Saavutin kaiken, kun annoin egoni mennä
Ego on huonon psyykkisen kasvatuksen tulosta. Se keskittyy ajatukseen menestyksestä ilman vikoja, pelkoja tai epäilyksiä. Käytännössä se siis pyrkii hämmästyttämään vertaisesi. Koemme tarvetta tehdä niin, vaikka se peittäisi todelliset tunteemme ja halumme. Usein päädymmekin hämmentämään itsetuntoamme pitääksemme egomme turvassa.
Egosi paljastaa nöyryytyksen ja tappion aiheuttaman kärsimyksen. Sitä et helposti pysty sietämään, vaan tunnet olevasi surullinen ja vihainen samaan aikaan. Meidät on opetettu voittamaan, mutta voittaaksemme meidän tulee oppia. Voittaminen vaatii aina lukuisia putoamisia ja ylösnousuja. Päästä siis irti egostasi oppiaksesi elämään.
Valmistaudu siihen, ettet aina pysty antamaan parasta versiota itsestäsi. Hyväksy, että muut tulevat näkemään sinusta asioita, joita yrität piilotella. Päästäksesi eteenpäin sinun tulee menettää turhamaisuuttasi. Monet ihmiset eivät hyväksy riskejä, jotka voisivat asettaa heidät “heikoille jäille”. He antavat egonsa voittaa ja menettävät kaiken muun.
Egomme vangitsee meidät tyyneydellään
Eksistentiaalinen tyhjyys voi olla kuluttavaa. Heikkouden ulostuonnin sijaan jatkamme kuitenkin teeskentelyä. Kyseessä ei suinkaan ole sairaus. Omaat ainoastaan piirteen, joka valitettavalla tavalla vaikuttaa turhamaisuuteen, egoon ja “minuuden” puuttumiseen.
“Jokainen omaelämäkerta sisältää kaksi pääosaa; Don Quijoten joka on ego, ja Sancho Panzan joka on ‘minä’.”
-W. H. Auden-
Taistelemalla egomme säilymisestä taistelemme samalla myös maailmaa vastaan. Tappiomme on siis taattu. Jonain päivänä huomaamme, että heikkouden hyväksymättömyys on ainoastaan lisännyt kyseistä piirrettä. Se on vienyt matkamme varrella ihmisiä joita rakastimme ja jotka rakastivat meitä.