Uskonto vastaan uskonnollisuus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Roberto Muelas Lobato

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Juuri nyt, länsimaista kulttuuria tarkastelemalla, uskontoa pidetään monesti yksityisenä asiana. Monelle uskonto on asia, jonka he pitävät vain omana tietonaan. Tämä on sekularismia. Ihmiset voivat olla uskonnollisia, mutta suljettujen ovien takana.

Tämä on kuitenkin vain teoriassa, sillä monet uskonnot, tietyissä maissa, ovat edelleen voimakkaita. Vähemmistöön kuuluvat uskonnot ja niiden harjoittaminen on kiellettyä maallistumisen myötä. Mutta suurempia uskontoja pidetään jalustalla, kun on kyse yhteisen toiminnan edustamisesta.

Riippumatta niistä sosiaalisista tai laillisista normeista, jotka estävät tiettyjä uskonnollisia käytäntöjä, jokainen yksilö kokee oman uskontonsa eri tavalla. Ihmiset voivat kokea uskonnon neljällä eri tavalla.

Uskonto vastaan uskonnollisuus

Ennen kuin puhumme uskonnollisesta suuntautumisesta, on oleellista tehdä ero uskonnon ja uskonnollisuuden välillä. Uskonnot ovat ajattomia ja universaaleja (ne eivät muutu ajassa tai avaruudessa). Uskonnollisuus taas on se tapa, jolla uskojat kokevat uskontonsa. Uskonnollisuus on subjektiivinen kokemus, joka riippuu jokaisesta uskonnosta ja henkilöstä; tavasta, jolla he kokevat ja edustavat uskontoaan.

Tavan, jolla ihmiset kokevat uskonnon (uskonnollisuus tai uskonnollinen suuntautuminen) ei välttämättä tarvitse olla yhteensopiva uskonnon sääntöjen kanssa. Kaikkien uskonnollisten muotojen seasta sosiaalisessa psykologiassa neljä uskonnollisen suuntautumisen tyyppiä erottuu muiden joukosta. Nämä muodot ovat: ulkoinen, sisäinen, etsivä ja uskonnollinen fundamentalismi.

Ulkoinen ja sisäinen motivaatio

Nämä ovat ensimmäisiä kategorioita, joilla tarkastellaan uskontoa. Ne erottavat ne ihmiset, jotka käyttävät uskontoa tavoitteenaan saavuttaa jotain (henkilökohtaisia tai sosiaalisia tavoitteita, esim. ryhmän hyväksyntä) ihmisistä, jotka tulkitsevat uskonnon itse tavoitteena (esim. yksityinen rukoileminen). Ulkoisen suuntautumisen omaavat ihmiset käyttävät uskontoa saadakseen jotain muuta, kun taas sisäisen suuntautumisen omaavat henkilöt käyttävät sitä motivoidakseen elämäänsä.

Kun uskonto on fundamentaalinen elämän motiivi, päätösten keskus ja absoluuttinen kriteeri, se on sisäinen. Kun taas he, joille uskonto on ulkoinen, pitävät uskontoa utilitaristisena ja avullisena välineenä. Se on väline heidän omille intresseilleen ja tavoitteilleen (turvallisuus, sosiaalinen asema, viihdyke, itseperustelu, henkilökohtaisen elämäntavan tuki, jne.). Monien ihmisten kohdalla, aivan kuin missä muussakin asiassa, heillä on heidän omat suuntautumisensa.

Etsivä suuntautuminen

Sisäisillä ja ulkoisilla suuntautumisilla on myös yksi alasuuntautuminen, etsivä suuntautuminen. Se sisältää fundamentaalisia kysymyksiä olemassaolosta kokonaisuutena. Tämän suuntautumisen omaavat ihmiset näkevät uskonnolliset epäilyt positiivisena asiana, ja he ovat avoimia uskonnollisia ongelmia kohtaan.

Etsivä suuntautuminen stimuloi ja edistää avointa ja dynaamista keskustelua suuria eksistentiaalisia kysymyksiä kohtaan, joita meillä on eri ristiriidoista ja strategioista. Etsivä suuntautuminen on kognitiivisesti avoin, kriittinen ja joustava. Se on myös epäilyjen ja henkilökohtaisen identiteetin etsimisen määrittelemä.

Uskonnollinen fundamentalismi

Uskonnollinen fundamentalismi on uskomus siitä, että on olemassa asetelma uskonnollisia opetuksia, jotka muokkaavat fundamentaalisen totuuden ihmiskunnasta ja jumalasta (tai jumalista). Tämä totuus taistelee pahoja voimia vastaan. Tämän seuraajat harjoittavat sitä sen fundamentaalisten ja muuttumattomien muinaisten harjoitusten mukaisesti.

Fundamentaalisen suuntautumisen omaavat ihmiset väittävät olevansa erityisessä suhteessa jumalaan. Heillä on taipumusta uskoa, että heidän ryhmittymänsä on aina oikeassa, kun taas kaikki muut ovat väärässä. Tämä johtaa heidät harjoittamaan ja ylläpitämään ennakkoluuloja. Se eristää heidät muista ryhmistä ja siksi he eivät voi oppia toisiltaan. Heidän kokemuksensa antaa heidän ainoastaan vahvistaa heidän stereotypioitaan muista ihmisistä. Fundamentalistella on myös taipumusta ulkoiseen suuntautumiseen.

Fundamentalismin sisällä on eräs toinen fundamentalistinen uskonnollinen organisaatio: intratekstuaalinen fundamentalismi. Tämän suuntautumisen omaavat ihmiset uskovat pyhien tekstien sanomaan totuuteen. Nämä ihmiset seuraavat uskonnollisia sakramentteja eniten, ja heidän uskonnollinen tulkintansa on todella kirjallinen.

Uskonnollisuus

On olemassa monia eri tapoja seurata uskontoa. Jokainen uskonnollinen ryhmä ja henkilö on erilainen. Vaikka uskonnot ja niiden kontekstit vaikuttavat jokaisen henkilön uskontoon, jokainen kuitenkin omaksuu ne eri tavalla. Mikään uskonto ei ole parempi tai huonompi kuin jokin toinen. Eivät myöskään fundamentaaliset uskonnolliset suuntautumiset ole pahempia kuin muut suuntautumiset.

Ongelma on siinä, jos yritämme pakottaa omaa uskontoamme muille. Toisen uskonnon tai uskonnollisuuden muodon omaksuminen ei ole helppoa, ja se vaatii aikaa. Yhteiselon pitäisi olla rauhallinen, kunhan ihmisten väliltä löytyy kunnioitusta. Valtiot eivät myöskään saisi pakottaa ihmisiä vain yhteen tapaan seurata uskontoa. Eivätkä he saisi mainostaa uskontoa ajattelematta sen seurauksia.