3 harhaluuloa jotka estävät meitä huomaamattamme

Harhaluulot määritellään väitteiksi tai ideoiksi jotka näyttävät olevan totta, mutta jotka eivät sitä todellisuudessa ole. Joskus ne ovat meidän itsemme rakentamia, mutta toisinaan ne ovat kollektiivisia uskomuksia joita kaikki pitävät itsestäänselvyyksinä. Harhaluuloja ei ole helppoa tunnistaa koska ne eivät ole absurdeja tai mitättömiä ehdotuksia. Ne seuraavat logiikkaa, silloinkin kun ne eivät ole totta.

Hyvä esimerkki harhaluulosta on ennakkoluulo, joka ottaa paikan mielessämme. Oletetaan että joku on jäänyt kiinni valheen kertomisesta. Myöhemmin, kun hän väittää jotakin, toinen ihminen sanoo ettei hän voi uskoa häntä sillä hän on valehtelija. Toisin sanoen, yleinen olettamus jostakin tilanteesta muuttuu päätelmäksi ja sitä käytetään umpimähkään. Vaikka menneisyydessä oleva fakta on totta, sitä seuraava ajatuksenjuoksu on virheellinen.

Harhaluulot eivät liity vain muihin ihmisiin; niitä luodaan myös koskemaan itseä. Tämä virheellinen järkeily vähentää hyvinvointiamme. Seuraavat kolme tyyppiä harhaluuloja estävät meitä olemasta parhaita versioita itsestämme.

“Mielipide ilman tietoa, todistettuna toisen ihmisen harhaluuloilla, on ensimmäinen askel kohti yksinäisyyttä.”

-Tuntematon-

1. Kontrollin harhaluulot

On olemassa kaksi suurta harhaluuloa jotka liittyvät kontrolliin: kontrolli tilanteisiin ja toisiin ihmisiin. Ensimmäistä voitaisiin kutsua “avuttomuuden harhaluuloksi”. Tämä viittaa kaikkiin niihin erityisiin esimerkkeihin joita esitämme tukeaksemme olettamusta että emme voi tehdä jotakin jonkin tilanteen tapahtuessa, jolloin tämä olettamus ei ole ollenkaan totta.

Tämä johtaa siihen, että oikeutamme totaalisen toiminnan puutteen omalta osaltamme kun ajattelemme että kaikki on meidän kontrollimme ulottumattomissa. Tämä harhaluulo ilmenee kaikissa tilanteissa joissa voit sanoa “en pysty” ja käytät sitä kykenemättömyyttä johonkin joka on itsesi ulkopuolella. Esimerkiksi: “En voinut sanoa mitään sillä se henkilö olisi ollut raivoissaan.”

Toinen kontrollin harhaluulo on tarkalleen edellä mainitun vastakohta: kun uskot että kaikki (ihmiset ja tilanteet) riippuvat sinusta. Että kaikki ihmiset ja kaikki ympärilläsi ovat sinun vastuullasi. Tässä tapauksessa yrität huomata jokaisen yksityiskohdan, sekaannut kaikkeen, ja yrität pitää kaikki kontrollisi alla. Ja koska et pysty saavuttamaan tätä, syytät itseäsi.

2. Oikeuden harhaluulot

“Oikeus” on yksi maailman epätäsmällisimmistä konsepteista. Mikä on oikein ja mikä ei riippuu jokaisesta kulttuurista ja lähes jokaisesta henkilöstä. On olemassa erittäin harvoja tilanteita joissa voimme soveltaa niin sanottua “universaalia oikeutta”. Aina on olemassa puolia jotka tekevät tästä konseptista monisävyisemmän.

On kuitenkin ihmisiä jotka kokevat tehtäväkseen määrittää mikä on oikein ja mikä on väärin. Ongelma on, että he ottavat huomioon vain oman näkökulmansa, omat tarpeensa, omat pelkonsa ja halunsa, mutta eivät toisten ihmisten. Siksi he jatkuvasti toistavat että kaikki mitä heille tapahtuu on epäreilua.

He ajattelevat että koko maailmassa pitäisi olla tasapaino, ja voidaan mitata tarkasti mitä kukakin ansaitsee, ja tietenkin, tarjota heille sen mitä he ansaitsevat. Tämä on fantasia joka piinaa heitä sillä kukaan ei jatkuvasti arvioi voittoja ja rangaistuksia kaikille ympärilleen. Kaikkea hyvää käytöstä ei palkita tässä maailmassa, eikä kaikkea huonoa käytöstä rangaista.

3. Muutoksen harhaluulot

Muutoksen harhaluulot saavat aikaan sen, että uskomme että kaiken pitää muuttua ollaksemme onnellisia. Jos emme tunne oloamme mukavaksi työssämme, työolosuhteiden pitäisi muuttua. Jos meillä ei ole rahaa, talousjärjestelmän pitäisi muuttua. Jos sosiaaliset suhteemme eivät suju hyvin, toisten pitäisi muuttua ja olla huomioonottavaisempia, ymmärtäväisempiä, tai jollakin tavalla erilaisia.

Tämän harhaluulon alla emme koskaan pysähdy miettimään sitä että meidän itsemme pitää muuttua. Ehkä se on kykenemättömyytemme sopeutua joka muuttaa työpaikan niin epämiellyttäväksi paikaksi että meillä on vaikeuksia. Tai että epäonnistuminen raha-asioiden hoidossa johtaa siihen ettei meillä ole tarpeeksi rahaa. Tai että jos olisimme sosiaalisempia, mukavampia ja ymmärtäväisempiä, voisimme saada jotakin sellaista takaisin toisilta.

Joku sanoi joskus, että “on helpompaa laittaa tohvelit jalkaan kuin laittaa matto koko maapallolle.” Ne jotka lankeavat tähän harhaluuloon, juuri päinvastoin tapahtuu: maailman pitäisi sopeutua heihin eikä heidän maailmaan.