Tarvitseeko minun olla parisuhteessa?

“Toisinaan sekoitamme tarpeen yksinolemiseen tarpeeseen olla juuri sen oikean henkilön kanssa.”

-Francesc Miralles-

Keskinäiseen kunnioitukseen perustuvassa parisuhteessa oleminen voi olla tyydyttävää, hyvinvointia edistävää ja tarjota terveen tukiverkon. Tällaisessa suhteessa on tilaa kummallekin osapuolelle kehittyä ja kasvaa henkilökohtaisella tasolla molempien oppiessa toisiltaan ainutlaatuisin ja mahtavin tavoin.

Mutta entä jos jollain ei ole vierellään kumppania tai ei välttämättä edes halua sellaista?

“Tasapainoiset yksilöt nauttivat tyydyttävistä ja vakaista parisuhteista. Älä ryhdy etsimään jotakuta muuta ‘täyttämään aukkoa’. Tunnista oman itsesi arvo.”

-Andrew Matthews-

Parisuhteet ovat hyvin henkilökohtaisia ja monet ihmiset kokevat elämässään muut asiat tärkeämmiksi kuin kumppanin löytämisen rinnalleen. Tällaisille henkilöille parisuhteen vaatimukset eivät välttämättä sovi heidän itselleen toivomaan elämäntyyliin, joten he tekevät tietoisen valinnan olla yksin, ilman parisuhdetta tai minkäänlaista kumppania.

Suhteessa oleminen on tietoinen valinta, joka riippuu siitä, mitä ihminen haluaa ja toivoo elämältään. On täysin mahdollista elää täyttä, tasapainoista ja onnellista elämää ilman parisuhdetta sinkkuna, sillä tyytyväisyytemme ja arvokkuutemme yksilöinä ei riipu siitä, onko meillä rinnallamme kumppania vai ei.

Parisuhteet, joissa valitsemme olevamme voivat kertoa paljonkin meistä itsestämme, epävarmuuksistamme, heikkouksistamme ja peloistamme. Monet meistä toistavat huomaamattaan yhä uudelleen samoja kuvioita parisuhteesta toiseen ja saman “tyyppisen” henkilön kanssa, vaikka päätyisimmekin aina lopulta pettymään. Tämä ei ole pelkkää sattumaa; se on merkki siitä, ettemme vielä tiedä, kuinka olla terveessä parisuhteessa.

Mistä terve parisuhde muodostuu?

Usein valitsemme olevamme sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät meistä katkeria ja tyytymättömiä sen sijaan, että he täyttäisivät meidät onnellisuudella.

Romanttisessa parisuhteessa toisen ihmisen kanssa oleminen on yhteisen kasvun prosessi, jonka aikana opimme aivan valtavasti itsestämme ja toisistamme. Tämä prosessi pitää sisällään eräänlaisen vaihtokaupan: intohimojen ja mielihyvien vaihtamisen keskenään, mutta myös vaikeuksien, pelkojen ja vastoinkäymisten jakamisen. Tämä on seurausta siitä, että avaudumme jollekulle toiselle ihmiselle ja paljastamme itsestämme kaikkein intiimeimmät ja henkilökohtaisimmat asiat, jotka yleensä pidämme piilossa muilta.

Parisuhde lakkaa olemasta terve silloin kun meistä tulee emotionaalisesti riippuvaisia niistä; siis sillä hetkellä kun alamme uskomaan, että oma arvomme kietoutuu toiseen ihmiseen ja määrittyy toisen ihmisen perusteella. Tällainen kiintymyssuhde voi olla erittäin kuluttavaa ja jopa tuhoisaa kummallekin yksilölle parisuhteessa.

Olitpa sitten tällä hetkellä parisuhteessa tai et, kaikista tärkeintä on rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa itseään. Kun teet päätöksen olla parisuhteessa, toisen ihmisen kanssa oleminen tasapainoisesti itseään kunnioittaen luo vahvan pohjan, joka mahdollistaa parisuhteesta nauttimisen terveellä tavalla.

Loppujen lopuksi meistä varmaan jokainen haluaa olla romanttisessa parisuhteessa koska se tuntuu hyvältä. Meidän on kuitenkin tunnistettava tilanne, jossa käytämme toista henkilöä johonkin muuhun tarkoitukseen.

Terve parisuhde perustuu hyväksyntään; se tarjoaa mahdollisuuden jakaa itsemme toisen ihmisen kanssa ja löytää paria yhdistäviä asioita, joille suhteen perustaa. Samalla on tärkeää antaa itselleen omaa sisäistä tilaa saada olla välillä rauhassa ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Miksi koemme, että tarvitsemme parisuhdetta?

Oma kumppani vierellä on yhteiskunnassamme tietynlainen normi, tai ainakin ympäristömme saa meidät uskomaan niin median, kirjallisuuden ja koulutuksemme luomien mielikuvien myötä.

Meistä suurin osa muistaa tilanteen elämässään, jossa perheenjäsen tai ystävä on kysynyt “No, milloin ajattelit hankkia poikaystävän/tyttöystävän?” Kuulemme tätä kysymystä aina nuoresta pitäen ja tämänkaltainen painostus saattaa tehdä kumppanin etsimisestä jopa velvoitteen ja saada meidät tuntemaan olomme huonoksi syyttä silloin kun emme ole parisuhteessa. 

Imemme itseemme sisään näitä viestejä myös elokuvista ja kirjoista. Romanssi, prinssit ja prinsessat sekä ajatus siitä, että rakkaudessa pitäisi jotenkin kärsiä, ovat kaikki aiheita, jotka tulevat meille tutuiksi jo hyvin varhaisessa iässä ja saavat meidät uskomaan, että meidän täytyy olla parisuhteessa, jotta voisimme olla onnellisia.

Monogaminen parisuhde kahden ihmisen välillä, erityisesti avioliiton kautta, on ollut ihmissuhteiden perusta ja kulmakivi suurimmassa osassa yhteisöjä. Tästä huolimatta on myös olemassa monia ihmisiä, jotka tekevät tietoisen päätöksen pysytellä parisuhteen ulkopuolella, oli kyse sitten jostain tietystä ajanjaksosta tai jopa heidän loppuelämästään.

Tärkeintä on huomioida, että parisuhteessa oleminen on henkilökohtainen valinta eikä millään lailla pakollista. Kun parisuhteesta tulee pakollinen tarve, tulee esiin muun muassa riippuvaisuutta, manipulaatiota ja omistushaluisuutta aina siihen pisteeseen, että parisuhteesta tulee lopulta täysin järjetön ja toivoton.

“Tieto siitä, mistä löytää elämässämme rakkautta ja tieto siitä, kuinka pystymme rakastumaan, vaativat tietynlaista kypsyyttä, jottemme vahingossa sekoita rakkautta muihin asioihin: omistushaluisuuteen, painostukseen, tuhoisuuteen, jne. Taito rakastaa ja sen kehittäminen jokapäiväisessä elämässämme on juuri se keino, jonka avulla voimme ymmärtää rakkautta eräänlaisena taiteenlajina: kykynä jakaa, luoda ja elää harmoniassa.”

-Fina Sanz-