Äidit, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa

Jotkut äidit saavat lapsensa tuntemaan mielipahaa lauseilla, kuten: “Kuinka voit käyttäytyä näin kaiken sen jälkeen, mitä olen tehnyt sinulle?”. Yleensä he sanovat tällaisia asioita, kun heidän lapsensa ei tee tai sano mitä he haluavat. He saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa. He ovat vakuuttuneita siitä, että lapsen pitäisi viettää elämänsä maksamalla äidilleen joko alistumalla tälle tai kunnioittamalla tätä syvästi.

Tämäntyyppiset äidit tekevät vanhemmuudesta keinon lunastaa itsensä. Kukaan ei ole pyytänyt heitä toimimaan näin, mutta yleensä he syyttävät kaikkia muita heidän omista käyttäytymistavoistaan. He antavat ylisuuren arvon ponnisteluilleen ja uhrauksilleen äitinä, ja synnyttävät lapsessaan syyllisyyttä heidän omasta piilotetusta “pelastuksen” halustaan.

“Tällaiset äidit voivat saada lapsensa kokemaan negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, surua tai syyllisyyttä. Kärsiminen ja kykenemättömyys hallita näitä tunteita voivat aiheuttaa suurta tuskaa, mikä halvaannuttaa uhrin täysin manipuloinnin vuoksi.”

-Daniel Molina-

Äitien, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa, kaksi olennaista piirrettä ovat manipuloija ja uhri. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole saavuttaneet täyttä henkilökohtaista kehitystä ja jotka käyttävät äitiyttä yrittääkseen kompensoida kaiken, mitä he eivät ole itse saavuttaneet. On selvää, että he eivät tarvitse omistautuneita lapsia, vaan ammattiapua.

Äidit, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa

Tällaiset äidit kokevat tietynlaisen kieltämisen itse äitinä olemisesta. Aivan kuin heidän lapsensa olisi asettanut heille tämän ehdon, eivät he itse omalla tietoisella päätöksellään.

On mahdollista, että äiti tietoisesti tai tiedostamatta syyttää lastaan, koska hän ajattelee, että tämä teki hänestä äidin. Jos lasta tai lapsia ei olisi olemassa, hänen ei olisi tarvinnut omistaa parhaita vuosiaan ja antaa kaikkensa huolehtiakseen heistä ja kasvattaakseen heidät. Siksi näiden äitien mielestä heidän lapsensa ovat oikeutetusti velkaa heille.

Tämän vakaumuksen perusteella he eivät koskaan menetä tilaisuutta kerätä sitä, mikä heidän mielestään kuuluu heille: heidän lastensa alistuminen ja ehdoton rakkaus. Yleensä ja joko avoimella tai piilotetulla tavalla heillä on taipumus vaatia korvausta heidän fyysisistä ponnisteluistaan. Esimerkiksi synnytyksestä, imetyksestä, vaippojen vaihdosta, ruoasta, heidän hoitamisestaan sairauden aikana jne.

Pahat äidit vai äidit, joilla on psyykkisiä ongelmia?

Äidit, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa, eivät aina ole pahoja tai huonoja äitejä sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse asiassa useimmissa tapauksissa he rakastavat lapsiaan niin paljon kuin voivat ja niin kuin osaavat, pitäen mielessä heidän psykologiset puutteensa.

Rakastaaksemme isolla R-kirjaimella tarvitsemme hyvän mielenterveyden. Kun näin ei ole, voimme tarjota rakkautta vain pienellä r:llä, sellaisella, joka on pelkojen, tyhjyyden, turhautuneiden halujen ja puutteiden saastuttama. Kaikesta huolimatta tämä on pohjimmiltaan edelleen rakkautta. Mutta se tarkoittaa, että toinen henkilö kärsii ja joutuu nurkkaan hänelle asetettujen odotusten vuoksi.

Äidit, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa, haluavat usein heidän parastaan. Ongelmana on, että he eivät edes tiedä mikä on heille parasta. He eivät ole tehneet töitä sen selvittämiseksi. Sen sijaan he löytävät äitiydestä tekosyyn olla ottamatta vastuuta.

Äitiyden sovittaminen

Äidiksi tuleminen alkaa raskaudesta ja siitä, kun tuodaan uusi olento maailmaan, jotta äiti sitten valvoo ja jota hän auttaa kasvamaan. Tämä on sinänsä suuren suuri tehtävä, kuten mikä tahansa elämässä suoritettu transsendentti teko.

Äiti ei kuitenkaan ole olemassa vain varmistamassa lapsensa fyysistä hyvinvointia. Hoitonsa ja suojelunsa ohella äiti antaa lapselleen olemassaolon merkityksen ja kylvää siemeniä tämän tulevaisuuden tunnemaailmaan. Se ei ole taakka, vaan saavutus, josta voi olla ylpeä.

Lapsen omaantuntoon asetettu syyllisyys ei tee hänelle hyvää. Hänen on vaikeampi tunnistaa itseään ja tehdä johdonmukaisia elämänsuunnitelmia. Hän epäilee itseään ja hänen on vaikea saavuttaa autonomiaa ja itsenäisyyttä. Tämä voidaan kuitenkin välttää, kun äidit, jotka saavat lapsensa tuntemaan olevansa heille velkaa, tekevät sovinnon äitiyden kanssa ja luopuvat manipuloivista toimistaan.