Teeskennellään, ettei meillä ole viimeistä käyttöpäivää. Kaikki mikä tapahtuu juuri nyt saattaa päättyä, tai sitten se ei pääty. Joten teeskennellään, että annamme kaikelle kaikkemme murehtimatta siitä mitä tapahtuu jälkeenpäin. Suljetaan silmämme, keskitytään ja yhdistytään sisäiseen lapseemme.
Teeskennellään, ettei ole olemassa loppua, että olemme loputtomassa maailmassa jossa voimme nähdä horisontin taakse. Jos meillä ei ole viimeistä käyttöpäivää, meidän pelkomme katoavat. Meidän on helpompi pistää itsemme likoon ja nähdä vaivaa sen eteen mistä olemme aina unelmoineet. Tulemme näkemään kaikkien tulevien hyvien asioiden valon.
Kuvitelkaamme myös, että kykenemme antamaan asioille kaikkein parastamme. Mutta ei siksi että pelkäämme niiden päättyvän, vaan siksi että todella haluamme niin ja myöskin nautimme niiden tekemisestä. Työpaikalla, vapaa-ajallamme, perheemme kanssa, ystäviemme kanssa ja kumppanimme kanssa. Heittäytykäämme rakkauteen aivan kuin huomista ei olisi olemassa, laulakaamme aivan kuin tuo laulu ei koskaan päättyisi, ja tanssikaamme pysähtymättä, niin kuin emme koskaan vanhenisi.
Kuvitelkaamme, ettei ole olemassa viimeistä käyttöpäivää. Mitä jos antaisimme sisäisen lapsemme uskoa ja ulkoisen aikuisemme tehdä, sillä ne molemmat ovat osa samaa henkilöä? Mitä jos unelmoisimme ilman rajoja ja rajoitteita? Keskittyen siihen kuinka asiat ovat, eikä siihen kuinka asiat päättyvät. Kirjoittakaamme tarina ilman loppua.
Emme voi aloittaa mitään, jos pelkäämme sen loppua jo alusta asti. Vaikka tietäisimme kuinka se loppuu, meidän on silti pistettävä itsemme likoon. Tärkeää ei ole se että se menee ohi, vaan se että se tapahtuu. Usein me unohdamme tämän. Joten pistäkäämme itsemme likoon aivan kuin ei olisi olemassa viimeisiä käyttöpäiviä. Tarinamme syy voi muuttaa sen, mitä tulee tarinan lopussa.
Elämä muuttuu koko ajan, ja joka päivä tapahtuu suurenmoisia asioita, jotka muuttavat suunnitelmiamme. Joten älkäämme lopettako yrittämästä vain siksi, että luulemme tietävämme mitä tulee tapahtumaan. Antakaamme itsemme olla epävarmuuksien haltuun ottamia, ja pistäkäämme itsemme likoon niin kuin meillä ei olisi ajatustakaan siitä kuinka asiat päättyvät. Aivan kuin jokin taianomainen loisi uusia teitä kohti kohtaloamme.
Joskus viimeinen käyttöpäivä kirjoittaa itse itsensä. Mutta älkäämme unohtako, että jokainen tekemämme päätös, ei väliä kuinka suuri se on, tarkoittaa uutta suuntaa. Joten antakaamme itsellemme uusia alkuja, ja antakaamme asioiden tapahtua meille. Antakaamme itsemme olla jokaisen hetken mukaansa tempaamia, ja nauttikaamme jokaisesta hetkestä. Antakaamme parasta itsestämme. Loppujen lopuksi nykyhetki on ainoa asia, josta voimme pitää kiinni.
Saavutamme viimeisen käyttöpäivämme kun olemme kuolleita sisältä, ei silloin kun lakkaamme hengittämästä. Kirjoitamme oman viimeisen käyttöpäivämme kun teemme seuraavasta päivästä samanlaisen kuin edellisestä. Tai kun ennakoimme kaikkea sitä mitä tapahtuu seuraavaksi, emmekä anna asioiden yllättää meitä. Meidän viimeinen käyttöpäivämme on silloin, kun emme tiedä kuinka arvostaa pieniä asioita päivittäisessä elämässämme.
