Päivä, jolloin aloin rakastaa itseäni

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Sinä päivänä, jolloin aloin rakastaa itseäni, tajusin etten tarvitse ketään muuta, ja hylätyksi tulemisen pelkoni sekä torjutuksi tulemisen pelkoni katosivat. Koska en tarvitse muita; minä haluan olla heidän kanssaan. Siitä lähtien olen arvostanut kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä paljon enemmän.

Nykyään minulle on itsestäänselvää etteivät he täytä mitään minussa olevaa puuttuvaa palaa, sillä jos minulta puuttuu jotain, kukaan ulkopuolinen ei voi täyttää sitä, vaan sen on tultava sisältäni. Ihmissuhteet eivät paikkaa reikiä, ne voivat ainoastaan antaa hellyyttä ja luoda hetkiä.

Elämäntahtini muuttui sillä hetkellä, kun aloin rakastaa itseäni. En enää hyppinyt paikasta toiseen vaan olin läsnä koko ruumiillani. Nykyään nautin hetkestä enkä kiirehdi siirtymään eteenpäin, nautin odotuksesta ja sen aiheuttamasta jännityksestä ja innostuksesta.

Juuri silloin muuttui myös näkemykseni rakkaudesta. Nykyään tiedän, että rakkauteen kuuluu myös virheiden hyväksyntä ja niistä oppiminen. Itsensä rakastaminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme olevamme epätäydellisiä ja hyväksymme tämän. Itse asiassa ymmärsin, että itsensä rakastaminen vaatii paljon pitkäjänteistä työtä.

Sinä päivänä, jolloin aloin rakastaa itseäni, aloin tukea itseäni. Itse asiassa tajusin samana päivänä, että päätökseni ovat johtaneet minut siihen missä olen tänä päivänä, ja olen siitä iloinen. Siinä on niin hyviä kuin huonojakin puolia, mutta pidän siitä missä olen ja – tietenkin – siitä kuka olen.

Aloin rakastaa itseäni ja yhtäkkiä osasin rakastaa. Löysin vapauden ja rauhan itsestäni.

Ulospäin katsominen ei aina ole oikea ratkaisu

Itseni rakastaminen on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. Sillä tiedän nyt, että vasta kun sisimpäni uudelleenrakentaminen on valmis, voin lähteä ulos ja etsiä rakennusmateriaaleja ulkopuoleltani. Tarvitsen sisimpääni kaikkea hyvää, en lohkeilevia seiniä. Ajatukseni ja tunteeni, käytökseni kokonaisuudessaan, tekevät minusta sen mikä olen. Tämän vuoksi, jos jokin menee vikaan, minun pitää ensin katsoa sisimpääni ennen kuin haen vastausta ulkopuolelta.

Kenties se, etten löydä vastausta ulkopuolelta on merkki siitä, että etsin väärästä paikasta. Toisinaan luovuttaminen on oikea ratkaisu. Opin tämän, kun aloin rakastaa itseäni. Se on opettanut minulle myös sen, että minulla on vielä pitkä matka edessäni. Mutta se ei haittaa, sillä motivaationi on korkealla: haluan olla paras versio itsestäni. Aion harjoitella itseni rakastamista lopun elämääni.

“Sinä itse, yhtä lailla kuin kuka tahansa koko universumissa, ansaitset rakkautta ja kiintymystä sinulta.”

-Buddha-

Itseni rakastaminen ei ole itsekästä

Itseni rakastaminen ei ole itsekäs tai narsistinen teko. Se on olennainen teko, joka painostaa minua katsomaan, millainen ihminen todella olen ja mikä tekee minut onnelliseksi. Koska rakastan itseäni, minun ei tarvitse olla parempi kuin muut päihittääkseni heidät. Mieluummin voin vain pyrkiä parempaan ja lähemmäksi omia tavoitteitani.

Olen iloinen siitä päivästä, jolloin aloin rakastaa itseäni, ja jokaisena päivänä siitä lähtien olen elänyt innolla. Rakastan itseäni ja sanon tämän ylpeänä ääneen. Vaikka nautin myös siitä, että ympärilläni on ihmisiä jotka rakastavat minua, se ei johdu siitä, että tarvitsisin sitä; minä vain nautin siitä.

Se päivä, jolloin aloin rakastaa itseäni, oli maaginen. Voin vain toivoa, että sinäkin alat huomata, miten mahtava olet. Älä jää odottamaan, että löytäisit kaiken mitä sisälläsi on ja mitä piilotat pelon vuoksi. Odota rauhassa ja katso, miten voit nauttia omasta seurastasi. Minä aloin rakastaa itseäni, alatko sinäkin?