Adrenaliini, suorituskyky ja aktivoiva hormoni

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Adrenaliini on sitä, mikä saa meidät tuntemaan olomme hyväksi urheillessamme. Se laittaa meille perhosia vatsaan, kun olemme kiinnostuneita jostakusta ja antaa meille kyvyn reagoida päivittäisiin vaaroihin.

Suorituskyvyssä ja aktivoitumisessa auttamisen lisäksi, adrenaliinilla on kuitenkin myös pimeä puoli. Sen liiallisuudella on vakavia sivuvaikutuksia.

Adrenaliini on polyvalenttinen aine, aivan kuten dopamiini ja oksitosiini. Se toimii myös välittäjäaineena ja vaikuttaa käytökseemme enemmän kuin melkein mikään muu hormoni. Adrenaliini esimerkiksi aktivoi meidän selviytymisvaistojamme, mutta antaa meille myös taipumuksen riippuvuutta aiheuttavaa käytöstä kohtaan. Se voi yllyttää sen tyyppistä ahdistuneisuutta ja kroonista stressiä, josta monet ihmiset kärsivät.

Jotkut ihmiset tarvitsevat annoksen adrenaliinia rikkoakseen päiviensä yksitoikkoisuuden. Tämä saattaa johtaa meidät elämään elämää täysillä tai laittamaan itsemme vaarallisiin tilanteisiin tyhjyyden täyttämiseksi. 

Monet ammattilaiset, jotka työskentelevät kriisinhallinnassa, kouluttavat asiakkaansa hallitsemaan adrenaliininsa asianmukaisesti. Tehdäkseen sen, he pyytävät heitä tekemään fyysisesti ja henkisesti stressaavia aktiviteetteja ja stimulaatioita. Aktiviteetit vaativat heitä säätelemään sitä, miten he vastaavat.

Tavoite on yksinkertainen: heidän kouluttamisensa siten, etteivät he menetä hallintaa, ja sen opettaminen, mitä tehdä jotta adrenaliini olisi heidän ystävänsä, ei vihollinen.

Sen tekeminen ja tieto siitä kaikesta mitä tämä hormoni on kykeneväinen tekemään kehollemme ja käytöksellemme, on uskomatonta. Tutkitaan adrenaliinia hieman tarkemmin.

Adrenaliini: mitä se on ja mitä se tekee?

Vuonna 1982 Angela Cavallosta Lawrencevillesta, Georgiasta, tuli vuoden äiti. Sillä nimellä media kutsui häntä sen jälkeen kun hän pääsi uutisiin kaikkialla maailmassa. Hän teki jotakin, jota olisi vaikea uskoa, elleivät useat ihmiset olisi todistaneet sitä.

Hänen poikansa Tony oli työskentelemässä vanhan Chevroletinsa parissa autotallissa, kun jotakin kauheaa tapahtui. Nosturi, joka piti autoa ylhäällä, rikkoutui yhtäkkiä. Auto tippui nuoren miehen päälle jättäen hänet sen alle ansaan.

Angela Cavallo oli 51-vuotias ja painoi hieman päälle 60 kg. Hän ei käynyt salilla, hän ei ollut iso nainen, eikä hän ollut koskaan nostanut painoja. Nähdessään poikansa jalat auton alla, hän alkoi huutamaan naapureitansa apuun. Kun selvisi, että kukaan ei ollut tulossa, hän ei epäröinyt.

Hän juoksi 1300-kiloisen auton luokse ja nosti sitä sekuntiakaan miettimättä. Hän piteli sitä ylhäällä useiden sekuntien ajan, riittävän pitkään, jotta hänen naapurinsa saapuivat paikalle ja siirsivät tajuttoman pojan.

Tällä uskomattomalla urotyöllä on kaksi melkein taianomaista elementtiä: äidinrakkaus ja paljon, paljon adrenaliinia. Riittävä määrä adrenaliinia antaa meille voimaa tehdä uskomattomia asioita selviytyäksemme ja auttaakseemme muita selviytymään.

Aktivoiva hormoni

Adrenaliini kuuluu katekoliamiinin ryhmään yhdessä noradrenaliinin ja dopamiinin kanssa. Sitä tuottavat juuri munuaisten yläpuolella sijaitsevat lisämunuaisrauhaset.

