Prinsessan erokirje

16, joulukuu 2015 en Kuriositeetit 0 Jaetut

Minä hylkään prinsessan viran. Torjun upeat mekot, näyttävät kultaiset kutrit ja sädehtivät korut.

Minä vihaan lumottua linnaani, yksinäisyyttäni jota ympäröi jopa miljoona siimestä ja varjoa.

Minä hylkään kristallisen häkkini.

Tornin ja vankeuden. Pelastetuksi tulemisen odottelun.

Minä torjun sekä haurauteni että kauneuteni.

Minä luovun kaikista etuoikeuksista, näyttävästä statuksesta ja komeasta linnastani.

Minä en halua haltijakummia joka taikoo minulle koreita juhlamekkoja suosittuihin tanssiaisiin. Minä en myöskään halua lumottuja hevoskiesejä tai pokkuroivia hovimestareita.

Minä vaihdan hellivän haltijakummin luutaan.

Antakaa minulle vain luuta.

Minä haluan mielummin olla noita.

Minä haluan rujoja rupikonnia ja vastenmielisiä liskoja.

Minä en halua söpöjä oravia, pupuja tai kauriinvasoja. Minä haluan leikkiä hyytävien lohikäärmeiden kanssa.

Minä torjun herttaisen hyväuskoisuuteni ja viattomuuteni. Minä vaihdan kuningaskuntani neuvokkuuteen ja viisauteen.

Minä suosin yötä ennemmin kuin päivää. Sysimustaa pimeyttä ennemmin kuin valoa. Vain pimeyden ympäröimänä voin löytää itseni.

Minä haluan pelastaa itseni, ilman että odottelen muiden tekevän sen. Minä haluan lyödä vetoa itseni puolesta, oman ihastuttavan perusolemukseni puolesta.

Minä en halua viettää päiviäni vaaleanpunaiseen horisonttiin tuijotellen, odottaen Prinssi Uljaan saapuvan korskean ratsunsa selässä pelastamaan minut. Kuka se mies oikein on? Ja miksi minun pitää elää hänen kanssaan onnellisena elämäni loppuun asti?

Minä haluan luutani selkään, lähteä etsimään häntä, koluta maan ääret ja viettää yön hereillä hänen kanssaan.

Minä haluan lähteä kalseasta tornistani. Lentää kelmeän kuun ja taivaan tähtien kanssa.

Koska kun prinsessat nukkuvat, noidat lentävät.

Minä haluan ympäröidä itseni muilla noidilla, muilla kelmeillä, ja oppia heiltä. Oppia sen kekseliäisyyden, jolla voitetaan taisto kuninkaita ja prinsessoja vastaan.

Minä haluan lentää vapaasti. Läpi koko mustan yön. Palatakseni kuultavassa aamunkoitossa ja nukkuakseni raukeaan iltapäivään. Ja unohtaakseni sen yhden herneen niiden neljäntoista patjan alla.

Minä en halua kenenkään odottavan minua koko yötä. Minä en halua turhautumiseen asti kyllästyneitä keski-ikäisiä kuningattaria. Minä en halua kateuden mustasukkaistamia äitipuolia jotka haluavat minun sydämeni nätissä kirstussa. Minä en halua kuninkaita jotka järjestävät avioliittoni järjestääkseen näyttävän valtakuntansa laajenemisen.

Minä en halua kenenkään näkevän minua, kampaavan tukkaani, tai kylvettävän minua.

Minä en halua laulaa livertää lintujen kanssa. Minä haluan lentää lekuttaa niiden kanssa.

Minä mieluiten tunnen, hengitän, elän ja kärsin. Vain kärsimyksen kitkuttelun kautta saavumme itsemme todellisen ydinmehun äärelle. Minä haluan käydä pessimistisyyden pohjalla, huikentelevaisesti hylätä itseni, ja nousta majesteetillisesti tuhkista.

Prinsessat eivät ota riskejä, eivät valitse. He eivät lankea. Prinsessat eivät kärsi. He hyväksyvät ennaltakirjoitetun kohtalonsa alistuneina, kärsivällisesti, koska he uskovat että satunnaisen tarinansa lopussa he syövät peltopyitä ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Koska he eivät kysele, torju tai epäile.

Minä en halua olla prinsessa.

Minä haluan valita itse Prinssi Uljaani. Ja on hyvinkin mahdollista, että hän ei tule olemaan prinssi, tai edes järin uljas.

Minä haluan roiston retaleen joka ei lumoa minua, mutta saa oloni tuntumaan lumoutuneelta joka päivä.

Minä en halua linnaa missä voin tuntea oloni turvalliseksi, minä pidän parempana silmiä jotka saavat minut putoamaan syvänteiden syövereihin. Korkeuskammon potemista hänen rinnallaan. Ettei hän lupaa minulle rikkauksia, vaan että hän lupaa minulle mittelön.

Minä vaihdan komean prinssin kansanomaiseen rahvaaseen.

Sellaiseen, joka haluaa minut noitana, ei prinsessana.

Sellaiseen, jota minun laillani tarkkaillaan, joten meidän täytyy piilottaa itsemme joka päivä eri paikkaan. Sellaiseen, joka saa minut rakastamaan itseään veijarimaisuutensa, ei hymynsä vuoksi.

Minä vaihdan jähmeän avioliiton ja ikuisen rakkauden vellovaan vapauteen ja hulluuteen.

Minä en halua vain tarinaa jolla on onnellinen loppu. Minä haluan kirjoittaa omaa tyylipuhdasta tarinaani joka ikinen päivä.

Minä en kuulu siihen joukkoon joka halajaa syödä peltopyitä, minä pidän enemmän sampanjasta.

Minä aion elää huimien vaarojen kanssa, tai kuolla yrittäen. Minä aion olla kiitollinen siitä että olen elossa. Koska jo huomenna he hyvinkin saattavat julistaa minut tuomituksi ja heittää roviolle.

Koska noitia poltetaan roihuissa, mutta prinsessoja tapetaan kun he ovat vielä elossa.

Siksi minä palaan haltijakummini luo, mutta olkaa niin kiltit, antakaa minulle luuta.

UUTISIA VERKOSSA