Rakas minä, anteeksi että satutin sinua

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Rakas minä, anteeksi että satutin sinua. Nyt kun olet siinä peilin edessä ja olen riittävän rohkea katsoakseni sinua, haluan että kuuntelet. Minun on kerrottava sinulle paljon, minun on pyydettävä anteeksi monia asioita, en voi enää elää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se ei ole reilua.

Olen yrittänyt aloittaa tämän keskustelun kanssasi jo useampaan kertaan, mutta en vain ollut vielä valmis. Pelko, pettymys ja kärsimys eivät antaneet minun kohdata sitä mitä olen tehnyt sinulle vuosien aikana. Pelko takertui kurkkuuni ja esti minua sanomasta mitään. Minä vain teeskentelin kaiken olevan OK, ja jopa uskoin siihen.

Joskus uskomme olevamme valmiita, uskomme olevamme riittävän vahvoja ja voivamme ottaa vastaan mitä vain, mutta huijaamme itseämme. Tämä oli se ongelma: olin tietämätön tästä.

Juuri nyt pystyn katsomaan sinua ja tunnistan sinut peilistä. En aio ainakaan enää juosta sinua tai ongelmiani pakoon. Et ole enää näkymätön minulle. Näen sinut, näen itseni ja näen meidät. Olen hyväksynyt meidät.

Tämä hyväksyntä, tämä löydös on tehnyt minusta hyvin onnellisen, mutta silti tunnen että jokin on pielessä, jokin mikä estää minua nauttimasta sinusta. Mitä on sovinto ilman anteeksipyyntöä? Haluan säilyttää vahvan siteen välillämme, joten kirjoitin sinulle tämän kirjeen.

Anteeksi että satutin sinua

Rakas minä, anteeksi että satutin sinua. Anteeksi että unohdin sinut, työnsin sinut taka-alalle ja kielsin sinut teeskennellen sinun olevan jotain muuta. Tiedän että satutin sinua.

Häpeä sinusta aiheutti suurta vahinkoa minulle. Torjutuksi tuleminen on yksi syvimmistä haavoista, jonka voimme kokea. Olen kieltänyt sinut ja olen kieltänyt itseni. Itsemme kieltäminen on pahin petos itseämme kohtaan. Aivan kuin olisimme näkymättömiä. Se sattuu!

En voi uskoa miten paljon vihasin meitä! Teit kaiken väärin. Muistan että sain sinut epäilemään itseäsi, tein olostasi syyllisen ja avuttoman. En välittänyt oliko kyseessä ulkonäkösi, persoonallisuutesi tai tekosi. Pystyin hädin tuskin sietämään sinua. Juuri silloin ajattelin, ettei sinulla ollut mitään annettavaa, mitään arvokasta.

Rakas minä, anteeksi että työnsin sinut pois, kohtelin sinua huonosti ja kritisoin sinua kaikesta mitä teit. Tiedän, että en kohdellut sinua oikein. Tiedän, että olin kylmä sinua kohtaan. Olen todella pahoillani. Sen sijaan että olisin halannut sinua, työnsin sinut pois ja se teki olostasi huonon.

Monien päivien ajan jätin sinut huomiotta, vaikka tarvitsit apuani. Olen pahoillani että sulkeuduin sinulta, kunnes en enää kestänyt, kunnes sydämeni pakahtui enkä enää muistanut miltä tuntuu olla onnellinen, tyyni, hyvinvoiva. Minä murenin.

Vaikka en tahdo tämän tapahtuvan kenellekään toiselle, tämän ansiosta löysin sinut uudelleen. Odotit minua. Vielä kerran, olen pahoillani kaikesta aiheuttamastani tuskasta.

Kuuntelethan minua

Tästä eteenpäin haluan asioiden olevan toisin. Haluan suojella sinua. Tarjoankin sinulle sopimusta: panostetaan meihin. Minä sinuun, sinä minuun. Ollaan yhtä, ei olla vain valheellinen sankari ja tämän pyöveli. Ollaan kumppaneita.

Lupaan kuunnella sinua, jopa silloin kun sattuu. Nyt tiedän, että sinulla on tärkeää sanottavaa minulle. Annan sinun kuulua äänekkäämmin. Haluan oppia tuntemaan sinut, löytää sinut uudelleen, tietää kaikki pienetkin asiat sinusta, missä olet hyvä ja mitä haluat tehdä, ihan kaiken.

En pysty lupaamaan etten tule taas satuttamaan sinua; se on mahdotonta. Me kaikki teemme virheitä, mutta en tee mitään pahaa tahallani. Ollaan onnellisia sellaisina kuin olemme. Koska peiteltyäni itseäni niin kauan, olen nyt tajunnut että ilman sinua en ole mitään. Olen saanut maistaa pettymystä, ja se on yksi pahimmista kokemuksistani.

Minä kunnioitan sinua. Aina kun olet maassa, myötäelän kanssasi. Kävelen kengissäsi, yritän ymmärtää sinua. Sen sijaan että syyllistäisin sinua, yritän löytää syitä siihen. Sillä vain tällä tavalla tiedän, mitä on meneillään.

Tehdään sopimus

Otan avosylin vastaan pelkosi ja haavasi. Kaikki mitä olen käynyt läpi on opettanut minulle, että on mahdotonta elää kuuntelematta toista. Viha pitää minut vain erossa sinusta. Se tekee olostani vain avuttoman ja arvottoman, surullisen ja kärsivän. En halua tätä kummallekaan meistä.

Elämä on kovaa, ja edessä tulee olemaan epäonnistumisia. Mutta aina kun et jaksaisi kävellä, anna minun kävellä vieressäsi. Tiedän satuttaneeni sinua ja pettäneeni sinut, mutta yritetään uudelleen.

Rakennetaan hyvinvoinnin ja hyväksynnän siltoja välillemme. Haluan että olemme yhtä, että siteemme vahvistuu ja täyttää meidät rauhalla ja rakkaudella. Haluan pitää sinua kädestä enkä päästää koskaan irti.

Mitä sanot? Onko meillä sopimus?

“Ainoa ihminen joka voi lannistaa minut olen minä itse, enkä aio antaa itseni lannistaa minua enää.”

-C. JoyBell C.-