Valehtelija, ei hän joka luottaa, on väärässä

4 minuuttia

Viimeisin päivitys: 09 joulukuuta, 2016

Luottamus on kuin kristallista rakennettu silta, hauras ja läpinäkyvä, joka nostattaa meidän elämäämme. On varsin todennäköistä, että olemme käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa sen rakentamiseen, ja tästä syystä se on korvaamaton.

Kuitenkin siitä huolimatta, että siihen todellakin kannattaa sijoittaa kaikki tuo työ ja aika, ja että tämä luottamus voi tuoda meille niin paljon onnea, voidaan se usein tuhota vain muutamassa sekunnissa. Se voidaan tuhota varomattomuudella, itsekkyydellä ja meidän omilla itsekeskeisillä teoillamme.

Kun niinkin tärkeä tunne kuin luottamus särjetään, kuolee sisimmässämme jotain. Tämä tapahtuu, koska yksi valhe voi saada meidät epäilemään tuhatta totuutta. Valheet saavat meidät kyseenalaistamaan itseämme ja jopa niitä kokemuksia, joiden me uskoimme olevan kaikkein rehellisimpiä.

Valheilla on lyhyet jäljet ja pitkät kädet

Kuten sanonta kuuluu, “valheilla on lyhyet jäljet” — ne eivät voi kantaa ketään kovinkaan pitkälle. Jotakuta, joka valehtelee, eivät hänen epärehelliset sanansa tai tekonsa voi kannatella.

Joka tapauksessa se tosiasia, että kaikki lopulta kaatuu oman painonsa alla ei tarkoita, että isku tulee välttämättä olemaan dramaattinen tai kivulias. Itse asiassa se mitä tapahtuu, on täysi vastakohta tälle. Valhe ja petos luovat ennen ja jälkeen -osiot meidän elämiimme.

“Puun oksalla istuva lintu ei koskaan pelkää oksan katkeamista, koska sen luottamus ei piile oksassa, vaan ennemminkin sen omissa siivissä…”

Petoksen vastuu

“Huijaa minua kerran ja häpeä on sinun. Huijaa minua kahdesti ja häpeä on minun.” Olemme kaikki kuulleet aiemmin tämän tai vastaavan sanonnan. Tässä lausahduksessa on ripaus totuutta, mutta meidän pitäisi silti pohtia sitä tarkoin.

Ajatuksena on, että meidän pitäisi oppia omista virheistämme ja olla toistamatta omia epäonnistumisiamme, mutta viime kädessä meidän ei koskaan pitäisi potea syyllisyyttä siitä, että meidät on petetty. Miten me voimme pitää itseämme vastuussa muiden teoista? Se olisi sulaa hulluutta.

Siitä huolimatta mitä meidän pitäisi tehdä tai olla tekemättä tai tuntea on todennäköistä, että tämä ajatus on piinannut meitä kutakin useammin kuin kerran. Me saatamme tuntea olomme tyhmäksi sillä olemme langenneet jonkun toisen valheiden verkkoon. Me kerromme itsellemme, että meidän “olisi pitänyt tajuta mitä on luvassa“. Kuten sanotaan, jälkiviisaus on parasta viisautta.

Kukaan ei voi nähdä tulevaa; kukaan ei ole tässä mielessä idioottivarma. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että muut eivät ole sen täydellisempiä kuin me itse. Toisinaan meidän täytyy ottaa huomioon, että myös hyvät ihmiset tekevät virheitä, ja myös näissä tapauksissa meidän pitää olla avoimia anteeksiannolle.

“Jonkin ajan jälkeen sinä opit, että aurinko polttaa, jos altistat itseäsi sille liikaa. Sinä tulet hyväksymään, että jopa hyvät ihmiset voivat satuttaa sinua silloin tällöin, ja että sinun pitää antaa heille anteeksi. Sinä tulet oppimaan, että puhuminen voi lievittää sielun tuskia… Sinä tulet huomaamaan, että kestää vuosia rakentaa luottamusta ja vain sekunteja tuhota se, ja että myös sinä tulet tekemään asioita, joita tulet katumaan koko lopun ikääsi.”

–William Shakespeare–

Petoksen tunnetasoinen haava

Kiittämättömyys ja petos satuttavat meitä erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat meitä ympäröiviin ihmisiin, ihmisiin joita me rakastamme, kuten kumppanimme, meidän ystävämme, tai meidän perheemme. Kun näin tapahtuu astelevat peliin tunteet kuten raivo, voimattomuus ja turhautuminen, jotka aiheuttavat toisinaan sen, että menetämme oman itsehillintämme.

On lisäksi erittäin tuskallista (ja surullista kyllä, aivan liian yleistä), että joku tekee meidän hyväksemme jotain ainoana tarkoituksenaan saada meiltä jotain vastalahjana. Tämäkin on eräänlainen petos. Se voi särkeä meidän mielikuvamme ja sysätä meidän tunnetasoisen maailmamme todelliseen kaaokseen.

Joka tapauksessa, vaikka petos satuttaa jopa sydämemme syvimmässä kolkassa, ei ole mitään mieltä siinä, että vain koska meitä on satutettu me muutamme sitä millaisia itse olemme ja kohtelemme muita huonosti keinona kostaa tai loukata.

Niin uskomattomalta kuin se saattaakin vaikuttaa, on tämä melko tavanomainen reaktio sitä “tunnetason haavaa” kohtaan, joka on petoksen jäljiltä auki ja tulehtunut. Samalla tavoin, ei välttämättä siksi että meitä on satutettu, täytyy meidän pukea yllemme paksumpi nahka muiden ihmisten seurassa. Riittää jo itsemme suojelu vain niiden varalta, jotka ovat jo pettäneet meidät.

Miten selvitä valheista, petoksesta ja vilpistä

Turvallisuus, suoruus, rehellisyys ja uskollisuus suhteissamme ovat ne peruspilarit, joilla pidetään yllä jatkuvaa henkilökohtaista kasvua. Epäilykset, epäluottamus ja valheellisuus ainoastaan vahingoittavat meitä, polttavat meitä ja jättävät meidät katkeroituneiksi.

Samaan aikaan, vaikka syvälle sisäämme saattaa olla istutettuna epäilys, voimme me kaikki selvitä siitä. On varsin normaalia, että tällaisten tilanteiden osuessa kohdalle kasvavat epäilykset epäluottamuksen mukana. Joka tapauksessa tämä ei muodosta mahdollisuutta olla luottamatta muihin.

Tämä tarkoittaa, että vaikka on todennäköistä löytää itsemme tämän kaltaisessa epämiellyttävässä tilanteessa useammin kuin kerran, pitäisi meidän silti ymmärtää kyseessä olevan mahdollisuus kasvaa ihmisinä ja valita paremmin ne ihmiset, joilla itsemme ympäröimme.