Vedämme puoleemme sitä, mitä tarvitsemme
Tarpeiden heijastaminen on osa mielemme maisemaa. Se koostuu peloistamme, nostalgiasta ja ajattelemistamme asioista. Tästä johtuen myös ihmiset, joita vedämme puoleemme, heijastavat uskomuksiamme itsestämme ja kaikesta siitä, mitä arvostamme.
Monesti kutsumme elämäämme ihmisiä, joiden emme olisi ikinä arvanneet siihen sopivan. Päästämme elämäämme ihmisiä, jotka ovat hyvin erilaisia kuin me itse ja jotka sen tähden auttavat meitä ymmärtämään asioita, eheytymään ja antamaan anteeksi sekä itsellemme että muille.
Toisinaan vedämme puoleemme yksilöitä, jotka sohivat haavoihin, joiden olemassaolosta emme edes olleet tietoisia. Näillä ihmisillä on ehkä sellaisia luonteenpiirteitä, joita emme ikipäivänä hyväksyisi itsessämme. Heillä saattaa olla asenteita, joille olemme sokeutuneet itsessämme, vaikka tunnistammekin ne toisissa. Tietyssä mielessä syy sille, että vedämme näitä ihmisiä puoleemme, on, että he auttavat meitä taistelemaan omaa sisäistä taisteluamme.
Miksi vedämme puoleemme vääriä ihmisiä?
Monet valittelevat rakkauselämäänsä. On kuitenkin mielenkiintoista, että he vetävät puoleensa ihmisiä, jotka eivät arvosta eivätkä priorisoi heitä, tai jotka laiminlyövät heitä. Mikäli sinulla on taipumus vetää valehtelevia ja petollisia ihmisiä puoleesi, syynä voi olla, ettet arvosta ja kunnioita itseäsi. Sinun itsetuntosi on vahingoittunut. Tällä tavoin sinun huono itsetuntosi vetää heitä puoleensa ja tekee sinusta heille täydellisen uhrin.
Toisaalta se, että astumme ilman hyvää syytä ihmissuhteisiin jotka “eivät ole reilassa”, on selvä merkki siitä, että jotain on sisäisesti pielessä. Mikäli annamme tilaa tällaisille ihmissuhteille, me asetumme niiden vaikutuksen alle. Todennäköisesti myös itse päädymme valehtelemaan, pettämään sekä muutoinkin käyttäytymään sisimmän olemuksemme ja arvomaailmamme vastaisesti.
Miksi vedämme puoleemme vain vääränlaisia ihmisiä? Kaikki juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että heijastamme sitä, mitä vedämme puoleemme. Se, miten paljon arvostamme itseämme heijastuu siinä, miten paljon meidän puoleemme vetämät ihmiset arvostavat meitä. Tämä on myös syynä siihen, miksi hyväksymme rakkauden, jonka me ajattelemme ansainneemme. Näiden lisäksi muutoksen pelko ajaa meidät etsimään ihmisistä jotain tuttua, ja tämä saa meidät seuraamaan samaa vanhaa kaavaa.
“Elämme menneisyydessä, mutta se on kuollut. Mikäli elämme niin kuin olemme eläneet tähän saakka, tulevaisuus tulee olemaan samanlainen kuin menneisyytemme. Työstä itseäsi, muuta tänään jotain itsessäsi, ja tulevaisuutesikin voi olla erilainen.”
-G.I. Gurdjieff-
Mitä vähemmän olemme kehittäneet itseämme, sitä mutkikkaampia tai kivuliaampia tilanteita vedämme puoleemme. Vetäessämme puoleemme riidanhaluisia yksilöitä ja tilanteita me itse asiassa kutsumme puoleemme muutoksen ja kehityksen. Suurimmat oppimiskokemukset tulevat juuri kriisien seurauksena. Seneca sanoi sen parhaiten: “Vaikeudet ovat hyveiden aikaa.”