Rakkauteen luottaminen uudelleen

Rakkaudessa ei ole kyse uskosta tai edes uskonnosta. Rakkaus on tunteellinen ja psyykkinen kokemus, joka saapuu yleensä yllättäen.

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai lopettamaan rakastamista silloin kun se tuntuu sopivalta, kuten esimerkiksi silloin kun tunne ei ole molemminpuolista. Ehkä se on juuri siinä, tuossa pienessä kontrollin puutteen tunteessa, jossa todellinen ongelma ilmenee.

Rakkaus syöksee meidät usein hienovaraisen haurauden kuoreen: kaikki mitä kumppanimme tekee, sanoo tai ei sano, vaikuttaa meihin voimakkaasti.

Sen seurauksena sekä onnellisuus että kärsimys koetaan paljon voimakkaammalla tavalla. Monilla ihmisillä on esimerkiksi tapana käyttäytyä lähes käsittämättömällä tavalla psyykkisen epäonnistumisen jälkeen: jotta voisi välttää tuskan, on parempi paeta.

Sitä mikä aiheuttaa meille tuskaa, on parasta välttää. Klassista ehdollistamista. Mutta onko se oikein? Onko parempi välttää rakastumista uudelleen, jotta ei kärsisi uudelleen?

Tämän lisäksi… miten pystymme ikinä luottamaan rakkauteen uudelleen?

Kun rakkaus satuttaa ja saa meidät pettymään

On olemassa yleinen käsitys siitä, että rakkaus on kärsimisen synonyymi. Uskomme, että tämä tunne liittyy ainoastaan järjettömyyteen. Rakkaus ja tunteet eivät kulje käsi kädessä “ajattelemisen” kanssa.

Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että joskus rakkaus ei ole tarpeeksi, sillä tunteet eivät ole ainoa tukipilari, joka saa suhteen toimimaan.

Meidän täytyy paikallistaa, järkeistää ja hallita psyykkistä hulluutta niin paljon kuin mahdollista. Intohimon ja järkevyyden välillä täytyy olla tasapaino. Muussa tapauksessa hukkaamme itsemme.

Sitoutumisen, viestinnän, rakkauden, kunnioituksen, empatian ja henkilökohtaisen kasvun pitäisi epäilemättä olla päivittäisiä tukipisteitä joiden päälle parin pitäisi suhteensa rakentaa.

Kun yksikin näistä ei toimi, kun nämä tukipilarit rikkoutuvat, silloin tuska ja pettymys ilmaantuvat.

Jokainen meistä on kokenut luottamuksemme pettämisen jossain elämämme vaiheessa. Kun olemme lapsia, luonnollinen taipumuksemme on luottaa toisiin. Kun kasvamme vanhemmiksi, kokemus opettaa meille, että ihmiset eivät ole täydellisiä – he ovat erehtyväisiä ja saattavat satuttaa meitä, sekä tarkoituksellisesti että tahattomasti.

Olemme kaikki jollain lailla alttiina kivulle. Sen lisäksi saatamme myös itse aiheuttaa kipua toisille. Se meidän täytyy myös aina tiedostaa. Asiantuntijat suosittelevat yhtä asiaa ennen kaikkea muuta: realistisuutta rakkauden suhteen.

Älä innostu liikaa ajatuksesta, että suhde jossa olet parhaillaan, tulee aina olemaan täydellinen. Muista, että se on pitkä prosessi jonka aikana sinun täytyy asetella kaikki palaset paikoilleen. Prosessi, jossa sinun täytyy neuvotella ja joskus luopua tai puolustautua.

Se on päivittäinen prosessi, jossa on aina vastavuoroisuutta suhteen ylläpitämiseksi. Kyse on samanlaisen liikkeen harjoittamisesta kuin heilurissa, muuttua “minusta” “meiksi”.

Jos olet tietoinen siitä, että jotkin näistä asioista eivät tule tapahtumaan, ole realistinen ja estä tuskaa jatkumasta pidempään kuin on ehdottoman välttämätöntä.

Rakkauteen luottaminen, uudelleen

Kyllä, se on mahdollista. Saatat ajatella, että on parasta välttää luottamasta kehenkään. Menneet parisuhteesi päättyivät epäonnistumiseen ja sinulla on jo ollut tarpeeksi huonoja kokemuksia. Ajattelet että päivittäinen yksinäisyys on parempi kuin epävarmuus ja pelko tulla taas satutetuksi.

Jos uskot näin, yritä arvioida seuraavat kohdat puolueettomasti. Emme menetä mitään jos ajattelemme hetken ajan toisella tavalla…

Jotta voisit luottaa johonkin ihmiseen uudelleen, sinun täytyy ensin luottaa itseesi. Eikö sinulla ole oikeutta olla onnellinen? Uskotko että et ansaitse hyviä aikoja ja jakaa jokapäiväistä elämääsi jonkun toisen kanssa? Ensimmäinen askel on tuntea itsensä täydeksi ja tyytyväiseksi. “Pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen, pidän kasvoista jotka näen joka aamu ja olen tyytyväinen elämääni jota elän nyt.” Kaikki nämä käsitteet vahvistavat juuriamme.

Hyvä itsetunto ja itseluottamus tekevät meistä aina vahvemman tuskan edessä. Jos tiedän mitä haluan, näen heti merkit toisessa ihmisessä joista tiedän etteivät ne ole hyväksi minulle, ja jotka voivat satuttaa minua. “Rakastan itseäni ja valitsen valita jonkun toisen jota rakastaa ja jonka kanssa kasvaa, pitämällä aina oman tasapainoni.”

Kuuntele tarpeitasi. Vain sinä tiedät missä pisteessä olet nyt. Vain sinä tiedät menneisyytesi ja miten sinua on satutettu. Kuten tiedämme, jokainen haava vaatii paranemisprosessin. On siis tärkeää että opettelemme kuuntelemaan itseämme ja tietämään aina mitkä tarpeemme ovat.

On välttämätöntä, että saamme takaisin rakkautemme itseämme kohtaan ja rakennamme kaiken uudelleen ympärillämme. Meistä saattaa tuntua siltä, että nyt on hyvä aika olla yksin ja nauttia ajasta ystävien ja perheen kanssa. Ei ole kiire…

Hitaasti alamme näkemään maailman ympärillämme parantuneiden haavojemme kanssa, avoimin sydämin ja selkein mielin. Luottamus kasvaa vähitellen ja tasaisesti, ja silloin on aika ottaa tuntematon vastaan avosylin. 

Eläminen tarkoittaa riskien ottamista, samalla kun se pysyy aina tietoisena siitä että kyllä, pettymyksiä saattaa tapahtua uudelleen. Mutta ehkä se on sen arvoista, vaikka edes lyhyen ajan… Ehkä katumus siitä, että emme ottaneet riskiä aiheuttaa meille enemmän syyllisyyttä.

Onko rakastaminen uudelleen siis mahdollista? Totta kai se on, ja se riippuu yksinomaan sinusta.