Vapautuminen tunteellisen menneisyytemme haavoista

Onko sinut koskaan vallannut intuitiivinen tuntemus joka muistuttaa menneestä ajasta, haaskatuista minuuteista joita et enää koskaan saa takaisin? Noina hetkinä meidän on mahdollista sisäistää, että aika on meidän arvokkain hyödykkeemme. Koska kiteytettynä aika on elämä. Se on ainut asia joka ei varmuudella mentyään palaa.

On täysin normaalia, että muistamme menneisyytemme; vahingollista on tunnepuolen avoimien haavojen kanssa eläminen ennemmin kuin niistä vapautuminen. Juuri nämä menneiden loukkauksien jättämät arpeutumattomat haavat estävät meitä jatkamasta määrätietoisesti eteenpäin, estävät meitä saamasta kunnon otteen hetkestä ja nauttimasta siitä mitä meillä on.

“Meidän täytyy aina tunnistaa milloin jokin vaihe tulee päätökseen. Jos me väkisin viivymme pidempään kuin ajallisesti on välttämätöntä, me menetämme osan onnellisuutta ja sitä merkitystä mitä muilla läpi mentävillä vaiheillamme on tarjota. Ympyröiden tai ovien sulkeminen, kappaleiden päättäminen – minkä ikinä nimen sille annammekin niin tärkeintä on osata tuoda ne päätökseen ja jättää jälkeensä elämän jaksoja, jotka ovat päättyneet.”

“Me emme voi olla läsnä nykyhetkessä kaivaten mennyttä. Emme edes kysyessämme miksi. Mitä tapahtui, tapahtui, ja meidän pitää päästää siitä irti, meidän pitää tulla kokemuksestamme ulkopuolisiksi. Me emme voi olla lapsia loputtomiin, emme murrosikäisiä myöhemmässä elämässä, emmekä työntekijöitä olemassa olemattomassa yrityksessä, saati solmia siteitä johonkuhun joka ei halua olla meihin sidottuna.”

“Asioita tapahtuu ja meidän täytyy päästää niistä irti!”

-Paulo Coelho-

Tunnepuolen huimaus

Sen kuvitelman hoivaaminen ja elättely, että mikään mennyt aika olisi ollut parempi kuin nyt, on varma tie kärsimykseen tunnetasolla nykyhetkessä. Se estää meitä päästämästä irti, ja upottaa meidät paniikin syövereihin jonka syvyys on kerrassaan liikaa meidän inhimillisesti rajoittuneille silmillemme nähdä.

Joten sisään astelee huimaus. Mutta ei mikä tahansa huimaus: tunnepuolen huimaus. Sen laatuinen joka jättää kuilun meidän ja tiettyjen asioiden väliin, kuten asioiden tuominen päätökseen, haavojemme parantaminen ja niistä vapautuminen, oman vyömme alle lyömisen lopettaminen.

Menneisyyden siivoaminen

On ihmisiä, jotka uskovat että menneisyyteen pälyily ja sen tutkailu on ajanhukkaa, että heidän ei tarvitse puhdistautua psykologisesti ja että kaikkein tärkeintä on hetkessä eläminen. Mutta jos emme kohtaa mennyttä, emotionaalisen menneisyytemme törky kasaantuu kasaantumistaan luoden jatkuvasti suuremman vuoren kipua ja tuskaa.

Vertailun vuoksi, tilanne on hieman sama kuin jos joku allergikko lakaisee kaiken talonsa tomun maton alle ajatellen, että sieltä käsin se ei voi vaikuttaa häneen.

Meidän täytyy päästää irti kahleista jotka satuttavat meitä ja estettävä niitä tekemästä haavoistamme vielä syvempiä ja kipeämpiä. Tavallaanhan me sentään olemme kaikkea mitä olemme nyt menneisyytemme ansiosta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kannattaa myös ymmärtää ja pitää mielessä, että jättämällä harjoittamatta itsetutkintaa sinä et tätä pysty pakenemaan, mutta sen sijaan annat tunnemenneisyytesi negatiivisten osien vaikuttaa kielteisesti elämääsi nyt. Ja tämä luonnollisesti vie tilaa positiiviselta sen lisäksi että se tekee kipeää. Tekee todella kipeää.

Tämän hetkisten haavojen parantaminen tunnemenneisyydestämme

Menneisyydestä irti päästämisen pelosta vapautuminen on ainot tapa sulkea ovi ja evätä menneiltä möröiltä pääsy takaisin sisään.

On ehdottomasti vaivan arvoista yrittää parantaa menneisyytemme aiheuttamat haavat, päästä tästä painavasta taakasta ja siten tulla tietoiseksi siitä mikä meitä hidastaa.

Kuvittele, että kaikki menneisyytesi aiheuttama kipu ja tuska on kuumailmapallo johon sinut on sidottu kiinni. Löyhää köyttä ja päästä siitä irti; sinä katselet kun se nousee taivaan sineen kunnes et enää näe sitä, hymyilet ja tunnet valtavan sisäisen rauhan.

Päästä niistä irti!

Jos ne eivät tuo elämääsi lisää onnellisuutta… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne eivät valaise tai kasvata sinua… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne viipyvät mutta eivät kasva… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne tarjoavat sinulle turvallisuuden tunteen ja näin ehkäisevät sinua kehittymästä ihmisenä… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne eivät lainaa huomiotaan ja tarjoa tunnustusta sinun taidoillesi… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne eivät vaali sinun olemassaoloasi… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne eivät toimi polttoaineena sinun ponnisteluillesi… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne sanovat mutta eivät tee… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos niillä ei ole elämässään tilaa sinulle… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne yrittävät muuttaa sinua… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos heidän tarpeensa ovat tärkeimmät… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos riitoja on enemmän kuin sovintoja… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Jos ne yksinkertaisesti eivät lisää elämääsi mitään… PÄÄSTÄ NIISTÄ IRTI

Vapauta itsesi… pudotus tulee olemaan paljon kivuttomampi kuin takertuminen siihen mitä oli mutta ei ole enää.