Sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeys aivojen kehityksen kannalta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Guillermo Bisbal

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on selviytymisen kannalta tarve olla yhteydessä muihin. Ihmiset eivät voi siis kehittyä, jos he ovat eristyksissä toisistaan. Voisimme siis sanoa, että muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on paras tapa kehittää aivoja. 

On todella tärkeää yrittää luoda ystävyyssuhteita, sillä tämä on positiivista mielenterveydellemme ja se auttaa meitä pitämään aivomme mahdollisimman aktiivisina. Voisimme siis sanoa, että sosiaaliset ihmiset suosivat aivojensa terveyttä. Olemalla sosiaalisia he suojelevat aivojaan kognitiiviselta vajaatoiminnalta ja dementialta.

Viimeisimmät biologisen antropoligian tutkimukset osoittavat sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden aivojen edistyksellisen kehityksen kannalta. Ilman sosiaalisia suhteita emme voisi koskaan olla sitä, mitä olemme tänään.

Valitettavasti monet eri tapaukset ovat osoittaneet mitä tapahtuu, kun joku viettää viisi ensimmäistä elinvuottaan eristyksissä, kuten esimerkiksi tällaisten ”villilapsien” tapauksissa.

Tässä artikkelissa käsittelemme sosiaalisen vuorovaikutuksen hyötyjä aivojen kehitykselle sekä sitä, mitkä ovat sen puuttumisen negatiiviset vaikutukset.

Sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmiskunnan alkuperä

Ihmisten aivot ovat todella monimutkaiset. Aivomme sallivat meidät kehittää kommunikaatiojärjestelmäämme kielen avulla, ja tämän lisäksi aivomme sallivat meidän tehdä monimutkaisia päätöksiä, luoda esineitä omilla käsillämme, ja jopa hallita muita eläinlajeja sekä ympäristöä.

Daniel Whiten, aivojen evoluution asiantuntijan mukaan, juuri sosiaalinen vuorovaikutus on sallinut tämän suuren kehityksen. Hän vakuuttaa, että sosiaalinen elämä on saanut aikaan tämän aivojemme evoluution. 

Eri ympäristölliset ja sosiaaliset olosuhteet toimivat virikkeinä, jotka auttoivat aivoja kehittämään ylempiarvoisia prosesseja. Tämä johti siihen, että aivoilla oli parempi kyky muistaa asioita. Tämä salli myös ihmisten kielenkäytön.

Voimme ymmärtää sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden aivojen kehityksen kannalta, jos vertaamme ihmisaivoja muiden kädellisten aivoihin. Simpanssien aivot kasvavat tiineyden aikana ja niiden aivot ovat lähes täysin kehittyneet syntyessään. Kaksi vuotta syntymän jälkeen simpanssin aivot saavuttavat aikuisen simpanssin aivojen koon.

Ihmisissä aivot kehittyvät raskauden aikana ja myös kauemmin kuin ensimmäisten kahden elinvuoden aikana. Ihmisen aivot saavuttavat aikuisen aivojen koon seitsemän vuoden iässä. Tällöin olemme valmiita ensimmäistä yksinkertaista sosiaalista vuorovaikutustamme varten.

Vaikka aivot eivät enää kasvakaan tämän jälkeen, aivomme kuitenkin muovaantuvat jatkuvasti, kunnes olemme noin 25 vuoden iässä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella on todella tärkeä osa aivojen kehityksessä tämän ajanjakson aikana. 

Sosiaalisen vuorovaikutuksen puuttumisen vaikutukset aivoissa lapsuuden aikana

Sosiaalisen vuorovaikutuksen puuttuminen vaikuttaa aivojen kehitykseen eri tavoilla. Se on niin haitallista, että se viivästyttää aivojen kehitystä yleisesti, etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Sosiaalisten suhteiden puuttuminen, joka altistaisi ihmiset laadukkaisiin vuorovaikutuksiin, ei vaikuta vain mielialaan ja käytökseen, vaan myöskin kognitiiviseen terveyteen ja motorisiin taitoihin.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen puuttumisella on jopa voimakkaampia negatiivisia vaikutuksia lapsuuden aikana. Ihmisen ensimmäisten kymmenen vuoden aikana saavutamme ja parannamme monia ylempiarvoisia psykologisia prosessejamme, kuten esimerkiksi kielen. Ymmärtääksemme paremmin näitä vaikutuksia, katsomme kahta erityistä tapausta.

Genie oli vanhempiensa toimesta vangittuna aina 13-vuotiaaksi asti. Hänellä ei ollut lainkaan psyykkisen stimulaation tai sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Tämä esti häntä oppimasta kielellisiä taitoja, joten hän loi vain tiettyjä ääniä vastauksena erillisiin ulkoisiin ärsykkeisiin. Hän oli 13-vuotias kun asiantuntijat alkoivat tutkia ja hoitaa häntä, mutta hän ei koskaan onnistunut puhumaan monimutkaista kieltä sujuvasti.

Seuraava samankaltainen tapaus käsittelee Aveyronin Victorin tapausta. Hän oli poika, joka löydettiin Ranskan Aveyronin metsistä kiipeilemässä puissa ja juoksentelemassa alasti 12-vuotiaana. Aivan kuten Geniekin, hän ei osannut puhua, ja hän jopa käveli kuin simpanssi. Hänen perheensä oli hylännyt hänet (tai he kuolivat hänen ollessaan pieni), joten hän ei ollut koskaan ollut vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa.

Nämä kaksi ovat erityisiä esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua ihmisille, jos he eivät ole kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.

Sosiaalinen vuorovaikutus aivojen kehityksen kannalta

Sosiaalinen vuorovaikutus on aivoille haasteellista, ja se pitää ne aktiivisena. Se on elintärkeää, etenkin elämän edistyksellisimmissä vaiheissa, ja se voi ehkäistä alhaisen aivojen aktiivisuuden henkistä vajaatoimintaa.

Voidaksemme saada nämä hyödyt, meidän on oltava ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa niin paljon kuin mahdollista. Meidän olisi oltava vuorovaikutuksessa keskustelujen välityksellä, ja kirjoittamallakin keskusteleminen on hyvä vaihtoehto.

He, jotka ovat mielummin omissa oloissaan, voivat kokeilla seuraavia asioita voidakseen vuorovaikuttaa ihmisten kanssa enemmän:

• Suunnittele enemmän tapaamisia ystävien ja perheen kesken: Jopa pitkillä ja jaksottaisilla puheluilla voi olla samoja vaikutuksia.
• Liity johonkin klubiin tai järjestöön, joissa voit tehdä mieluisia aktiviteetteja ja saada uusia ystäviä: Näin pidät sekä kehosi että kätesi kiireisenä, ja aivosi pysyvät aktiivisena.
• Vältä sosiaalista eristäytymistä: Mene ulos, puhu muiden kanssa, ja vaihda heidän kanssaan ajatuksia.
• Hanki ystäviä, jotka ovat sinua vanhempia tai nuorempia: Vanhemmat ihmiset voivat olla hyödyksi henkiselle nopeudelle, ja nuoret fyysiselle. Vanhemmilta ihmisiltä on myös mahdollista oppia uusia asioita.
• Myös romanttisessa suhteessa oleminen stimuloi aivoja monilla eri tavoilla, kunhan vain suhde ei ole myrkyllinen.
• Hae itsellesi ammatillista apua, jos alat eristäytymään entistä enemmän: On olemassa puhelinlinjoja ja sosiaalisia keskuksia, jotka ovat valmiita auttamaan sinua. Psykologilla käynti voi olla myös erinomainen vaihtoehto.