Syy ei ole sinussa, vaan minussa...

Montako kertaa olemmekaan langenneet ihmisiin, jotka eivät olleet oikeita meille tai rakastaneet meitä takaisin niin kuin halusimme tai ajattelimme ansaitsevamme? Montako kertaa olemme antaneet heille kaikkemme saamatta mitään takaisin?

Montako kertaa olemme päätyneet yhteen jonkun henkilön kanssa vain siitä syystä, että alitajuisesti olemme tarvinneet jonkin ulkoisen tekijän, joka motivoisi meitä nauttimaan elämästä? Kuvitellen, että vain jonkun toisen olemassaolo todistaisi omamme.

Montako kertaa meidän on täytynyt käpertyä suojakuoreemme, koska se ihminen jonka luulimme tuntevamme ja jota rakastimme enemmän kuin mitään petti meidät kerta toisensa jälkeen?

Montako kertaa olemme tunteneet syyllisyyttä päätettyämme parisuhteen siitä syystä, ettemme osanneet hoitaa sitä tai tienneet kuinka olla oma itsemme? Ikään kuin meidän olisi täytynyt olla täydellisiä tai esittää jotain muuta kuin oikeasti olemme tullaksemme hyväksytyksi.

Montako kertaa olemme verranneet itseämme toisiin ihmisiin, jotka omasta näkökulmastamme jättävät omat pyrkimyksemme ja tavoitteemme varjoonsa? Aivan kuin emme osaisi noudattaa omaa esimerkkiämme.

Niin, montako… Montako kertaa olemme joutuneet kuulemaan jonkun toivovan, että asiat olisivat niin kuin ennen? Montako kertaa olemme joutuneet kuulemaan, kuinka ovi paiskataan kiinni edestämme näiden sanojen jälkeen?

Koska syy ei ole sinussa, vaan minussa

Totta kai se on minussa. Minä itse olen oppinut olemaan olematta paikalla mikäli minua ei kaivata, oppinut olemaan antamatta mitään mikäli sitä ei oteta vastaan ja oppinut olemaan antamatta toiselle enemmän kuin tämä osoittaa ansaitsevansa. Minä itse ymmärrän, että kun asiat eivät etene, ei niitä kannata pakottaa, sillä se ei johda mihinkään.

Minä itse haluan tanssia, nauraa ja elää ilman ehtoja, tekosyitä ja turhia estoja. Olen oppinut, että ajatellakseni toista ihmistä minun täytyy ensin tuntea itseni ja sen, mistä välitän ja mihin suuntaan haluan elämässä edetä.

Pystyäkseni tarjoamaan mitään, minun täytyy ensin kasvattaa itseni valmiiksi. Minun täytyy ensin kulkea yksin ollakseni hyvää seuraa kenellekään.

Koska loppujen lopuksi elämässä on kyse priorisoinnista, emmekä voi olla riippuvaisia toisten ihmisten prioriteeteista. Emme pysty sysäämään vastuuta omasta onnellisuudestamme muille, vaan se on vain ja ainoastaan omissa käsissämme.

Sinun ei tulisi yrittää etsiä rinnallesi toista ihmistä tullaksesi kokonaiseksi; olet sitä jo itse itsessäsi. Etsi sen sijaan jotakuta, joka ylittää oman näkökulmasi. Tue ja tule tuetuksi. Ota selvää tuntemattomasta.

Älä etsi jotakuta vain löytääksesi sen, mitä et näe itsessäsi. Älä elättele toivoa löydetyksi tulemisesta, mikäli et kykene kasvamaan. Tee asioita, jotka tekevät sinut kokonaiseksi ja onnelliseksi; tavoittele unelmiasi.

Meidät on opetettu miellyttämään toisia, käyttäytymään kunnolla ja elämään vallitsevien ihanteiden mukaisesti. Meille on uskoteltu, että meidän tulee löytää joku tai jotain, joka täydentää elämämme.

Meille ei kuitenkaan näytetä sitä pientä printtiä. Et pysty olemaan kenenkään muun kanssa, jos et pysty olemaan yksin ja tasapainossa itsesi kanssa, jos et pysty kannattelemaan omien tavoitteidesi painoa.

Aloita olemalla oma itsesi, ja muu seuraa perästä. Kyse ei ole itsekkyydestä, vaan johdonmukaisuudesta. Kun avaat ovet muulle maailmalle, sinun tulee osata suodattaa kaikesta vastaan tulevasta se, mikä voi tuoda elämääsi jotain positiivista. Jos et tiedä mitä etsit, et osaa arvostaa sitä, mitä löydät.

Emme yritä olla toisten yläpuolella; yritämme olla oman elämämme ohjaksissa niin, että emotionaaliset töyssyt eivät estä meitä etenemästä omalla polullamme.

Koska tietenkään syy ei ole sinussa, vaan minussa.  Minä itse ymmärrän, että kukaan ei tarvitse toista ihmistä, vaan kyse on aina halusta. Ymmärrän, että elääkseni tarvitsen ainoastaan mahdollisuuden hengittää.

Minä itse en halua lakata olemasta oma itseni vain, jotta voin olla jonkun toisen kanssa. Koska ilman sinua olen edelleen oma itseni.

Ja ilman sinua olen kaikki.