Älä menetä arvoasi ihmisen takia, joka ei tiedä mitä omistaa

6.7.2017 en Tunteet 374 Jaetut

On normaalia, että joskus tunnemme menettäneemme arvomme niiden ihmisten silmissä joita rakastamme, vaikka he eivät laiminlöisikään meitä. Alamme uskoa, että syy tälle löytyy henkilökohtaisista vioistamme tai kuten meillä on tapana sanoa, ”koska olen tällainen” tai ”se ei vain toimi”.

Toisin sanoen, lakkaamme arvostamasta itseämme, sillä haluamme kysymyksiä ja vastauksia miltei kaikelle. ”Arvon menetys” on hyvin normaali tunne ihmissuhteissa. Taika hiipuu pois kosketusten ja hellyyden myötä, ja lopulta rakkaus tuhoutuu.

Vaikka sanomme sen olevan normaalia, se ei tarkoita etteikö se hukuttaisi meitä henkiseen kurjuuteen tai vaikuttaisi ihmissuhteisiin, jotka lupasivat kaikkea ja lopulta kääntyivät mitättömiksi. Joka tapauksessa, on tärkeää olla tietoinen tapahtuvasta ja voimavaroista, jotta välttäisimme kipua.

sateessa

”On ehdottoman välttämätöntä tehdä itsemurha silloin tällöin. Pudottaa itsesi, menettää itsesi, tuntea kehosi tyhjäksi, uupuneeksi, kipeäksi. Vuodattaa ihoa, juoda, kohdata pohjansa, ja olla muistamatta mitään. Olla poissa kaikesta, joka myöhemmin roikkuu elämässä. Löytää itsensä uudelleen. Pukeutua pastelliväreihin, ottaa kevyitä askeleita ja hymyillä naapureille, kun he tervehtivät sinua portaissa.”
-Tuntematon kirjailija-

Kivulias arvon menetys rakastamiemme ihmisten silmissä

Tottumukset ovat epäilemättä syy arvon menetykseen rakastamiemme ihmisten silmissä. Totumme usein siihen, mitä meillä on ja lakkaamme arvostamasta kumppanin, ystävän tai sukulaisen merkitystä elämässämme.

Tämän seurauksena laiminlyömme ja sivuutamme hoivaa, hellyyttä ja päivittäisiä voittoja. Siirrämme syrjään hymyt, hyvät päivät, rakastavat sanat, yllätykset… kaiken.

Ajan myötä meistä tulee rutiinia, velvollisuuksia ja välinpitämättömyyttä. Muutumme kylmiksi kiviksi, tunteettomiksi, liikkumattomiksi ja elottomiksi.

Saatamme olla ystävällisiä toisten ihmisten kanssa, keskittyä työhön, harrastuksiin, urheiluun, muihin ystävä- ja ihmissuhteisiin, jne. Unohdamme kuitenkin usein, kuinka meidän tulisi olla tiettyä ihmistä varten. Rakkaus kuolee, välinpitämättömyys vangitsee… ja alamme toteuttaa huonoa tapaa, jonka kanssa emme ymmärrä mitä meillä on.

kukat leijailevat

Rutiini on välttämätöntä, mutta se ei saa meitä menettämään arvoamme

Usein sanotaan, ”et tiedä mitä sinulla on, kunnes olet menettänyt sen.” Mikään ei ole kauempana totuudesta. Tiedämme mitä meillä on; emme vain usko, että tulisi päivä, jolloin menettäisimme kaiken.

Ajattelemme, että nuo ihmiset tulevat aina olemaan siellä ja että olemme antaneet tarpeeksi aikaa kumppanillemme. Uskomme huonoihin vaiheisiin ja tapoihin; jonkin mennessä pieleen uskottelemme sen kuitenkin korjautuvan vuosien myötä.

Ongelmana on, ettei ihmeen päivä tunnu koskaan saapuvan. Kaikki tuntuu vetävän meitä syvemmälle epätoivoon, pimeyteen ja onnettomaan oloon.

nainen mitkä ovat arvomme

Todennäköisesti tulee hetki, jolloin toinen suhteen osapuolista alkaa ajatella sivujen kääntämisen sijaan kaiken korjautuvan vaihtamalla kirjaa. Se on täysin normaalia ja ymmärrettävää, sillä emme voi viettää loppuelämäämme suhteessa, joka syö sisältä, sekä pettää odotuksemme ja tarpeemme.

Meitä ei ole tehty mukautumaan. Siksi, jos vietämme liikaa aikaa sidottuina suhteeseen, jonka valot ovat jo sammuneet, joka on antanut välinpitämättömyyttä ja apatiaa, meillä on tapana tehdä siitä ”elämän hauta”, joka pahentaa entisestään psyykkistä muutosta.

Yhdessä oleminen on paljon enemmän kuin toisen rakastamista. Siksi, kaikenlainen rakkaus vaatii liikkuakseen yhteisiä kiinnostuksenkohteita sekä niiden näyttämistä. Muuten suhde muuttuu psyykkiseksi kuopaksi, jossa suhteen osapuolet haluavat suhdetta, mutteivät kykene siihen.

UUTISIA VERKOSSA