On olemassa myös synteettinen versio adrenaliinista, nimeltään epinefriini. Laboratoriossa kehitettynä se on kemiallisesti identtinen adrenaliinille ja siten todella hyödyllinen lääketieteellisissä hätätapauksissa painelu-puhalluselvytykseen.

Jotta ymmärtäisimme adrenaliinin toiminnan mekaniikan, voimme käyttää Angela Cavallon ja hänen poikansa tarinaa hyväksi:

• Huomaamme uhkaavan tai vaarallisen tilanteen (kuten esimerkiksi lapsemme päälle putoavan auton). Meidän hypotalamuksemme, joka on vastuussa henkisistä reaktioistamme, aktivoi sympaattisen hermoston lähettääkseen tietyn vastauksen tuolle ärsykkeelle.
• Hypotalamuksella on myös suora yhteys lisämunuaisen ytimeen. Sitten tuo ydin yhdistyy lisämunuaisrauhaseen. Nämä rauhaset ovat valmiita vapauttamaan suuren määrän adrenaliinia aktivoidakseen meidät ja toimiakseen puolestapuhujana siinä kuinka käyttäydymme ja vastaamme.

Adrenaliini käyttää konkreettisia mekanismeja toimintaan

Lisää on vielä luvassa. Vapautuvan adrenaliinin mukana käynnistyy sarja hyvin viriteltyjä biologisia mekanismeja. Nämä mekanismit helpottavat meidän reaktioitamme:

• Menetämme sijainnin tajunnan. Sillä tavalla aivomme yrittävät keskittää kaiken huomion vain yhteen asiaan. Kaikki muu lakkaa olemasta merkittävää.
• Toisaalta, aivot valitsevat mitkä aistit ovat kaikista hyödyllisimpiä. Itse asiassa kuulon poissulkeminen on hyvin tavallista. Toisin sanoen lakkaamme kuulemasta yhtä hyvin, jotta voimme nähdä paremmin.
• Meidän pupillimme laajenevat melkein heti päästääkseen sisään lisää valoa, jotta voimme nähdä paremmin.
• Adrenaliini tekee jotakin muuta, jonka saatat tunnistaa. Se laajentaa verisuoniamme ja nopeuttaa sydämemme sykettä. Tälle tapahtumalle on syynsä: pumpata enemmän verta, jotta happea pääsee enemmän lihaksiimme. Siten meillä on enemmän voimaa ja kykyä toimia.

Joskus yhtäkkinen, mutta voimakas ja pieni määrä adrenaliinia on riittävä happea täynnä olevien punaisten verisolujen tulvalle saavuttaa meidän käsivartemme ja jalkamme. Sitten tunnemme olomme vahvemmaksi kuin koskaan. 

Tässä mielenkiintoinen fakta. Meidän aivomme käskevät immuunijärjestelmää vapauttamaan suuren määrän dopamiinia ja kipua lieventävää endorfiinia.

Tämä tarkoittaa sitä, että emme tunne kipua kun olemme loukkaantuneita, aivan kuten Angela Cavallo, joka ei tuntenut kipua nostaessaan 1300-kiloista autoa.

Adrenaliinin positiiviset ja negatiiviset puolet

Adrenaliini tekee paljon hyvää. Se stimuloi meitä pääsemään yli haasteista. Se voi olla yhtä aikaa nautinnollista kuin myös koukuttavaa.

Adrenaliini auttaa meitä sopeutumaan mihin tahansa stressaaviin tilanteisiin. Se auttaa meitä silloin, kun harrastamme riskialttiita lajeja. Se sallii meidän tehdä parhaamme kokeessa tai nauttia romanttisista treffeistä. Vapisevat kädet, perhoset vatsassa, laajenneet pupillit katsoessamme henkilöä, johon tunnemme vetoa… Nämä kaikki ovat adrenaliinin suoria vaikutuksia.

Adrenaliini saa meidät tuntemaan olomme iloiseksi tanssiessamme ja pitäessämme hauskaa muiden ihmisten kanssa. Se antaa meille myös sen uskomattoman tunteen, jonka saamme ollessamme vuoristoradassa tai ajaessamme lujaa autolla.

Kuten näet, monilla näistä käytöksistä on jonkinlainen vaarallisuuden näkökohta. Juuri silloin kun laitamme jalat maahan loukkaamattomina kokemuksen jälkeen, tunnemme siitä seuraavaa euforiaa, välitöntä tyydytystä ja vapautuneisuutta.

