Yuval Hararin näkökulma pandemiasta: "maailma ei tule olemaan entisensä"

Yuval Harari on maailmankuulu historioitsija, josta tuli teoksen Sapiens: Ihmisen lyhyt historia julkaisemisen jälkeen paitsi julkkis, myös neuvonantaja joillekin maailman johtajille, kuten Bill Gatesille ja Angela Merkelille. Hän on myös yksi maailman eniten luetuista ajattelijoista, ja siksi hänen näkemyksensä koronaviruspandemiasta ansaitsevat erityisen huomion.

Harari on julkaissut useita artikkeleita tästä aiheesta eri sanomalehdissä ympäri maailmaa, ja myös monet tiedotusvälineet ovat haastatelleet häntä. Tämänhetkisestä maailmantilanteesta hän on huomauttanut, että niin oudolta kuin se saattaakin meistä vaikuttaa, pandemiat ovat täysin normaali todellisuus, jos niitä tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta.

Epidemiat ja pandemiat ovat tappaneet monia ihmisiä viime vuosisatojen aikana. Itse asiassa, emme ole koskaan ennen olleet niin hyvin valmistautuneita kohtaamaan tällaista ilmiötä kuin tällä kertaa.

Tätä selittääkseen Yuval Harari korostaa sitä tosiasiaa, että viruksen tunnistaminen, sen genomin sekvensointi ja testin kehittäminen viruksen havaitsemiseksi kesti kokonaisuudessaan kaksi viikkoa. Tämä olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta millään muulla aikakaudella menneisyydessä.

”Meidän on valittava totalitaarisen valvonnan ja kansalaisten voimaannuttamisen välillä, sekä kansallisen eristyksen ja maailman solidaarisuuden välillä.”

-Yuval Harari-

Yuval Harari: ensimmäinen iso haaste

Yuval Harari on sanonut, maailma ei tule enää olemaan entisensä, koska suuri maailmanlaajuinen kriisi, kuten tämä pandemia, tulee väkisinkin jättämään pysyviä jälkiä. Haaste on ennemminkin se, että tuo uusi todellisuus joka kriisin jälkeen valkenee, riippuu paljon nyt tehdyistä sekä henkilökohtaisista että kollektiivisista päätöksistä. Se mitä tulee tapahtumaan ei ole sattumaa, vaan ihmisen tahdon tulos, meidän valintamme.

Ensimmäinen suuri haaste, jonka tämä historioitsija näkee, on estää sellaisen yhteiskunnallisen ja poliittisen rakenteen leviäminen, jossa niin sanottu “ihonalainen” valvonta pääsee valloille. Tämäntyyppisiin terveysongelmiin nimittäin liittyy aina se riski, että siirrymme epidemiologisesta seurannasta ihmisten täydelliseen kontrollointiin, mikä voi heikentää ihmisten vapauksia.

Hararin mielestä monista väliaikaisista toimenpiteistä, jotka kansalaiset ovat halukkaita hyväksymään pandemian hillitsemiseksi, voikin tulla pysyviä toimenpiteitä muihin tarkoituksiin. Erityisesti hän viittaa biometriseen teknologiaan ja tunnistamiseen, joka mahdollistaa muun muassa henkilön sijainnin määrittämisen, ja lisäksi sillä voidaan määrittää muita tietoja, kuten mikä on henkilön lämpötila tai verenpaine tietyllä hetkellä.

Tämä teknologia voi tällä hetkellä auttaa hillitsemään viruksen leviämistä, mutta tulevaisuudessa se voi antaa pääsyn hyvin henkilökohtaisiin tietoihin. Nämä tiedot sallisivat ihmisten tiiviin tarkkailun, kuten sen, kuinka monta kertaa me nauramme ja mikä saa meidät tuntemaan vihaa, mikä voisi tehdä meistä hyvin alttiita manipuloinnille.

Toinen haaste: yhteisvastuu tai kilpailu

Yuval Hararin mukaan toinen tällä hetkellä vallitsevista suurista haasteista on seuraava valinta: maailmanlaajuinen yhteistyö vai villi kilpailu resursseista?

Vaikka nykyään matkat avaruuteen on helppo järjestää suhteellisen helposti, emme ole olleet yhtä tehokkaita hengityssuojainten, hengityslaitteiden ja henkilökohtaisten suojavälineiden tuotannossa. Maiden johtajat jakaantuvat mielipiteissään: on niitä, jotka vastaavat tähän puutteeseen šovinismilla, kuten Yhdysvaltain presidentti, mutta on niitäkin, jotka vaativat yhteistyötä maiden välillä.

Harari huomauttaa, että on outoa, että vielä tähänkään mennessä ei ole perustettu suurta kansainvälistä foorumia tai elintä käsittelemään kriisiä koordinoidusti ja ennen kaikkea kehittämään yhteistyötä. On mahdollista sekä toivottavaa, että sellainen perustetaan. Pandemia on todellisuus, joka joko voitetaan maailmanlaajuisesti tai jota ei voiteta. Meillä kaikilla on tässä vastuu.

Sekä henkilökohtaisten suojavälineiden, lääketieteellisten tarvikkeiden että terveydenhuoltoalan henkilöstön tulisi olla kaikkien käsillä olevia resursseja. Meidän tulee jakaa niitä sinne missä niitä tällä hetkellä eniten tarvitaan, ja meidän täytyy myös voida luottaa siihen, että mekin saamme apua jos sitä huomenna tarvitsemme.

Uloskäynnit

Harari on pääosin painottanut yllä mainitsemaamme kahta asiaa, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita, joista hän on puhunut. Hän huomauttaa, että näköpiirissä on erilaisia mahdollisia uloskäyntejä. Ensimmäinen on kansalaistaidon vahvistaminen ja poliisivaltioiden syntymisen välttäminen. Miten tämä tapahtuu? Ihmisiä tiedottamalla ja luottamalla yksilön vastuuseen.

Yksi esimerkki tästä on käsienpesu. Jos ihmiset ymmärtävät sen tärkeyden, koska heitä on informoitu siitä hyvin, kenenkään ei tarvitse valvoa heitä tämän toimenpiteen puitteissa. Sama pätee kaikkeen muuhun.

Ihminen pystyy huolehtimaan omasta terveydestään ja olemaan valppaana sairauden oireiden suhteen. Mutta se on mahdollista vain, jos hänelle on annettu kattavaa tietoa ja jos hän luottaa siihen tahoon, joka häntä kehottaa ryhtymään tiettyihin varotoimenpiteisiin.

Mitä yhteistyöhön tulee, meidän on luotava yhteisiä mekanismeja, jotta tilannetta voidaan käsitellä maailmanlaajuisesti, koska ongelma on nimenomaan maailmanlaajuinen. Jos hyödynnämme tätä hetkeä edistääksemme yhteistyötä ja yhteisvastuuta, kriisin jälkeen meillä on sitoutuneempi ja vastuuntuntoisempi maailma. Jos taas valitsemme kilpailun ja itsekkyyden tien, edessämme on kireä ja arvaamaton tulevaisuus.