Tämän pelin taianomainen asia on se, että tunnemme säännöt ja tiedämme kuinka se alkaa, mutta emme voi arvata kuinka se päättyy. Kaikki tapahtuu itse pelin aikana. Voimme aloittaa alusta, voimme hävitä tai voittaa, mutta luovuttaminen ei ole koskaan paras vaihtoehto.
Siksi me haastamme kaikki pelaamaan, aloittamaan jotain uutta, emmekä tiedä kuinka se päättyy. Ja jos meille selviää tämä jossain pelin vaiheessa, älkäämme antako sen häiritä meitä. Tämä on haaste luoda jotain uutta joka päivä, arvostaa ympärillämme tapahtuvia asioita joka päivä. Tämä on haaste, jossa meidän on annettava itsemme virrata, muutettava suunnitelmiamme ja aloitettava jokainen päivä niin, ettemme tiedä kuinka se päättyy.
Teeskennelkäämme, ettei meillä ole viimeistä käyttöpäivää. Toivokaamme jokaisen päivän olevan parempi kuin edellinen, ja nauttikaamme jokaisesta päivästä niin kuin se olisi ensimmäinen kertamme. Tällä tavoin voimme antaa kaikelle meidän kaikkemme…
Epäaito anteliaisuus on avoimesti nähtävissä maailmassa. Jotkut ihmiset ovat niin ystävällisiä ja huomaavaisia vain siksi, että he haluavat jotain vastapalvelusta. Poliitikot tekevät tätä, jotkut perheenjäsenemme tekevät tätä, ja pomot tekevät tätä työntekijöiden kanssa, sillä he tietävät että ystävällisyys voi parantaa…
Tieteen ja uskonnon välillä on tyypillinen, klassinen ja myös todella väärä ristiriita. Ihmiset väittelevät tieteestä ja uskonnosta niin suuressa määrin, että jokaisen täytyy valita yksi ja vihata toista. Sosiaalisessa mediassa näkyy kaikenlaisia järjettömiä järkeilyjä. Ja jos epäoikeudenmukaisuutta on paljon, on…
Monien pienten narsistien vanhemmat uskovat, että heidän lapsensa on suloisin ja viisain. Heidän lapsi on se, joka saa parhaat arvosanat ja tekee kaiken hyvin… Se on luonnollista. Loppujen lopuksi olemme kaikki pohjimmiltamme erityisiä ja ainutlaatuisia. Jos kuitenkin kiinnität huomiosi jatkuvasti…
Me kaikki tiedämme tai tajuamme ainakin intuitiivisesti, että persoonallisuutemme vaikuttaa siihen, miten käsittelemme ongelmia, kohtelemme muita tai juhlimme tavoitteitamme. Kuitenkin harvat tietävät, että persoonallisuus on sarja muuttumattomia tai pysyviä piirteitä, jotka määrittelevät jokaisen meistä. On totta, että persoonallisuudellamme on suuri…
Carl Rogersin humanistinen psykologia oli niin kunnioitettu, että hänen aikansa ihmiset kutsuivat sitä hiljaiseksi vallankumoukseksi. Hän toi fundamentaalisen optimisminsa psykoterapiaan näyttääkseen, kuinka me kaikki ansaitsemme olla sitä, mistä me unelmoimme. Hän puhui autenttisista suhteista ja tarpeestamme ’’kukkia’’ täyteen potentiaaliimme. Psykologiassa…
Varjon arkkityyppi edustaa Carl Jungin analyyttisen psykologian mukaan persoonallisuuden ”pimeää puolta”. Se on myrskyisä psyykeen alamaailma, jossa säilytät itsesi primitiivisintä osaa. Itsekkyys, tukahdutetut vaistot sekä ”luvaton” minä, jota tietoinen mielesi torjuu. Tämä on se osa, joka on haudattu olemuksesi syvimpään…
