Voimme päästä yli mistä tahansa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 05 lokakuuta, 2022

Kun olemme ajautuneet karille, meillä ei ketään, joka ojentaisi meille pelastusrenkaan. Kun meidän on hypättävä sokeasti syvään tyhjyyteen, huomaamme olevamme ilman laskuvarjoa. Siitä huolimatta pääsemme näistä rankoista ajoista yli. Joskus teemme tämän hymyillen. Joskus paiskaamme oven kiinni, emmekä katso taaksemme. Meillä ei ehkä ole parannusta jokaiseen virheeseen tai kompassia, joka näyttää oikean tien. Mutta emme saa vaipua epätoivoon. Ennemmin tai myöhemmin, pääsemme kyllä kaikista esteistä yli. Pääsemme niistä yli voittajina.

Tämä saattaa kuulostaa joltain positiivisen psykologian motivoivalta sitaatilta. Se saattaa kuullostaa kliseiseltä ’’voit tehdä se, jos vain haluat!’’ -julisteelta motivoivalla kuvalla. Totuus on, että tämä psykologinen kiintopiste on paljon syvällisempi kuin jokin kliseinen iskulause. Voimme itse asiassa nähdä tämän käsitteen kehittymisen siitä lähtien, kun 90-luvulla Martin Seligman alkoi levittämään tätä teoreettista ja tieteellistä positiivisen psykologian perustaa.

Nykyaikainen positiivinen psykologia kokee juuri toisen aaltonsa. Tämä uusi versio arvostaa ihmisten kykyä muuttua. Tehdäksemme tämän, meidän on ymmärrettävä emotionaalisen kokemuksen monimutkaisuutta ja arvostettava sitä, ettei ole aina helppoa erottaa negatiivista positiivisesta. Selviytyäksemme ja päästäksemme yli vaikeuksista, meidän on tiedettävä kuinka elää näiden tunteiden kanssa. Tämä voi olla haastavaa, mutta myös täydentävää. Ne muodostavat tehokkaan emotionaalisen tasapainon.

“ Sen kohtaaminen, vain sen kohtaaminen, on tapa päästä läpi.”

– Joseph Conrad –

Missä on tie ulos?

Saatamme onnistua ratkaisemaan ongelmamme ottamalla etäisyyttä tai vaihtamalla maisemaa. Noustaan lentokoneeseen, mennään jonnekin, rikotaan rutiinit. Tai ehkä tämä ei ole oikea tapa, ehkä meidän on sanottava se, mitä olemme pitäneet sisällämme niin pitkään. Ehkä meidän on ilmaistava itsemme selvästi. Sulkekaamme tämä elämämme vaihe hymyillen (tai paiskatkaamme ovi kiinni). On myös mahdollista, että tarvitsemamme on jo siellä. Emme ole vain huomanneet sitä.

Oli tilanne mikä tahansa, mistä tahansa ongelmasta tai mustasta aukosta yritämmekään päästä irti, meidän on muistettava eräs asia. Tulemme kyllä pääsemään ulos. Meidän on suunnattava katseemme ulospääsyyn, emme saa takertua itse ongelmaan. Usko tai älä, useimmat meistä tekevät tämän jälkimmäisen. Eli kun kohtaamme vaikeudet, saatamme ehkä keskittyä vain kipuumme ja epäoikeudenmukaisuuteen… Voimme katsoa pelkoa silmiin, mutta emme voi nousta sen yläpuolelle.

Jokaisella ongelmalla on rajansa. Jos onnistumme pääsemään niistä yli, voimme viimeinkin tehdä pakosuunnitelman. Mutta kuinka monet meistä tekevät näin? Usein emme tee näin, ja tällä on omat seurauksensa. Vaikeudet voivat olla lamaannuttavia, ja emme ole hyvin koulutettuja, emmekä ole tottuneita olemaan tekemisissä negatiivisten tunteiden kanssa. Useimmat meistä eivät voi sietää niitä. Tämä uusi positiivinen psykologia keskittyy siihen, ettemme käyttäisi resurssejamme loppuun. Jos onnistumme hyväksymään negatiiviset tunteemme sen sijaan että taistelisimme niitä vastaan, voisimme edistyä.

Voimme päästä yli mistä tahansa, mutta missä on tie ulos? Tie ulos on horisontissa, pelkojemme rajojen takana.

Opetuksia vaikeuksista

Viime vuosien aikana positiivinen psykologia ei ole ainoa ala, joka käy läpi mielenkiintoisia edistyksiä. Joka päivä ilmestyy uusia tutkimuksia ja artikkeleita, jotka keskittyvät post-traumaattisen kasvun psykologiaan. Tämä tutkimuksen haara painottaa sitä, vaikka asiat eivät aina ratkea, nousemme vaikeuksista muuttuneina ihmisinä. Kaikkiin prosesseihin liittyy muutosta, ja muutos merkitsee menettämistä, saavuttamista ja muuttumista.

Opetukset vaikeuksista kertovat, että ehkä menetämme osan viattomuudestamme. Menetämme kykymme luottaa, spontaaniutemme… Prosessin aikana tietyt asiat putoavat aina matkasta, emmekä voi päästä toiselle puolelle ehjin nahoin. Tästä ei ole epäilystäkään.

Runoilijan ja arkkitehdin Joan Margaritin sanojen mukaan, “myös haava on paikka, jossa voi elää”. Tässä vaikeassa paikassa voimme löytää verratonta luovaa voimaa. Voimme löytää resursseja, joita emme tienneet meillä olevan, ja voimme luoda paremman version itsestämme.

Voimme päästä yli mistä tahansa, jos meillä on pakosuunnitelma. Meidän on oivallettava, ettemme tule olemaan sama ihminen toisella puolella. Tulemme olemaan vahvempia. Tämän ymmärtäminen ja näiden ideoiden sisäistäminen auttaa meitä elämämme matkalla. Ensiksi meidän on oivallettava, että kukaan ei ole immuuni vaikeuksille. Seuraavaksi, kaikilla meillä on potentiaalia harjoittaa post-traumaattista kasvua.

Martin Seligman muistuttaa tästä työstään koskien syyskuun 11. päivän terrori-iskuja Yhdysvalloissa vuonna 2001. Se mitä hän näki kaikista tämän terrori-iskun selviytyjistä, oli heidän sinnikkyytensä. Niin usein kaikkein vaikeimmat tapahtumat johtavat positiivisiin muutoksiin. Ne tekevät meistä nöyriä ja maltillisia. Meistä tulee sinnikkäämpiä, voimme hyväksyä oman haavoittuvaisuutemme, ja meillä tulee olemaan kokonaisvaltaisempi elämänfilosofia.

Lopuksi, henkilön vahvuus ei löydy siitä vahvuudesta, joka hänellä on vastustaa asioita. Se löytyy halusta muuttua ja muokata itseään uudelleen ja uudelleen.