Tämän takia on ihmisiä, jotka ovat koukussa adrenaliiniin. Se on se pimeä puoli, josta meidän täytyy tietää enemmän.

Adrenaliiniriippuvuus

Jotkut ihmiset tuntevat vetoa extreme-lajien vaarallisempaan puoleen. Jotkut leikkivät todella henkensä kanssa. Tämän tyylisen käyttäytymisen takana (minkä monet meistä ovat todennäköisesti todistaneet) on joskus enemmän kuin vain nautinnon ja seikkailun etsiminen.

Tämä voimakas adrenaliinipiikki, joka koetaan, voi myös olla tyhjyyden täyttämistä tai tunteiden peittämistä.

Kun ajattelemme narkomaania, kuvittelemme heti mielessämme jonkun, joka on riippuvainen tietyistä huumeista. Hän ei käytä niitä juurikaan mielihyvään, vaan yrittääkseen päästä eroon epämukavuuden tunteesta.

Emme kuitenkaan aina puhu paljoa tällaisista riippuvuuksista. Adrenaliini ja riskien jatkuva etsiminen tunteakseen olevansa elossa, on myös riippuvuus.

Kun joku tarvitsee päivän adrenaliiniannoksen riskeeraamalla elämänsä, on kyseessä riippuvainen käytös. 

Toisaalta, kuten myös muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa, on tavanomaista tarvita suurempia ja suurempia annoksia kokeakseen samanlaisen tehon kuin aiemmin. Ajan myötä meidän kehomme kehittää sietokyvyn, joten riippuvaisten täytyy etsiä jopa riskialttiimpia ja äärimmäisempiä käytöksiä ja kokemuksia, jotta he pystyvät tavoittamaan samanlaisen tunteen.

On tärkeää tehdä ero extreme-lajeja ammatikseen vastuullisesti harrastavien urheilijoiden ja heidän välillä, jotka tekevät samaa ajattelematta tai harkitsematta tekojensa seurauksia. 

Siinä mielessä voimme sanoa, että riippuvainen ei ajattele, hän vain pyrkii tyydyttämään biologiset tarpeensa.

Adrenaliini ja krooninen stressi

Olemme nähneet, että adrenaliinista voi tulla hyvin riippuvuutta aiheuttavaa. Adrenaliinilla on myös toinenkin negatiivinen puoli. Se on päivittäin kehittyvä krooninen stressi.

Krooninen stressi on jatkuvan paineen ja jännityksen suora tulos. Kun emme hoida niitä ajallaan, johtavat ne krooniseen stressiin. Tämä henkinen tila tulee kahden tietyn hormonin muodostumisesta: adrenaliinin ja veressä olevan kortisolin.

Kun käymme läpi vaikeita, epämukavia tilanteita, jotka uhkaavat meidän fyysistä tai henkistä tasapainoa, meidän aivomme tulkitsevat ne vaarana. Silloin adrenaliini astuu kuvaan ja meidän täytyy toimia tehokkaasti.

Emme kuitenkaan aina tee sitä ja silloin adrenaliinia kerääntyy ja se aiheuttaa muutoksia kehossamme (korkeaa verenpainetta, nopeaa pulssia, ruoansulatusongelmia).

Meidän terveytemme vaarantuu ja elämämme joutuu riskin alaiseksi. Emme voi vain lakaista sitä sivuun, eikä meidän myöskään pitäisi siirtää sitä huomiselle tai seuraavalle viikolle…

Yhteenvetona voimme sanoa, että adrenaliini täyttää sen “taianomaisen” tarkoituksensa niin kauan kuin sitä vapautuu oikeaan aikaan. Se toimii noissa tilanteissa elintärkeänä sysäyksenä auttaakseen meitä toimimaan, pitääkseen meidät turvassa ja saadakseen meidät sopeutumaan paremmin tiettyihin tilanteisiin.

Mutta jos tarvitsemme tätä tunnetta joka päivä tai sallimme jännityksen ja pelon ottaa hallinnan, adrenaliinilla voi olla pahin mahdollinen teho: se voi pilata meidän terveytemme.

Kirjalliset lähteet

R. Kandel (2001). Principios de la neurociencia Madrid, LTC.

Hart, A (1995). Adrenalin and Stress. Thomas Nelson editors.

Bennett M (1999). “One hundred years of adrenaline: the discovery of autoreceptors”. Thieme Publishing Group.