotiedettä, jonka perusta on hyvin hatara. He väittivät myös, että kyseessä oli ennemmin ideologia kuin todellinen lääketieteellinen tieteenhaara. He sanoivat psykiatrian koettavan saada ihmismielen hallintansa alaiseksi käyttämällä leimoja kuten “normaali” ja “poikkeava.”

Tämä liike sai ihmisten kannatusta, koska sen lähestymistavat olivat vallankumouksellisia. Siitä tuli todella merkittävä ja tehokas ääni sellaisia kiisteltyjä hoitoja vastaan kuten lobotomia ja sähköshokit. Aikaa myöten liike menetti vaikutusvaltaansa, mutta se ei ole koskaan hävinnyt täysin. Nyt näyttääkin siltä, että kiitos Dr. Bonnie Burstowin me olemme kohtaamassa sen heräämisen uudelleen henkiin. Bonnie on Toronton yliopiston professori ja on taannoin käynnistänyt yliopistolla antipsykiatrian opetuksen.

Antipsykiatrian perustelu

Antipsykiatria on liike, joka koskettaa psykiatreja, psykologeja, lääkäreitä, filosofeja ja monia “mieleltään sairaita” ihmisiä, jotka tunnetaan “selviytyjinä”. Heidän mielestään mieleisairaudet eivät ole sellaisinaan todellisia. Yksi antipsykiatrian tärkeimmistä perusteluista tälle on, että vielä tähänkään päivään mennessä ei ole olemassa kliinisiä todisteita siitä, että mieli voi sairastua. Niin aivotutkimukset ja tietokonetomografiat kuin muutkin tutkimukset, ovat jättäneet meidät vaille todisteita joiden ansiosta voisimme käyttää termiä “mielisairaus”.

Antipsykiatrisen liikkeen jäsenet ovat lisäksi nostaneet äänensä esiin sen puolesta, miten oletettuja mielen sairauksia määritellään ja luokitellaan. Heidän mielestään psykiatrian harjoittamisen taustalla ei ole tieteellistä menetelmää sanan varsinaisessa merkityksessä. Heidän mukaansa “mieleltään sairaat” tulevat leimatuiksi tällä tavoin noin 3 000 amerikkalaisen psykiatrin ansiosta.

Lisäksi liike kritisoi ankarasti tapaa, jolla lobotomia esiteltiin hoitona “mielisairauksiin”. Sen keksinyt Egas Moniz suoritti otsalohkon poiston apinalla. Tämän johdosta kädellinen osoitti rauhallisempaa käytöstä, joten hän otti menetelmän välittömästi käyttöön myös ihmisillä. Hän sai Nobelin palkinnon tästä “keksinnöstään”, joka perustui yhteen ainoaan yhdellä simpanssilla tehtyyn kokeeseen.

Antipsykiatrian mukaan “mielisairauksiin” suunnitellut lääkkeet ovat käytännöllisesti katsoen kemiallinen keino toteuttaa lobotomia. Heidän mukaansa lääkitys johtaa potilaan parantamisen sijaan asteittaiseen heikentymiseen ja kuolemaan. Psykiatrian vastaisuuden mukaan psykoterapia on huomattavasti hyödyllisempää, sillä “mielisairaus” ei ole biologista, vaan symbolista ja kulttuurillista.

Bonnie Burstow ja antipsykiatria

Maailmasta löytyy monia soraääniä, jotka jatkavat biologisen psykiatrian kyseenalaistamista. Mutta silti lähes kaikki maailman terveydenhuoltojärjestelmät ovat määränneet sen olevan käypä hoitomuoto. Antipsykiatriaa kannattavien mukaan näin on käynyt, koska on huomattavasti edullisempaa ja taloudellisesti kannattavampaa hoitaa ihmisiä lääkityksen avulla. Lääketeollisuus tietenkin on tämän takana. Kun pillerin avulla ahdistuneisuutta saadaan hillittyä vaivaisessa puolessa tunnissa, vie terapia tuntikausia ja kestää kokonaisuudessaan jopa vuosia.

Monet tutkimukset ovat herättäneet epäilyksiä psyykenlääkkeiden toimivuuden suhteen. Tapaukset, joissa on todellista parannusta havaittavissa, ovat todella harvassa. Ennemmin päinvastainen havainto on lähes sääntö: näiden lääkkeiden aiheuttamat vakavat sivuoireet vaikuttavat kielteisesti potilaiden kehoon ja mieleen.

Professori Bonnie Burstow on nostanut kaikki nämä väitökset uudestaan päivänvaloon. Hänen sitoutumisensa antipsykiatrian opettamiseksi on ensimmäinen askel tämän eriävien mielipiteiden aallon vakiinnuttamiseksi. Kyseessä onkin todellinen merkkipaalu.

Suurin osa psykiatreista kuitenkin luokittelee koko liikkeen puhtaan ideologian piikkiin, ilman minkäänlaista tieteellistä perustetta. He väittävät kyseessä olevan järjetön hyökkäys joka liittyy enemmän politiikkaan kuin tieteeseen. Tästä huolimatta on aivan totta, että tällä hetkellä jotkin “mielisairauksien” olemassaoloa tukevat ja todentaneet tutkimukset ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Keskusteluun pohjautuva psykoterapia

Bonnie Burstow kannattaa vaikeiden mielensairauksien hoitoa erilaisten keskusteluun perustuvien terapiamuotojen avulla. Ihmiset, joilla on diagnosoitu skitsofrenia, ovat käyttäneet näitä menetelmiä ja joissain tapauksissa on saatu hyviä tuloksia, erityisesti ihmisillä jotka eivät ole kovin epätasapainoisessa tilassa.

On totta, että monet psykiatrit käyttävät lääkinnällistä vaihtoehtoa väärin, mutta on yhtälailla totta, että nämä lääkkeet auttavat monia ihmisiä äärimmäisen vaikeissa tilanteissa. Tässä mielessä lääkitys on myönteinen asia, jolla voidaan lievittää potilaan oireita. Lääkitys tarjoaa lisäaikaa potilaan tarpeita vastaavan tehokkaan terapian löytämiseksi.

Ehkä paras vaihtoehto on edistää rakentavaa keskustelua psykiatrian ja antipsykiatrian välille. Tällä tavoin me saamme mahdollisuuden löytää inhimillisempiä ja tehokkaampia hoitokeinoja tällä vaikealla alueella ihmisille, jotka tarvitsevat apua.