Rakastamisen oppiminen tarkoittaa valmiutta päästää irti

Kun me rakastamme, koemme me kovin vaikeaksi päästää irti siitä, mihin olemme tarrautuneet. Se on jotain, mihin emme ole varautuneet, ennen kuin kuljemme kyseisen kokemuksen läpi. Yllättäen meillä on tilanne, jossa me olemme itsenäisiä ja olemme ruokkineet sitä ilman, että olemme tätä edes huomanneet.

Oletko koskaan pelännyt, että parisuhde päättyy? Todennäköisesti olet, ja tämä tilanne itsessään aiheuttaa epämukavuutta ja kärsimystä. Aloitamme parisuhteen täynnä innostusta ja jännitystä ja sillä hetkellä kaikki näyttää täydelliseltä ja lopulliselta. Mutta siitä huolimatta todellisuus on erilaista, koska kaikki mikä alkaa todennäköisesti loppuu, vaihtuu ja muuttuu.

Itsemme valmistaminen muutoksiin tekee meidät tietoisemmiksi siitä, että jokainen hetki on ainutlaatuinen. Me opimme ajan myötä, että vaivannäkö pitääksemme kiinni saa aikaan vain kärsimystä.

Osa rakastamista on oppia miten päästää irti

Me uskomme, että on olemassa pysyviä asioita. Siispä me sitten huijaamme itseämme uskomaan, että on tunteita jotka tulevat aina olemaan läsnä, että ihmiset eivät koskaan muutu ja että tilanteet tulevat pysymään sellaisina kuin haluamme. Tämä on kaikki osa tarinaa, jonka haluamme kertoa itsellemme, jotta emme joutuisi kohtaamaan todellisuutta.

Etkö ole huomannut kuinka ympärilläsi olevat asiat muuttuvat? Etkö ole huomannut, kuinka sinä itse muutut? Sinun vartalosi, tilanteesi, asenteesi ja kokemuksesi, ne kaikki muuttuvat ajan myötä. Vääjäämättä, me elämme jatkuvassa muutoksessa.

Rakkaus on mahdollisesti yksi upeimmista kokemuksista mitä meille voi tapahtua, joten meillä on tapana helliä sitä, säilyttää sitä ja tunnemme sitä ikuisesti. Rakkaus on sellaista. Se on loputonta, niin kauan kuin sitä kestää, vaikkakin meidän pitää hyväksyä se, että se muuttuu ja virtaa kuin vesi lähteestä.

Rakkaus ei sovi yhteen tarttumisen kanssa. Rakkauden perusolemukseen kuuluu vapaus. Tämä on yksi kaikkein tärkeimmistä oppitunneista, joka meidän pitää sisäistää, mikäli haluamme taistella turhautumista, katkeruutta, kärsimystä ja jopa vihaa vastaan, jota ilmenee kun pidämme tiukasti kiinni jostain, mitä ei enää ole olemassa.

Jos emme tunne rakkautta, me turhaudumme

Rakkaus ei satuta. Se on tunne, jota nautitaan ja eletään jännityksellä, innolla ja rauhassa tietäen, että olemme sen ihmisen kanssa jota me rakastamme. Se on mahtava sisäinen rauha ja vapaus ilmaista itseämme. Tämän tunteen kanssa ei ole tilaa kärsimykselle.

Mitä tapahtuu, kun rakastamme ja siihen ei vastata? Tämä tavanomainen tilanne, joka saa aikaan valtavasti kipua tarjoaa meille esimerkin, että emme ole oppineet rakastamaan. Me turhaudumme, ei siksi että rakastamme, vaan koska olemme oppineet rakastamaan vaatimuksien, odotusten ja omistamisväitteiden kanssa.

Meidän on hyvin vaikea hyväksyä se, että rakkaus loppuu. Kun toinen ihminen ei tunne samalla lailla, meihin sattuu ja me kärsimme. Nämä tunteet ovat osa ajatustamme rakkaudesta. Luomalla henkilökohtaisia mielipiteitä, joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, me lankeamme itsemme tuhoamiseen.

Turhautuminen päättyy, kun ymmärrämme omat väärinkäsityksemme rakkautta kohtaan: havaitsemalla, että vapaus alkaa kun päästämme irti kaikesta mikä ei anna meidän olla vapaita, sillä takertuminen ajatukseen siitä miten asioiden pitäisi olla, pitää meidät pettyneinä.

Irtipäästäminen on rakkautemme paras testi

Me kärsimme kun vastustamme muutoksia rakkaudessa. Voimme kääntää tämän tilanteen rakastamiskykymme perusteella, hyväksymällä vapauden olla rakastettu. Sallimalla itsemme vastustaa vastustusta sitä kohtaan, josta me vääjäämättä päästämme irti. Tämä kokemus saattaa itse asiassa tuoda meidät lähemmäs sisäistä rauhaa.

Irtipäästämisen oppiminen vapauttaa meidät. Se jättää meille tilaa rakkaudelle, joka voi jatkaa virtaamista ja tarjoaa vastalahjaksi helpotusta prosessissa toisia kohtaan, jotta he voivat seurata omaa polkuaan. Sitä, jonka he ovat valinneet ja jota heidän pitää seurata. Tämä on rakkauden rehellisin testi, jonka voimme tehdä itsellemme ja jonka toiset voivat tehdä.

Me rakastamme itseämme, kun annamme itsellemme mahdollisuuden aloittaa taas ja jatkamme olemalla avoimia rakkauden uusille tavoille. Ilman minkäänlaisia sisäisiä esteitä, jotka piinaavat, lamauttavat ja tappavat meidän luonnollisen kykymme kokea tunteemme voimakkaasti.

Kaiken kokemamme kauneuden perusolemus ja ydinmehu on vapaus itsessään. Jos me pystymme lopettamaan kiristämisen voidaksemme päästää irti, voimme me yhdistyä polulla onneen ja rakkauteen.