Uusi alku, uusi hymy

Hei,

Kirjoitan tämän sinulle kertoakseni, että jätän sinut. Olet kai jo arvannutkin että olen tavannut jonkun. Se joku olen minä. Minä aion antaa itselleni mahdollisuuden, sillä koen totisesti ansaitsevani sen.

Olen pysynyt vierelläsi paljon kauemmin kuin minun edes olisi pitänyt ja sinun täytyy tiedostaa se. Sinä suolsit suustasi minulle pelkkiä tyhjiä lupauksia. Odotin aivan liian monta vuotta kaivaten halauksia ja hellyydenosoituksia, joita sinä et milloinkaan minulle kuitenkaan antanut.

Miksi olet kohdellut minua tällä tavoin? Meillä oli upea, lupaava tulevaisuus edessämme. Voitko kertoa minulle, mitä pelkäät niin valtavasti? Sehän olen minä. Sinun halusi, sinun intosi, sinun elämänhalusi.

Olisin melkeinpä voinut vannoa, että sielusi hymyili kun ajattelit minua.

Kaikki ne lukemattomat auringonnousut, matkat ja mahdollisuudet ovat nyt kaikonneet luotamme. Aikamme yhdessä on ohi ja… ei mitään. Nyt jäljellä on vain tyhjyyden tunne. Olen siis päättänyt, että irrottaudun nyt omilleni ja olen tästä eteenpäin vastuussa vain itsestäni ja omien tavoitteideni saavuttamisesta elämässäni. Olen täällä jotakin varten ja se ei varmasti ole siksi, että antaisin elämäni lipua ohitseni.

Oli aika jolloin sateiset iltapäivät saivat sinut ajattelemaan minua, hymyilemään leveästi ja laatimaan miljoonia suunnitelmia yhteisen tulevaisuutemme varalle. Maanantaisin kun heräsit aikaisin opiskelemaan tai lähteäksesi töihin, kerroit minulle: “Kanssasi maailman loppuun asti.” Ja minä typeränä uskoin kaiken sen joka ikinen kerta.

Tietenkin jos minun pitäisi valita jokin tietty aika sinun vierelläsi olemiseen, olisi se luonnollisesti kesä. Voisin nähdä elämän kasvoillasi! Kesän ensimmäisen viikon aikana suorastaan hehkuit intohimoa, et koskaan jättänyt minua aurinkoon tai varjoon ja meillä oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava ja intensiivinen romanssi.

Mutta myöhemmin… myöhemmin jätit minut yksin itkemään lohduttomana. Unohdit jälleen kerran ja aloit antaa elämän taas lipua ohitsesi. Päivä toisensa jälkeen. Miten tavattoman tylsää!

Uuden vuoden alku toi meille myös mukanaan uusia lupauksia. Täytit kotimme jokaisen nurkkauksen uusilla projekteilla. Päivämme olivat luetut, elämämme keskellä paratiisia. Mutta syvällä sydämessäni toivoin aina ja uskoin aina, että alkaisit taas hehkumaan intohimoa ja repisit vaatteeni pois päältäni hampaillasi.

Miksi lähden pois nyt? 

Koska olen jo elänyt pitkään, aivan liian pitkään, kahlittuna “huomisen vankilaan”, osa kärsimyksestäni ja yhdessä elämisemme aiheuttamasta tuskasta on jollain tavalla nyt “klikannut” päässäni ja nyt vihdoin pystyin painamaan oikeaa nappia.

Siispä… edessä on nyt uusi ja puhdas alku sekä uusi hymy. Heräsin eräänä päivänä ja pohdittuani pitkään mitä laittaisin päälleni, päädyin pukeutua hymyyn. Se on minun onnenasuni, suoranainen iltapukuni.

Olemme kokeneet yhdessä valtavasti. Mutta aikaa on kulunut, emmekä vieläkään ole määritelleet suhdettamme.

Tiedätkö, en minä ole vain jokin uusi lelu, jonka voit lisätä kokoelmaasi. Elämä on elämistä varten, esteiden ylittämistä varten ja unelmien ja päämäärien jakamista varten. Et tullut tähän maailmaan valittamaan ja päästämään kaikki tiellesi osuvat mahdollisuudet lipumaan ohitsesi.

Vahvuutesi, unelmasi… ja minä olen aina ollut yhdessä kanssasi. Ei meidän suhteemme milloinkaan saanut sinua pettymään, mutta olemme vain sopimattomia elämään yhdessä. Meidän pitäisi toimia pelkän asiasta puhumisen sijaan.

Huusimme sinulle joka ikinen päivä joka ikisessä kuussa ja joka ikinen vuosi. Hei, olemme täällä, tule etsimään meitä kun heräät! Ja sinä olit aina vain väsynyt tai et muuten viitsinyt lähteä mukaan. Ja siksi se toivo, joka piti minut tiukasti vierelläsi, alkoi pikkuhiljaa karisemaan pois…

En ole koskaan luovuttanut kesken kaiken, vaikka olin kai väärässä luottaessani siihen, että sinä pitäisit minut mukanasi ikuisesti. Olen pudonnut, olen kärsinyt ja olen itkenyt. Ja kaikki tämä vain siksi, että olin vierelläsi.

Nyt kärsivällisyyteni on poissa. Tästä päivästä lähtien minä olen päättänyt elää. Hymyillä aivan kuten huomista ei olisi olemassakaan. Viimeinen asia, jonka haluaisin tapahtuvan on että olisit surullinen – tämä on meidän molempien kannalta paras ratkaisu.

Yksinkertaisesti sanottuna tämä koko tilanne on saanut minut tuntemaan oloni niin pieneksi, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on aika kasvaa. Lupaa minulle, että opettelet lentämään omilla siivilläsi. Annan sinulle nyt parhaan mahdollisimman syyn käyttää siipiäsi. Se syy olet sinä!!!

Allekirjoittanut: Intosi elämää kohtaan

Kuvat: Natilles