Vapauta itsesi kaunan kantamisesta

Kauna on patoutunutta kipua ja vihaa, joka voi seurata kantajaansa pitkiäkin aikoja. Me vieraannutamme itsemme siitä, mitä on tapahtunut aikaisemmin ja mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa, jättäen kaunaa aiheuttaneet tilanteet elämään mielissämme aikojen saatossa muuttumattomana.

“Kannan kaunaa siskolleni, koska silloin kun tarvitsin apua, hän ei ollut kiinnostunut ongelmistani, ei pitänyt huolta minusta eikä edes halunnut tietää mitä olin tekemässä…” tai “Olen vieläkin katkera kumppanilleni, koska hän ei ottanut huomioon mielipidettäni tehdessään tärkeää päätöstä vuosi sitten…”

Tällä tavalla katkaisemme mielenkiintomme toista ihmistä kohtaan ja yritämme olla välittämättä mistään, mitä tämä tekee tai sanoo; emme kuitenkaan pysty irrottamaan itseämme turhautumisen, vihan, kykenemättömyyden tai kivun tunteista, jotka meitä loukannut asia on saanut aikaan sisällämme.

Kun tunnemme kaunaa, tunnemme sentään jotakin. Englanninkielinen, kaunaa ja mielipahaa tarkoittava sana resentment tulee suoraan latinan sanoista re, taas, ja sentire, tuntea. Tämä pieni möykky, joksi kokoamme käsittelemättömät kivut ja vihantunteet, voi ajan kuluessa kasvaa valtavaksi hirviöksi sisällämme, ellemme kiinnitä siihen huomiota hyvissä ajoin.

Yleisesti ottaen yhteiskunta kokee kaunan tunteen suurena häpeänä. Mutta kaunaan, kuten mihin tahansa muuhunkin tunteeseen, on syynsä ja se toimii merkkinä sellaisen ongelman olemassaolosta, joka on hankala selvittää.

Tunteminen ja kaunan kantaminen

Kauna alkaa siitä, kun koemme jotakin, joka saa meidät turhaantuneiksi tai hämmentyneiksi, mutta emme ilmaise näitä tunteitamme. Ihmiset, jotka kantavat kaunaa usein, ovat yleensä todella herkkiä henkilöitä, jotka kokevat sekä kivun että vihan hyvin voimakkaina tunteina, mutta jotka eivät ole oppineet, kuinka ilmaista niitä terveellä tavalla.

Tällaiset henkilöt yrittävät aluksi hillitä tunteensa, mutta ajan kuluessa aloittavat liioittelun ja asiat menettävät mittasuhteensa. Kivusta ja vihasta tehty möykky kasvaa kasvamistaan provosoiden hirviötä, joka saattaa päästä valloilleen. Se, mitä emme ilmaise ja käsittele, muuttuu myrkylliseksi sisällämme. Se pitää meidät erillään muista ja tekee meistä kroonisesti sairaita.

Kun tunnemme katkeria tunteita ja kannamme kaunaa, voi olla hyödyllistä kysäistä itseltämme, mitä me kuvittelemme itsestämme, kun tunnemme tätä patoutunutta vihaa. Voimme ajatella itsestämme monia asioita. Jotkut näistä voivat auttaa meitä pääsemään katkeruuden yli, mutta toiset, kuten esimerkiksi itsemme vähättely tai halveksiminen tunteidemme takia, tekevät tilanteesta entistä huonomman.

Jos alamme moittia itseämme tuntemamme tuskan ja vihan lisäksi, tulemme surullisiksi – aivan kuin emme ansaitsisi tulla rakastetuiksi tai tuetuiksi, ja tällöin itsetuntomme voi kärsiä.

Välttääksemme kaunan kantamisen, meidän tulee osata olla vihaisia terveellä ja tuottoisalla tavalla, sekä osata tunnistaa ja ilmaista tuntemamme tuska.

Valitettavasti suuri osa meistä ei ole oppinut ilmaisemaan vihaansa oikeanlaisella tavalla, emmekä osaa välttämättä edes käsitellä kyseisen tunteen aikaansaamaa energiaa. Vihastumisemme johtuu usein siitä, että olemme asettaneet asioille ja tilanteille liikaa odotuksia, ja kun todellisuus ei vastaakaan odotuksiamme, tunteiden aikaansaamien energioiden aalto pyyhkäisee ylitsemme. Meidän tuleekin pitää tämä mielessämme, olla vahvempia ja ratkaista ongelma, joka meitä häiritsee.

Tämä yhdistettynä yritykseen kommunikoida tuskamme kanssa ilman, että tuomitsemme itsemme, auttaa meitä välttämään sisällemme kasvavan katkeruuden.

Mutta jos kannamme jo valmiiksi kaunaa, sen lopettaminen voi olla hankalaa. Näissä tilanteissa meidän tulisi yrittää ymmärtää ja yrittää muuttaa mielipidettämme asiasta, jota kohtaan olemme katkeria. Jos siis sen sijaan, että soimaamme itseämme, annammekin itsellemme tilaisuuden keskittyä siihen, mitä tunnemme ja mitä tarvitsemme, tulemme huomaamaan, että olemme loukkaantuneita ja vihaisia, ja tämän jälkeen pystymme keskustelemaan meitä loukanneen henkilön kanssa oikeanlaisella tavalla.

Kaikessa tässä on kyse siitä, että meidän tulee olla tiedostavia ja tunnistaa omat tunteemme sen sijaan, että toimisimme ajattelematta. On myös tärkeää pitää mielessä, että jokainen ihminen ei pysty antamaan meille sitä, mitä me pyydämme tai tarvitsemme. Tämä ei johdu pelkästään heistä, vaan myös siitä, että usein emme tiedä, kuinka ilmaisisimme tämän tarpeen heille.