5 erovaisuutta narsismin ja itsetunnon välillä

· 5.4.2018

David Levithan sanoi kerran: ”Narsismi. Et voinut uskoa, että en omistanut kokovartalopeiliä.” Todellisuudessa narsismi on olemisen oikeutuksen etsimistä, kuten myös itsetunnon. Onkin näin ollen helppo sekoittaa narsismi ja itsetunto keskenään. Niiden välillä on kuitenkin sovittamattomia eroja, ja omistammekin tämän artikkelin näille eroille.

Sekä narsismi että itsetunto pyrkivät jollakin tavalla olemisen oikeuttamiseen. Joten missä niiden ero piilee? Miksi ne sekoitetaan niin helposti keskenään? Ero on yksinkertainen. Kun narsismi etsii tätä oikeutusta hyvästä imagosta, itsetunto tekee niin pelkän ehdottoman olemassaolon kautta.

Erot narsismin ja itsetunnon välillä

Yllä olevan järkeilyn mukaisesti on selvää, että narsismi ja itsetunto ovat vastakkaisia pyrkimyksissään ja muodoissaan. Kaksi psykologia ovat tutkineet niiden välistä sekaannusta: Pilar Mallor ja Manuel Villegas.

tyttö katsoo ja koskee itseään peilistä

Heidän tutkimuksissaan on havaittavissa selkeitä eroja narsismin ja itsetunnon välillä, huolimatta niistä käytöksistä, jotka vaikuttavat molemmissa aluksi samankaltaisilta. Kuinka teemme eron näiden käytösten välillä? Jatka lukemista…

Narsistilla on liioiteltu kuva itsestään

Suurin ero narsistisen ja hyvän itsetunnon omaavan henkilön välillä on minäkuva. Narsisteilla on liioiteltu ja vääristynyt kuva omasta tärkeydestään. Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset puolestaan kokevat sisäistä tyydytystä, joka on vähemmän liioiteltua sekä aidompaa.

Narsisti etsii hyvinvointia ja turvaa tämän liioitellun minäkuvan kautta, joka on todellisuudessa vääristynyt käsitys itsestä. Hänen sisällään on todellinen tyhjiö, jossa epävarma ihminen piileskelee.

Sen sijaan hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen perustaa hyvinvointinsa tyydyttäviin ihmissuhteisiin. Hän ei anna liiallista merkitystä minäkuvalleen. Itsevarmuus tarkoittaa sitä, että ihmisen ei tarvitse liioitella tai korostaa menestystään toisten edessä, vaan hän yksinkertaisesti vain nauttii niistä iloitsemisesta.

”Eikö sinusta ole outoa, kun jollakulla on kuvia itsestään kaikkialla? Aivan kuin hän yrittäisi todistaa olevansa olemassa.”

-Candace Bushnell-

Itsevarmuus ja huomiontarve

Hyvän itsetunnon omaava ihminen on itsevarma. Hän osaa kuunnella ja valita oikean hetken puhua. Hän tekee tämän tiedostaen ja tuo aina lisää arvoa keskustelulle. Hänellä on emotionaalista ja sosiaalista älykkyyttä. Lisäksi hän on kärsivällinen ja tietää, että kun hänen vuoronsa tulee, hänellä on pätevä mielipide.

Sen sijaan narsisti, ottaen huomioon hänen ylettömän minäkuvansa palvomisen, tarvitsee huomiota. Hän yrittää aina olla huomion keskipiste, juhlien sankari, tehden selväksi kaikille olevansa paikalla. Hän tarvitsee jatkuvaa palvontaa muilta.

Empatia

Edellisen kohdan lisäksi narsisti ja itsevarma ihminen eroavat kyvyissään olla empaattisia. Ihminen jolla on terve itsetunto voi kehittää sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta sellaisen kärsivällisyyden ja empatian, joka on oleellinen aktiivisen kuuntelun kannalta.

kaksi ihmistä jakaa sydämen ja aivot

Sen sijaan narsisti ajattelee vain itseään ja imagoaan. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy siis helpommin saamaan yhteyden toisiin, sillä koska hänellä ei ole ylimielistä tarvetta miellyttää, hän voi keskittyä asettamaan itsensä toisten ihmisten ”saappaisiin”. Tämän ansiosta hän ymmärtää paremmin eri näkökulmia, ideologioita ja tunteita.

Itsekkyys ja yhteistyö

Toinen avaintekijä jolla narsistin voi erottaa terveen itsetunnon omaavasta ihmisestä on itsekkyys. On helppoa ajatella, että pelkästään itseään ajatteleva ihminen on täynnä itserakkautta. Todellisuudessa tällainen henkilö on niin täynnä epäilyksiä itseään kohtaan, että hän on oman itsensä pahin vihollinen.

Ihminen jolla on hyvä itsetunto tietää milloin ja kuinka osoittaa anteliaisuutta ja tehdä yhteistyötä, mutta narsisti ei tähän kykene. Jos narsisti ei itse tule hyötymään asiasta, hänen on vaikea nähdä vaivaa.

”Se mikä tekee kateuden tuskasta niin akuuttia on se, että turhamaisuus ei voi olla tukematta sitä.”

-Stendhal-

Ylimielisyys vastaan myötätunto

Ylimielisyys on myös yksi ero narsististen ja hyvän itsetunnon omaavien ihmisten välillä. Kun ensimmäiset eivät osoita mitään myötätuntoa ketään kohtaan, paitsi ehkä itseään, itsetunnoltaan hyvät ihmiset todella rakastavat muita ja heillä on tunne arvosta. He arvostavat sitä kaunista haastetta, joka muiden auttaminen on.

tytöt mököttävät

Näin ollen narsisti, kaikessa ylimielisyydessään, on tavallisesti aggressiivinen ja kateellinen, ja hänellä on tarve hallita muita tunteakseen olonsa hyväksi. Hän ei pysty hyväksymään kritiikkiä, ja oli se miten neutraalia tahansa, hänellä on taipumusta ottaa se henkilökohtaisesti. Hän ei opi virheistään, sillä hänellä on suuria vaikeuksia nähdä niitä ja ennen kaikkea hyväksyä niitä.

Narsistinen ihminen ja terveen itsetunnon omaava ihminen voivat ensi silmäykseltä vaikuttaa hyvin samankaltaisilta. Mutta ajan myötä voimme nähdä selkeästi näiden kahden persoonallisuuden väliset erot.