Välttääksesi pinnallisia ihmissuhteita, vältä näitä virheitä

Monille ihmisille rakkaus on vain peli, viihteen muoto jossa toisen henkilön tunteet eivät ole missään arvossa. Kaikessa tässä manipulaatio, joka johtaa suhteen vajoamiseen, on läsnä. On mahdotonta että tällainen tilanne voi jatkua pitkään. Ihmiset jotka leikkivät rakkaudella, ennemmin tai myöhemmin polttavat itsensä. Tämä on pinnallisten suhteiden todellisuus.

“Nestemäiset ihmissuhteet imevät itseensä aina vettä.”

-Jennifer Delgado-

Ehkä se on varsinaisten ihmissuhteiden pelko joka saa meidät valitsemaan suhteen joka on täynnä epävakautta. Vaikka yritämme, emme kykene muodostamaan tukevaa sidettä. Tällainen käytös provosoi monen suhteen päättymistä ennen kuin ne edes alkavat. Siksi on tärkeää välttää näitä virheitä.

Kieltäydyt määrittelemästä suhdettasi

On totta että leimat usein rajoittavat ja koteloivat, mutta kun kaksi ihmistä haluavat olla yhdessä ja jakavat hetkiä elämässään, heidän täytyy antaa nimi sille mitä heidän välillään tapahtuu. Jos kieltäydytte antamasta nimeä suhteelleenne, tunnette molemmat olevanne hukassa. Oletteko poikaystävä ja tyttöystävä? Vai vain ystäviä erikoisoikeuksilla?

Ei ole reilua antaa toiminnan puhua puolestaan. Toisen on tiedettävä onko hän vapaa tapailemaan muita ihmisiä, tai päinvastaisessa tapauksessa, onko hän sitoutumassa todelliseen, vakavaan ihmissuhteeseen. Toinen kahdesta ei välttämättä ole ok tämän kanssa, joten asian jättäminen ilmaan roikkumaan ei ole oikein.

Tämä taipumus viittaa selkeään sitoutumisen pelkoon ja asioiden nimeämiseen. Mutta jos suhteesta ei keskustella, vääriä mielikuvia ja ajatuksia saattaa syntyä ja se saattaa aiheuttaa paljon vakavampia ongelmia.

Hakeudut hänen seuraansa vain silloin kuin itse haluat

Ihmisillä on tunteet, emmekä voi kohdella heitä kuin he olisivat esineitä. He eivät ole olemassa vain tyydyttääkseen omia tarpeitamme silloin kun haluamme. Kun teemme näin, “käytämme” toista henkilöä.

“Kaikki häpeällinen ihmisistä tulee siitä, etteivät he puhu selkeästi.”

-Albert Camus-

Kukaan ei halua tulla toisten käyttämäksi. Oletko joskus tehnyt niin? Oletko joskus jättänyt jonkun huomiotta kunnes tarvitsit heitä? Tällaisesta suhteesta tulee kivulias, se heikentää itsetuntoa ja provosoi alemmuudentunteita. Ajattelemalla ihmistä vain instrumenttina on kuin riisuisit häneltä hänen ihmisyytensä.

On monia ihmisiä jotka antavat periksi huonon itsetuntonsa tai henkisen riippuvuuden vuoksi. Mutta sinun pitää rakastaa itseäsi tätä enemmän. Sinä et ansaitse tulla käytetyksi, ansaitset tulla rakastetuksi. Muista ettet ole esine, vaan ihminen. Älä anna muiden käyttää sinua.

Sanot päinvastaista mitä ajattelet

Kun ystävyyssuhteet erikoisoikeuksilla tulivat suosituiksi, monet ihmiset halusivat osallistua tähän uuteen trendiin. Mutta oliko tämä todella sellainen ihmissuhde jonka he halusivat? Ehkä monet ihmiset löysivät itsensä vangittuna tällaiseen suhteeseen, vaikka he eivät halunneet sitä. Sen sijaan he päätyivät klassiseen ajatukseen että rakkaus on ikuinen tunne. Tai, kunnes todellisuus sanoi toisin.

Suhde jossa ei ole rajoja, muuttuu peliksi. Ensin tämä peli pitää liekkiä hengissä, mutta ajan mittaan se voi päätyä tuhoamaan suhteen. Näennäisen viaton peli jossa välitämme viestin, mutta sitten viivyttelemme vastaamisessa. Tämä tehdään tarkoituksella, säilyttääksemme mysteerin ja pitääksemme toisen ihmisen kiinnostusta yllä.

“Sama ihmissuhteen idea on kyllästetty epämääräisillä uhkilla ja synkillä ennusteilla: se välittää samanaikaisesti yhteyden mielihyvää ja eristyksen kauhua. Ehkä siksi ihmiset puhuvat ennemmin yhteyksistä kuin pareista.”

-Zygmunt Bauman-

Tosiasiassa nykyään ihmissuhteista on tullut hauraita. Ehkä siksi että käsityksemme rakkaudesta on muuttunut tai koska olemme jotenkin tuhonneet edellisen konseptin emmekä ole onnistuneet luomaan uutta sen tilalle.

Olemme kritisoineet kommunikoinnin puutetta, josta parit kärsivät, mutta nyt puolustamme “leimojen” puutetta. Ja tämä puute saa meidät tuntemaan hämmennystä, eksymään ilman rajoja. Saatamme olla selkeitä siinä mitä emme halua, mutta emme niinkään siitä mitä haluamme. Ja vielä vähemmän siitä mistä olemme valmiita neuvottelemaan tullaksemme yhteisymmärrykseen.

Lopulta, olemme vaihtaneet klassiset tyhjiöiden määritelmät. Tyhjiöiden, jotka eivät ole harmittomia, sillä ne ovat hämmennyksen ja henkisten vammojen lähde. Ja se on jotakin mitä meidän, yhteisönä ja yksilöinä, tulee miettiä.