Ajaton tarina joulusta

Tarina joulusta on tarina, jolla ei ole mitään yhtä alkuperää. Sen sijaan useat kulttuurit vaikuttavat olevan tämän rauhan ja solidaarisuuden päivän luomisen vaikutuksen alaisena.

Tarina joulusta liittyy yleiseen tuntemukseemme talvesta pohjoisella pallonpuoliskolla, josta tämä juhlapäivä on kotoisin. Talvi muuttaa kaiken valkoiseksi ja lumiseksi. Kauan aikaa sitten tällainen ilmasto sai ihmiset istumaan yhdessä lämmittelemään takkatulen ääressä.

Tämä talviajan tunne siitä, että asiat ovat elottomia tai uinuvat ja odottavat uudelleensyntymistä, auttoi joulua juurtumaan myös läntiseen maailmaan. Tarina joulusta on tarina siitä, kuinka monet eri perinteet sekoittuvat yhteen ainoaan juhlapyhään, jota nyt vietetään tuhansissa eri paikoissa.

Tätä juhlapyhää juhlitaan periaatteessa kristinuskon keskeisen hahmon, Jeesus-vauvan syntymän kunniaksi. Ei ole kuitenkaan mitään historiallisia dokumentteja todisteena siitä, että Jeesus olisi syntynyt 25. joulukuuta. Itse asiassa, jos jatkat tämän artikkelin lukemista, huomaat, että joululla on oikeastaan joitakin pakanallisia juuria.

Tarina joulusta

Kaikki alkoi Rooman valtakunnasta (josta tuli myöhemmin kristittyjen ihmisten pääpaikka maailmassa). Roomalaisilla oli juhlakausi, jolloin he juhlivat talvipäivänseisausta: 17. – 23. joulukuuta. Tämän juhlakauden aikana he kunnioittivat Saturnus-jumalaa ja kutsuivat häntä nimellä “Saturnalia”.

Roomalaiset antoivat lahjoja ja ruokaa köyhille näiden juhlapyhien aikana. Oli hyvin yleistä, että he söivät valtavia annoksia ja joivat runsaasti. Toisin sanoen he menivät aivan sekaisin.

Mutta he eivät olleet ainoita, jotka juhlivat tähän aikaan vuodesta. Muinaiset egyptiläiset juhlivat Osiris-jumalan syntymää 25. joulukuuta. Se ei kuitenkaan ollut ainoa egyptiläisen mytologian ja kristinuskon välinen yhteensattuma. He uskoivat myös, että Horus oli neitseellisen Isis-jumalattaren poika, joka syntyi joulukuun lopulla.

Joulun alkuperään liittyvät toiset kulttuurit

Myös kreikkalaiset pitivät joulupäivää erityisenä päivänä. He uskoivat, että Dionysus (viinin jumala) ja Adonis (kauneuden jumala) syntyivät tuona päivänä. Osa ihmisistä väitti myös, että hindulaisuuden jumala Krishna syntyi 25. joulukuuta, tosin tämä ei ole universaali hindulainen uskomus.

Kiinalaiset eivät työskentele 24. – 25. joulukuuta. Näitä päiviä vietetään talvipäivänseisauksen kunniaksi. Asteekit uskoivat, että heidän jumalansa Quetzalcoatl syntyi joulukuun viimeisellä viikolla. Muinaiset persialaiset uskoivat myös, että heidän jumalansa Mithra syntyi 25. joulukuuta neitsyt Anahitalle.

Mithralaisuus levisi jopa Rooman valtakuntaan heidän valloitettuaan Persian. Siitä tuli niin tärkeä osa Rooman yhteiskuntaa, että se oikeasti kilpaili kristinuskon kanssa pitkän aikaa. Heidän perinteensä sekoittuivat roomalaisten Saturnalian perinteisiin.

Kuinka joulusta tuli juhlapyhä

Kun kristinusko oli todella saanut otteen, alkoivat teologit väitellä siitä, milloin Jeesus syntyi. Evankeliumit eivät olleet kovin tarkkoja. Joissakin sanottiin, että se tapahtui Kuningas Herodeksen vallan aikana, kun taas joissakin sanottiin, että se tapahtui, kun Quirinius nousi valtaan vuonna 6 jaa.

Tämä epävarmuus johti siihen, että jotkut ihmiset viettivät joulua 20. toukokuuta ja jotkut 20. huhtikuuta. Tämä aiheutti paljon hämmennystä, joten ongelman ratkaisemiseksi kutsuttiin neuvonantaja, kuten usein aikaisemminkin oltiin tehty. Mithralaisuudella oli yhä monia seuraajia, joten pappi päätti tehdä joulupäivästä Jeesuksen syntymäpäivän.

Käytännössä he omaksuivat persialaisten uskomukset, jotka olivat päässeet ajautumaan roomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä tapahtui Paavi Liberiuksen vallan aikana vuonna 354 jaa.

Tarina joulusta on ajaton siksi, että se perustuu niin moniin eri kulttuureihin ja aikakausiin. Se sekoittaa rauhan, ystävyyden ja solidaarisuuden perinteisen juhlinnan yhteen ainoaan juhlaan. Loppujen lopuksi vuoden viimeisessä viikossa on vain jotakin sellaista, mikä saa meidät haluamaan kehitystä ja uuden elämän alun juhlimista.