Valehtelijan aivot

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kun joku valehtelee uudestaan ja uudestaan, lakkaa hän psyykkisesti vastaamasta omiin valheisiinsa. Tämä täydellinen tunteiden puute saa heidät myös helpommin jatkamaan valehtelua. Useimmiten se muuttuu toistuvaksi tavaksi. Neurologit ovat siis tulleet siihen johtopäätökseen, että valehtelijan aivot toimivat eri tavalla. Aivan kuin hänen mielensä olisi koulutettu siihen.

Plastisuus on yksi ihmisaivojen peruspiirteistä. Ei siis ole kovinkaan outoa kokea valehtelua vain yhtenä taitona. Jos näin on, tarkoittaa se sitä, että sinun tulee harjoitella joka päivä pitääksesi taitosi kunnossa. Jotkut ihmiset esimerkiksi harrastavat intohimoisesti matematiikkaa, sisustusta, kirjoittamista ja niin edelleen, ja heidän aivonsa ovat sen muokkaamat.

“Jos kerrot totuuden, siitä tulee osa menneisyyttäsi. Jos valehtelet, siitä tulee osa tulevaisuuttasi.”

-John Spence-

Psykologian ja sosiologian ala on aina ollut kiinnostunut valheiden ja petosten maailmasta. Mutta muutamien vuosikymmenten aikana diagnoosimenetelmien kehittyessä neurotiede on ala, joka on antanut arvokkainta – tosin huolestuttavaa – tietoa. Miksi se on niin huolestuttavaa? Siksi, että epärehellinen persoonallisuus syntyy jatkuvasta harjoittelusta ja tapojen muodostamisesta.

Aloitat pienillä valheilla ja siitä muodostuu tapa. Sitten aivosi alkavat hitaasti turtua niille. Pikkuhiljaa isompien valheiden kertominen ei aiheuta sinulle suurempia ongelmia ja niistä tulee käytännössä elämäntyyli…

Valehtelijan aivot ja mantelitumake

Huomaat luultavasti valehtelua julkisuuden henkilöiden tai muiden hyvin tunnettujen hahmojen keskuudessa. On esimerkiksi poliitikkoja, jotka takertuvat omiin valheisiinsa. He puolustavat rehellisyyttään ja normalisoivat tekojaan, jotka ovat toisinaan jopa rikollisia tekoja. Ovatko kaikki nämä asiat vain osa heidän työtään valtion virkamiehinä vai liittyykö siihen jotakin biologista?

Tali Sharotilla, Lontoon yliopiston neurotieteen opettajalla, on tästä jotakin sanottavaa. Hän sanoo, että siihen liittyy biologinen rakenneosa, mutta siihen liittyy myös harjoitusprosessi. 

Yhdellä aivojen osalla on erittäin selkeä, suora suhde epärehelliseen käyttäytymiseen. Tuo osa on mantelitumake. Valehtelijan aivot käyvät oikeastaan läpi hyvin monimutkaisen itseoppimisprosessin, ja tämä oppiminen auttaa hylkäämään syyllisyyden tunteet.

Tästä kirjoitettiin erittäin mielenkiintoinen artikkeli Nature Neuroscience –lehdessä vuonna 2017. Siinä syvennytään asiaan melko hyvin. Mutta esimerkin antaminen auttaa luultavasti myös.

Kuvittele nuori ihminen, joka on saavuttanut valta-aseman yrityksessään. Hän haluaa ilmaista johtajuutta ja luottamusta työntekijöillensä, joten hän alkaa kertoa pieniä valheita. Nämä “eripuraisuudet”, pienet petokset, aktivoivat mantelitumakkeen. Tämä pieni rakenne limbisessä järjestelmässä on tekemisissä muistin ja tunnereaktioiden kanssa. Se on myös osa aivoja, joka määrittelee sen kuinka suostuvainen ihminen on valehtelemaan.

Loppujen lopuksi tuo nuori johtaja alkaa kääntyä jatkuvasti valheiden puoleen. Nyt hänen työnsä perustuu siis täysin jatkuvaan ja tarkoitukselliseen ihmisten pettämiseen. Kun tällaisesta käytöksestä tulee tapa, lakkaa mantelitumake reagoimasta. Se rakentaa sietokykyä ja lakkaa lähettämästä mitään tunnereaktioita. Syyllisyyden tunteet katoavat eikä jäljelle jää lainkaan katumusta tai huolta.

Yhdellä tapaa sanottuna valehtelijan aivot ovat mukautuneet epärehellisyyteen.

Valheet saavat aivot toimimaan eri tavalla

Valehtelevat ihmiset tarvitsevat kaksi perusasiaa: muistin ja henkisen kylmyyden. Näin sanoo myös Duken yliopiston psykologian opettaja Dan Ariely kirjassaan The honest truth about dishonesty: how we lie to everyone – especially ourselves, joka on yksi perusteellisimmista katsauksista valehtelijan aivoihin. Hän kertoo myös monista muista siihen liittyvistä neurologisista prosesseista, jotka ovat aivan yhtä kiehtovia.

Tohtori Ariely itse teki kokeilun aiheesta. Tulokset osoittivat, että patologisen valehtelijan aivoissa oli 14 % vähemmän harmaata ainetta. Mutta niissä oli myös 22-26 % enemmän valkeaa ainetta etuaivokuoressa.

Mitä se siis tarkoittaa? Käytännöllisesti katsoen valehtelijan aivot ovat enemmän yhteydessä muistiin ja ajatuksiinsa. Suurempi yhteysverkko tarkoittaa sitä, että hänellä on nopeampi pääsy näihin mielleyhtymiin, mikä tekee hänen valheistaan yhtenäisiä.

Se vihjaa suuresti sitä, kuinka epärehellisyys alkaa sisältä. Se alkaa kognitiivisten prosessien myötä, jotka vahvistuvat mitä enemmän harjoitat niitä. Samaan aikaan aivosi alkavat myös sisällyttää vähemmän tunteita tekoihisi.

Tohtori Ariely kokee sen pelottavana. Se, että mantelitumakkeemme voi lakata reagoimasta tiettyihin asioihin, tarkoittaa sitä, että voimme myös alkaa menettää jotakin joka tekee meistä ihmisen. Kun et pysty näkemään seurauksia joita teoillasi on muihin ihmisiin, menetät luonnollisen hyvyyden, joka jokaisessa ihmisessä pitäisi olla.

Valehtelijan aivot ottavat muodon tiettyjen, melko synkkien motivaatioiden avulla. Valehtelusta elämäntyylin tehneellä ihmisellä on tietyt, hyvin erityiset päämäärät: vallan, aseman, hallinnan ja itsekeskeisyyden halu. Voisiko mikään olla häiritsevämpää?