Antaminen ja saaminen ovat yhdenvertaisesti tärkeitä

Onnellisuus on muutakin kuin epäitsekkäitä tekoja saamatta itse mitään takaisin. Jokaisella on myös oikeus ja tarve saada eikä ainoastaan vain antaa. Antamisen ja saamisen tasapaino rohkaisee sydäntä ja asettaa pohjan vuorovaikutukselle.

Mahatma Gandhi totesi, että “paras tapa löytää itsesi on menettää itsesi toisten auttamisen tähden.” Tämä on jalo tavoite, mutta meidän ei tulisi sekoittaa tätä ajatusta käytäntöön henkilökohtaisissa tai emotionaalisissa ihmissuhteissamme, joissa “saaminen ja antaminen” kulkevat samaa kehää aivan kuin klassisessa mytologisessa ouroboroksessa, jossa ei ole alkua tai loppua.

On uuvuttavaa antaa paljon ja saada itse vain hyvin vähän takaisin. Ja vaikka kauneus voi parhaimmillaan olla ei mitään, sinun tulisi saada myös jotakin takaisin ilman, että joudut sitä itse pyytämään.

Psykologi ja kirjailija Adam Grant kuvailee kirjassaan Give and Take (suom. “Anna ja ota”), että me kaikki istumme ihmiskirjon päällä, jossa osa on tottunut antamaan ja jossa osa vain odottaa saavansa. Harmonia löytyy tuon kaiken keskeltä: sieltä, missä voit elää onnellisesti tasapainossa antamisen ja saamisen välimaastossa. Valitettavasti me emme kuitenkaan aina näe asiaa tällä tavalla.

Tämä pätee erityisesti romanttisiin ihmissuhteisiin.

Myös sydän janoaa tunnustusta

Me emme halua lahjoja; me haluamme pieniä asioita. Me emme halua toisten tekevän meille palveluksia vain koska me teimme jotakin heille. Me emme halua heidän tuovan meille kunnialaattaa siitä ajasta, jota olemme heille antaneet tai kaikista niistä unelmista, joita olemme auttaneet heitä saavuttamaan huolehtimalla heistä ja tekemällä heidät onnellisiksi.

Sydän haluaa saada takaisin kunnioitusta, tunnustusta ja vastavuoroisuutta. Mikään näistä ei ole konkreettista, mutta ne ovat hienovaraisia eleitä, jotka koskettavat sieluamme ja saavat meidät tuntemaan itsemme rakastetuiksi. Siksi, tunnemme usein itsemme tyhjiksi ja avuttomiksi, jos emme kykene saavuttamaan näitä eleitä.

Tämä ongelma on useimmiten läsnä etenkin romanttisissa ihmissuhteissa, jotka ovat peräisin tästä riitasoinnusta: ihminen antaa parisuhteessa itsensä kokonaan toiselle vastaanottaen samalla vain hyvin vähän takaisin. Henry Miller, jonka työt ovat tunnettuja niiden elämännälkäisyydestä ja seksuaalisuudesta, kommentoi yhdessä kirjoistaan, että näissä epätasapainoisissa parisuhteissa molemmat osapuolet ovat sairaita: toinen on addiktoinut saamiseen ja toinen antamiseen.

Ihmissuhteiden dynamiikka

Olivatpa ihmissuhteemme sitten romanttisia, perhe- tai ystävyyssuhteita, me kaikki valehtelemme jossakin vaikeessa antamisen ja saamisen tasapainosta. Olisi ideaalia, jos me kaikki istuisimme “tasapainoilijan” rooliin ja yrittäisimme saavuttaa kunnioittavan harmonian myötävaikuttamisen ja saamisen välillä.

Vilkaistaanpa hieman yksityisohtia, joiden mukaan dynamiikan teoria on esitetty kirjassa Give and Take.

• Antajat: Psykologi kuvaili tätä Wendy-syndroomaksi. Nämä ihmiset tuntevat onnellisuutta kaikesta antamastaan ilman, että saavat siitä itselleen mitään takaisin.
• Ottajat: Ihmiset, jotka ovat tottuneet ainoastaan vastaanottamaan.
• Tasapainoilijat: Ihmiset, joista mainitsimme aikaisemmin. He etsivät harmoniaa ja yhteistä hyötyä.
• Valheelliset antajat: Olen varma, että olet kohdannut tällaista käytöstä elämässäsi ainakin kerran. Nämä ihmiset piiloutuvat naamioidensa taakse ja ovat hyvin petollisia. He tuppaavat olemaan erityisen anteliaita, mutta anteliaisuuden takana on hyvin itsekeskeinen strategia: he tekevät palveluksen sinulle ja sitten vaativat palan sydämestäsi vastapalveluksi.

Tiedä mitä ansaitset

On selvää, että maailma on kaikessa sen monimuotoisuudessaan täynnä onnea ja kurjuutta ja jossa hyvät ja pahat tarkoitukset ovat osa arkipäivää. Et kuitenkaan voi muuttaa kumppaniasi tai perheenjäsentäsi, joka odottaa enemmän kuin voi itse antaa takaisin.

Terveissä ihmissuhteissa sinun täytyy olla tietoinen siitä, että syyllistäminen aiheuttaa vain lisää harmia. Jotkut ihmissuhteista ovat sietämättömiä, vaikka ne pitäisivät sisällään rakkautta. Tämä johtuu useimmiten siitä, että toinen ei rakasta tavalla, jota toinen osapuoli haluaa, odottaa ja tarvitsee. Ei ole syytä syyllistää kuitenkana ketään.

Meidän tulee muistaa, että tärkeintä on tuntea olevansa tasavertaisessa suhteessa itsemme kanssa ja huolehtia itsetunnostamme. Rakkaus ei ole peliä, jossa ainoastaan toinen voi voittaa.

Tosirakkaus, joka lähtee sielusta, tapahtuu kun kaksi viisasta ihmistä pystyy tarjoamaan itsensä vapaasti toisilleen ja rakentamaan tasavertaisen parisuhteen. Rakkaus on toisen ihmisen onnelliseksi tekemistä ilman, että joutuu uhraamaan oman onnensa matkan varrella.