Reaktiivinen kiintymyshäiriö aikuisiässä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Ebiezer López

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Reaktiivinen kiintymyshäiriö on tila, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen sitoutuu muihin. Se diagnosoidaan ja hoidetaan yleensä lapsuudessa, kun sen oireet ovat ilmeisimpiä. Joissakin tapauksissa sitä ei kuitenkaan ole hoidettu lapsuuden aikana, ja reaktiivisen kiintymyshäiriön seuraukset nähdään vielä aikuisiässä.

Positiivinen uutinen on, että aikuisenakin kiintymykseen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista. Joten jos opimme havaitsemaan tämän tilan myöhemmässä elämänvaiheessa, voimme hakea tarvittavaa apua.

Reaktiivisen kiintymyshäiriön oireet

Reaktiivinen kiintymyshäiriö on harvinainen ongelma, joka kehittyy yleensä ensimmäisten elinvuosien aikana. Tässä vaiheessa lapset kehittävät emotionaaliset siteet ensisijaisten hoitajiensa kanssa. Tämä on tärkeää, koska lapsilla on erilaisia kiintymystyylejä riippuen siitä, millainen heidän suhteensa hoitajaan on.

On tapauksia, joissa vanhempi tai hoitaja käyttäytyy välinpitämättömästi tai väkivaltaisesti vauvaa tai pikkulasta kohtaan tai erottaa itsensä hänestä äkillisesti. On mahdollista, että tämä kokemus johtaa reaktiivisen kiintymyshäiriön alkuun. Tämä ilmaistaan yleensä kahdella tavalla:

• Estoinen. Lapset, joilla on tämä tyyppi, kieltäytyvät aloittamasta tai ylläpitämästä yhteyttä kenenkään kanssa. Heitä pidetään ujoina ja reagoimattomina, kun heille puhutaan, ja heidän emotionaaliset reaktionsa ovat vähäisiä. Lisäksi heillä voi olla pelkoa, surua, itkua tai ärtyneisyyttä, jotka ilmenevät ilman selitystä.
• Estoton. Nämä lapset osoittavat liiallista luottamusta kaikkia aikuisia, jopa tuntemattomia kohtaan. Heidän käytöksensä antaa vaikutelman, että he ovat läheisiä kenen tahansa kanssa, vaikka kyseessä olisikin joku, jonka he ovat juuri tavanneet.

Reaktiivisen kiintymyshäiriön seuraukset aikuisiässä

Lapsilla nämä käyttäytymismallit muodostuvat viiden ensimmäisen elinvuoden aikana. On yleistä, että tämä tila esiintyy orvoilla lapsilla tai lapsilla, jotka ovat kotoisin ongelmakodeista, joissa on väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä.

Tilaa ei kuitenkaan aina diagnosoida tai hoideta asianmukaisesti. Silloin reaktiivisen kiintymyshäiriön seuraukset siirtyvät aikuisuuteen.

Identiteettiongelmat

Hoksbergen ja ter Laak (2020) tekivät tutkimuksen sellaisten aikuisten käyttäytymisongelmista, jotka ulkomaalaiset olivat adoptoineet heidän ollessaan lapsia. Tutkijat totesivat, että useissa tapauksissa oli mahdollista diagnosoida reaktiivinen kiintymyshäiriö. Yksi niistä vaikutuksista, joita tutkijat pystyivät havaitsemaan oli se, että nämä aikuiset usein tuntevat, etteivät he kuulu perheeseensä.

Tutkijat huomauttivat, että lapsuudessa perhe on lapsen identiteetin vertailuryhmä. Siksi adoptoiduilla, joiden on sisäistettävä ja integroitava monimutkainen todellisuus, voi olla ongelmia oman identiteettinsä kanssa aikuisuudessakin.

Lisäksi monet tutkimukseen osallistuneet olivat selvittäneet omaa taustaansa, ja he ilmoittivat samaistuneensa enemmän alkuperäisen maansa kulttuuriin. Siitä oli tullut eräänlainen kadonnut paratiisi.

Sosiaalinen eristyneisyys ja epäluottamus

Kuten jo selitimme, lapset, joilla on reaktiivinen estoinen kiintymyshäiriö, pyrkivät välttämään sosiaalisia suhteita. Jos tätä ei korjata, se todennäköisesti jatkuu aikuisikään. Näin ollen he pystyvät rakentamaan vain pinnallisia suhteita.

Nämä rajoitukset johtavat suuriksi vaikeuksiksi luoda ja ylläpitää merkityksellisiä ihmissuhteita. Se vahvistaa heidän ajatustaan siitä, että muut ihmiset ovat pahoja ja välittävät vain itsestään.

Yliluottamus ja varhainen sitoutuminen

Reaktiivinen estoton kiintymyshäiriö taas viittaa siihen, että henkilö yrittää rakentaa luottamuksellisia tunnesuhteita erittäin nopeasti. Hän käy läpi tavanomaiset ihmissuhteen vaiheet paljon nopeammin kuin muut.

Se, että he eivät käytä aikaa arvioidakseen sosiaalista pohjaa, jolla he ovat, aiheuttaa heille monia pettymyksiä. He voivat odottaa samaa henkilöltä, johon he ovat juuri tutustuneet, kuin ystävältä, jonka he ovat tunteneet pitkään.

Tämä kiintymysmalli tekee heidät liian vaativiksi ihmissuhteissa, koska he odottavat liian paljon muilta todella nopeasti. Tämäntyyppisessä dynamiikassa on tavallista, että he kohtaavat jonkinlaisen hylkäämisen, koska toinen henkilö voi tuntea itsensä todella tukahdutetuksi ja painostetuksi.

Empatian puute

Koska heillä on vaikeuksia luoda emotionaalisia siteitä muiden kanssa, on yleistä, että heidän on vaikea ymmärtää muiden tunteita. Hall ja Geher (2003) tekivät tutkimuksen reaktiivisesti kiintyneiden lasten persoonallisuusominaisuuksista. Siinä pääteltiin, että osallistujilla, joilla oli reaktiivinen kiintymyshäiriö, oli alhaisemmat empatiapisteet kuin kontrolliryhmällä.

Emotionaaliset ongelmat

Tämä tila aiheuttaa affektiivista epävakautta ja ongelmia tunteiden säätelyssä. Pinnallisen analyysin perusteella he saattavat vaikuttaa onnellisilta ja rauhallisilta ihmisiltä, mutta ei ole kuitenkaan harvinaista, että he ylireagoivat kaikkiin tapahtumiin, jotka ovat vastoin heidän toiveitaan.

Yksi aikuisiän reaktiivisen kiintymyshäiriön seurauksista on sen aiheuttama suuri kärsimys sekä henkilössä itsessään että hänen ympäristössään. Turvallisten ja terveiden ihmissuhteiden puute, johon on lisätty äärimmäisen vammauttava emotionaalinen epävakaus, saa nämä potilaat yleensä hakemaan apua. Tässä vaiheessa häiriö voidaan diagnosoida ja käsitellä eri strategioilla.