Tietyistä sosiaalisista ja perhemandaateista kieltäytyminen on tervettä

Joustamattomista sosiaalisista ja perhemandaateista kieltäytyminen on tervettä, sillä nuo koodit ja velvoitteet tekevät meidät sellaisen elämänsuunnitelman vangeiksi jota emme valinneet. Joskus on parempi olla musta lammas kuin persoona jonka tiettyjen perheiden määrittämä teennäinen täydellisyys on luonut.

Kaikki meistä ovat olleet jollakin tavalla näiden näkymättömien perhesiteiden ja mandaattien vankina, ja joskus ne on peritty sukupolvelta toiselle. Ne nousevat kuin näkymätön tietoisuus, perinteen sielu, jossa tietyt asiat on hyväksyttävä kyselemättä. Itse asiassa, tällä tavalla teemme asioita kun olemme lapsia, kunnes jokin herää meissä. Väsymme olemaan ihailevien katseiden ja perhesiteiden asettamien odotusten panttivankeja.

“Mikään perinne ei ole rehellisyyttä rikkaampaa.”

-William Shakespeare-

Jokainen perhe on kuin klaani. Se on dynaaminen ja äärimmäisen monimuotoinen ulottuvuus, johon on kaivautunut henkinen perinne, menneisyys, uskomukset, tukahdetut asiat, ja tietenkin mandaatit. Viktor Frankl, kuuluisa itävaltalainen neurologi ja psykiatri, kirjoitti kirjassaan “The Doctor and the Soul” että ainoa asia joka on pahempaa kuin kärsimys on jos oma kärsimyksemme jää ilman todistajaa. Tästä lähtökohdasta perheen arvo on ensimmäisessä muistin piirissä, sen perinteen perijässä.

Jos se kärsimys on kääritty raskaisiin tunteisiin, kohotamme huonoa perinnettä. Sillä todennäköisemmin se luo epäluottamusta.

Pohdi tätä kanssamme.

Alitajuiset mandaatit jotka muokkaavat meitä joka päivä

Mandaatti on jotakin enemmän kuin ehdoton velvoite mennä syömään joka sunnuntai vanhempiemme kanssa. Puhumme ennenkaikkea niistä ajatusmalleista jotka rakentavat suuren osan tunteidemme linnasta, tiili tiileltä. Se on osa psykogenealogiaa joka usein toimii elinvoimaisen kasvuimpulssimme esteenä.

Lauseet kuten “En voi olla väärässä,” “Minun pitää kontrolloida tunteitani,” “Et voi luottaa ihmisiin” tai “Jos he sanovat että olen väärässä, se johtuu siitä etteivät he rakasta minua” määrittävät tämän vaikutuksen. Uskomme sitä tai emme, nämä sukupolvien väliset mandaatit jättävät jälkensä vasaralla ja taltalla persoonallisuutemme syvyyksiin.

Kognitiivinen psykologia on yksi parhaista linsseistä, jonka avulla voimme ymmärtää tätä herkkää kehystä. Kaikista merkittävimmät ja määrittävimmät uskomukset muodostuvat lapsuudessa perhesuhteidemme välityksellä. Jotkut kirjailijat, kuten Aaron Beck, muistuttavat että osalla näistä malleista on myös geneettinen osatekijä.

Nature Neuroscience -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan, DNA:mme kuljettaa tietoa stressaavista ja pelottavista kokemuksista jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Meidän täytyy pitää kuitenkin eräs asia kirkkaana mielessämme. Geneettiset tekijät eivät määritä persoonallisuuttamme; se vain altistaa meitä tietyille asioille. Jos kuitenkin lisäämme näiden mandaattien, arvojen, ohjeiden ja määräysten painon geeneihimme, on epäilemättä mahdollista muodostaa vastavuoroinen vahvistus.

Kuinka pysytellä pois perhemandaateista

Perhemandaateista erossa pysyminen ei ole helppoa. On monia maita ja kulttuureita joissa perheellä on voimakas ja merkittävä paino. Sen kyseenalaistaminen on melkein kuin pyhäinhäväistys sille sementille joka pitää yhteiskuntaa itseään koossa. Itse asiassa, kuten Albert Einstein kerran sen ilmaisi, “on helpompaa hajottaa atomi kuin ennakkokäsitys.”

Nykyään niin kutsuttu sukupolvien välinen psykologia on nostettu korokkeelle. Tämä on terapeuttinen tekniikka jossa sukelletaan sukupuuhun, jotta menneisyyden toistuvien kuvioiden ilmaantumista nykyhetkeen pyritään ehkäisemään. Niin henkilö voi tulla tietoiseksi huomaamattomista dynamiikoista jotka ovat siirtyneet menneisyydestä, jotka saattavat estää heidän kasvunsa ja onnellisuutensa.

Joka tapauksessa, mennäksemme näiden seikkojen tuolle puolelle, on aina hyödyllistä olla tietoinen tietyistä päivittäisen elämämme aspekteista jotka voivat auttaa meitä pysymään erossa näistä mandaateista. Seuraavaksi selitämme tarkemmin.

Avaimet perhemandaateista irti pääsemiseksi

Meidän pitää käsittää perhemandaatit sopimuksina joita emme ole allekirjoittaneet. Voimme suostua niihin jos ne rikastuttavat meitä henkilökohtaisesti ja psyykkisesti, tai voimme yksinkertaisesti kieltäytyä allekirjoittamasta niitä, olla suostumatta niiden noudattamiseen.

Mandaatti on yhdistelmä sanallisia ja ei-sanallisia koodeja jotka meidän on opittava tulkitsemaan. Me itse omaksumme monia ajattelumalleja jotka pitää kyseenalaistaa. Tämän vapautumisen vallankumouksen on alettava meistä.

Sukella uskomuksiisi. Ajatukset kuten “Olen kömpelö” tai “En voi tuottaa heille pettymystä” ovat “irrationaalisia ajatuksia” jotka Albert Ellis on kuvaillut. Ne ovat toimimattomia tunteita jotka meidän pitää korjata.

Ala kyseenalaistaa näitä todella yleisiä lauseita joita kuulemme kaikissa perheissä. Ilmaukset kuten “poikaystäväsi/tyttöystäväsi ei ole sinulle tarpeeksi hyvä”, “tässä talossa kuulumme tähän poliittiseen puolueeseen, tähän uskontoon, kannustamme tätä urheilujoukkuetta…”, “opiskelu on ajanhukkaa” tai “minkään muun tekeminen on vain typerää…” Nämä ovat koodeja jotka vammauttavat ja alkavat rikkoa mieliämme palasiksi.

Perhe ei tarkoita että meidän pitää uhrautua absoluuttiseen lojaalisuuteen, vain siksi että suonissamme virtaa sama veri. Ei jos he painostavat kohtaloamme. Ei jos omana itsenäsi elämisellä on negatiivisia seurauksia. Eikä koskaan jos nämä dynamiikat altistavat meidät onnettomalle ololle.

Joskus näiden perheemme mandaattien uhmaaminen on paljon enemmän kuin velvoite: se on tarve. Meillä on oikeus vahvistaa oma henkilökohtainen totuutemme niin ettemme joudu vaarantamaan omaa identiteettiämme. Joten etäännytämme itsemme siitä, lakkaamme olemasta sätkynukkeja joita toiset luovat ja kontrolloivat.

Kuvat Sara Riches