Sairastuttava stressi

Elämäämme luonnehtiva, alati kiihtyvä elämänrytmi tuottaa suunnattoman määrän stressiä. Päivittäin kasvava määrä ihmisiä kärsii stressistä, jonka heidän hyväksymänsä velvoitteet ovat tuottaneet. Me pidämme liian monia naruja käsissämme samanaikaisesti, ja sen lisäksi haluamme vielä tehdä kaiken hyvin ja nopeasti. Tämän kaltainen vaatimustaso yhdessä niiden lukuisten velvoitteiden painolastin kanssa, jonka olemme harteillemme ottaneet, vaatii veronsa.

Koko ajan tehdään enemmän tutkimuksia, jotka perehtyvät pitkittyneen stressin seurauksiin kehossamme. Tulokset osoittavat, että jatkuvassa stressitilassa oleminen vaarantaa terveytemme. On haasteellista elää täysin vapaana huolista, mutta asenteemme niitä kohtaan on ratkaisevaa. Psykosomaattiset sairaudet ovat ainoastaan yksi esimerkki mielemme tasapainon tärkeydestä sekä mielen ja kehon yhteydestä toisiinsa.

Kortisoli, monien eri sairauksien aiheuttaja

Kortisoli on lisämunuaisten tuottama kilpirauhashormoni, jota vapautuu elimistöön stressitilassa. Kun kortisolia vapautuu elimistöön pitkän ajanjakson aikana, se on vaaraksi terveydellemme. Kortisoli aiheuttaa glukoosin vapautumisen veressä lähettääkseen suuren määrän energiaa lihaksiimme. Tämän tarkoituksena on vapauttaa riittävä määrä energiaa elimistöämme uhkaavan hätätilan käsittelyyn.

Kun stressi laantuu normaalilla aikavälillä, kehon hormonitaso palautuu takaisin normaaliin. Kun stressitila jatkuu pidemmän aikaa, alkaa haitallisten oireiden ilmaantuminen, kuten:

• Muutokset käyttäytymisessä (ärtyvyys, viha, huonotuulisuus)
• Kohonnut verenpaine
• Päänsäryt
• Ruoansulatusvaikeudet
• Ruokahalun puute tai liiallinen näläntunne
• Lihaskivut
• Muistinmenetys
• Immuunijärjestelmän heikentyminen

Kaikki nämä kortisolin aiheuttamat oireet voivat ajan kanssa muodostua patologisiksi. Kortisoli on kytköksissä kilpirauhasen liikatoimintaan, sydän- ja verisuoniongelmiin (angina pectoris, sydänkohtaukset), ihoinfektioihin (herpes, psoriasis, ekseema)  ja ruoansulatusvaivoihin (vatsahaava, mahakatarri).

Psykosomaattiset sairaudet ja stressi

Psykosomaattiset sairaudet kehittyvät stressin tai muun psykologisen ahdingon seurauksena, ja ilmenevät fyysisinä sairauksina. DSM-5 on listannut ne otsakkeen “somaattiset oireet ja niihin liittyvät häiriöt” alle. Oireita selittävien fyysisten ja biologisten todisteiden puute tekee tehokkaan hoidon kehittämisestä haasteellista.

Eri ihmisillä ilmenee erilaisia oireita, jotka kaikki aiheuttavat omalta osaltaan kärsimystä sekä hankaloittavat tavallista päivittäistä elämää. Niiden selittämiseksi ei ole löydetty yhtä yhtenevää fyysistä aiheuttajaa. Ensinnäkin on tärkeää saada selville onko kyseessä psykosomaattinen sairaus, jotta potilaalle voidaan tarjota ratkaisu ja ohjata hänet edelleen mielenterveyden asiantuntijoille.

Oireet voivat olla yleisiä tai spesifejä. Joskus ne ovat tavallisia tuntemuksia (kuten näläntunne), joskus taas hämmentävän samanlaisia kuin vähäisemmät sairaustilat (esimerkiksi vilustuminen). Potilaiden yleisimmin ilmoittama oire on kipu.

Tieteelliset tutkimukset vahvistavat yhteyden

Texasin sydäninstituutin (Texas Heart Institute) mukaan stressi on yksi niistä tekijöistä, joilla on suurin vaikutus sydän- ja verisuonitautien todennäköisyyden lisääntymiseen. Tutkimukset osoittavat, että stressi kasvattaa sydämen lyöntitiheyttä ja nostaa verenpainetta. Näiden seurauksena sydämen hapentarve lisääntyy.

Aikakauslehti Nature julkaisi artikkelin, jossa stressin ja syövän välillä todettiin olevan suora yhteys. Tian Xu’n suorittamat tutkimukset paljastivat, että “stressisolut” voivat lähettää signaaleita, jotka saavat aikaan kasvaimien kehittymisen. Näin ne vahingoittavat lähellä olevia, terveitä soluja. Tämän löydön positiivinen puoli on uuden reitin havaitseminen taistelussa syöpää vastaan. Tuloksia voidaan näin saada aikaan sieppaamalla tai tukkimalla stressisignaalien kulkeminen solujen välillä.

Joukko argentiinalaisia tutkijoita tunnisti, että stressillä on myös rooli dementian laukaisijana. Lääkäri Reich’n johtaman ryhmän mukaan stressi voi laukaista tuhoisan prosessin aivoissa, joka välittyy neuroendokriiniseen järjestelmään ja immuniteettijärjestelmään. Vaikka tämä ei merkitsekään suoraa syy-yhteyttä, olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimusta voidaksemme nähdä missä kohtaa tuo yhteys syntyy.

On selvää, että pitkään jatkunut ylikuormittumisen tila elimistössä heikentää tavalla tai toisella kehon puolustusjärjestelmää ja altistaa meidät sairastumiselle. Psykosomaattiset sairaudet eivät näy magneetti- tai muun tyyppisissä kuvissa. Siksi niiden alkuperän tunnistaminen on hyvin monimutkaista, ja potilaat usein torjuvat diagnoosin.