5 kuuluisaa sitaattia Alfonsina Stornilta
Alfonsina Storni oli argentiinalainen runoilija ja kirjailija, joka oli osa modernismiliikettä. Hänen runonsa ovat hänen vaikean ja intohimoisen elämänsä täyttämiä, mutta ne osoittavat myöskin tiettyä herkkyyttä. Tänään aiomme tarkastella hänen kuuluisia sanontojaan, samalla muistellen häntä tärkeänä kirjailijana feministisessä liikkeessä.
Alfonsinan kapina naisia kohdistuvaa alistamista kohtaan voitiin huomata sekä hänen teoksissaan että hänen aktivismissaan. Storni otti osaa sukupuolivalistuskampanjoihin kouluissa ja puolusti naisten oikeutta äänestää Argentiinassa. Tämä on epäilemättä jättänyt jäljen. Seuraavat kuuluisat Alfonsina Stronin sitaatit eivät pelkästään anna meille ajatusta siitä millainen hänen elämänsä oli, mutta ne myöskin näyttävät meille hänen erityisen näkemyksensä maailmasta.
1. Pikkiriikkinen mies
“Olin sinun häkissäsi, pikkiriikkinen mies, pikkiriikkinen mies, joka annoit minulle tämän häkin. Sanon ‘pikkiriikkinen’, sillä et ymmärrä minua, etkä tule ymmärtämään. Enkä minäkään ymmärrä sinua, mutta samalla avasit häkin, josta minä haluan paeta. Pikkiriikkinen mies, rakastin sinua puoli tuntia, älä kysy minulta uudestaan.”
Tämä ensimmäinen Alfonsina Stornin sitaatti kiinnittää meidän huomiomme, sillä hän käyttää miehestä adjektiivia ”pikkiriikkinen.” Hänen omien sanojensa mukaan tämä on synonyymi ymmärryksen puutteelle, vaikka tämä onkin molemminpuolista. Hän mainitsee myöskin jotain muuta, häkin.
Alfonsina kritisoi häkkiä, joka kuvastaa hänen suhdettaan mieheen. Tässä suhteessa häkki tarkoittaa omistamista, kontrollia ja ajatusta siitä, että nainen on omaisuutta. Kirjailija korostaa hänen tarvettaan paeta, osoittaen että hänen vapautensa on varastettu.
2. Kuolla, tai olla kuolematta
“Sinulla on vain yksi unelma: kuolla. Ja yksi toive: olla kuolematta.”
Tämä seuraava Alfonsinan kuuluisista sitaateista kertoo ihmisen sisällä olevasta ristiriidasta että hän haluaa kuolla, mutta samaan aikaan hän haluaa elää. Alfonsinan mukaan kuolema oli valinta joka antoi hänelle vapaan tahdon, jota hän niin himoitsi.
Alfonsinan tuntema kipu sen jälkeen kun hän oli saanut tietää sairastavansa rintaryöpää, jätti hänelle paljon syvemmät haavat kuin hänen fyysiset haavansa. Hän eristi itsensä muista, hänen masennuksensa paheni, ja hän alkoi kirjoittaa hienovaraisesti kuolemasta. Vaihtoehto, jonka hän valitettavasti päätti valita.
3. Keinot lentää
“Mitä maailmoja sieluni sisällä on, joilta olen pyytänyt keinoja lentää?”
Tällä lauseella kirjailija tekee selväksi, että hänen sisällään kasvaa vapauden tarve, joka samaan aikaan antoi hänelle erilaisen näkemyksen siitä yhteiskunnasta, jossa hän eli. Hänen sielunsa ei näyttänyt sopivan hänen ympärillään olevaan yhteiskuntaan, minkä takia hänen sielunsa vaati keinoja lentää.
Alfonsinan aktivismi oli hänen sisäisen voimansa liikkeelle panema, sekä tarpeiden päästä eroon yhteiskunnan langettamista säännöistä, jotka hän näki kahleina. Oli se sitten kirjoittamisen tai muiden tyyppisten suoritusten välityksellä, Storni oli ”kirjallisuuden sankaritar,” joka taisteli aina sen puolesta mihin hän uskoi.
4. Mene hitaasti
”Lähtiessä kevät jättää syksyn tihkusateen valmiiksi… Pienoinen, mene hitaasti, paljon arvostelemalla, älä polta loppuun liekkejäsi.”
Alfonsinalla oli voimaa ja luonnetta, jotka saivat hänet kieltäytymään rintasyöpähoidosta saatuaan siitä diagnoosin. Hän oli saanut väärän diagnoosin; lääkärit olivat kertoneet hänellä olevan hyvänlaatuinen kasvain, vaikka todellisuudessa hänen tilansa oli paljon vakavampi.
Storni oli edelleen tietoinen siitä, että hoidosta kieltäytymisellä voisi olla vakavia seurauksia. Tämä on opetus, jota voimme soveltaa meihin itseemme. Kuinka usein me toimimme impulssien pohjalta, nopeasti ajattelematta, ja sitten me kadumme?
5. Miehet, jotka eivät itke
“Minun rotuni miehet eivät ole itkeneet. He ovat terästä.”
Viimeinen kuuluisa Alfonsina Stornin sitaatti jonka aiomme mainita tekee erityisen huomautuksen sen ajan yhteiskunnasta. Vaikka ajatus siitä että miesten on osoitettava voimaa piilottamalla tunteensa ja asettamalla herkkyytensä sivuun on edelleen olemassa, olemme kuitenkin ajautumassa tästä ajatuksesta kauemmas vuosi vuodelta.
Alfonsina käyttää termiä ”teräs” tietyllä ironialla korostaakseen tilanteen järjettömyyttä. Miehen on aina oltava vahva, niinkin inhimillisen ja hyödyllisen tunteen edessä kuin suru.
Mikä näistä Alfonsina Stronin sitaateista tulee pysymään kanssasi? Tämä kirjailija kehottaa meitä pohtimaan monia eri asioita, monet joilla on tekemistä vapauden kanssa, joissa Alfonsinan ajatukset ovat täysin avoimet. Onko tämä kirjailija sinulle entuudestaan tuttu? Oletko aikaisemmin lukenut hänen runojaan? Tässä on hänen runoistaan meidän suosikkimme (toim. huom. vapaasti käännettynä suomeksi)!
Minä olen
Minä olen pehmeä, ja ihannoituna surullinen,
Pystyn laskemaan taivaan käteeni kun
Toisen sielu sotkeutuu minun sieluuni.
Alempana ei voisi olla pehmeämpää.
Kukaan ei suutele käsiä niin kuin minä,
Tai niin paljon halaa unissaan,
Tai sovi toiseen ruumiiseen, niin pieneen,
Suuremman hellyyden ihmissielu.
Kuolen silmien edessä, jos tunnen ne kuin
Linnut, kuin hetki,
Räpytellen valkoisten sormieni alla.
Tunnen lauseen, jota rakastan, ja mitä se tarkoittaa
Ja tiedän kuinka olla hiljaa kuun noustessa taivaalle
Valtavana ja punaisena rotkojen yläpuolella.