Orson Wellesin viisi parasta elokuvaa
Kun puhutaan historiallisista elokuvaohjaajista, on mainittava eräs, joka erottuu myös näyttelijänä, käsikirjoittajana ja tuottajana: Orson Welles. Tässä artikkelissa keskustelemme viidestä hänen parhaasta elokuvastaan.
Orson Welles syntyi ja kuoli Yhdysvalloissa. Hänet tunnetaan sellaisten elokuvien ohjaamisesta, joissa toiminta, pohdiskelu ja moraali hallitsevat. Lisäksi hänet palkittiin teatteritaiteen elvyttämisestä, radio-ohjelmien esitystavan päivittämisestä ja siitä, että esitteli paikkoja eri puolilta maailmaa elokuvissaan. Koulutukseltaan hän oli opettaja.
Pohditaanpa viittä hänen elokuvaansa.
1. Citizen Kane
Vuonna 1941 Orson Welles teki yhden elokuvataiteen suurista dramaattisista mestariteoksista. Tässä elokuvassa hän ei ollut vain ohjaaja, vaan myös käsikirjoittaja, tuottaja ja päänäyttelijä. Se sai Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta, jonka hän kirjoitti Herman Jacob Mankiewiczin kanssa. Se oli ehdolla myös muissa kategorioissa. Mikä tässä elokuvassa tekee siitä niin ikonisen?
Juoni keskittyy Charles Foster Kanen, äärimmäisen varakkaan sanomalehtikustantajan ja teollisuusporhon hahmoon. Kun hän kuoli, hänen viimeinen sanansa oli “Rosebud”. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, ja yhdelle toimittajalle annettiin tehtävä selvittää se.
Tässä elokuvassa Orson Welles käytti takaumatekniikkaa, jota sovellettiin rohkealla ja johdonmukaisella tavalla. Se vangitsee katsojan huomion alusta loppuun.
“Kirjailija tarvitsee kynän, taiteilija tarvitsee siveltimen, mutta elokuvantekijä tarvitsee armeijan.”
-Orson Welles-
2. Nainen Shanghaista
Vuonna 1947 Orson Welles toteutti tämän film noir -tuotannon. Hän osallistui siihen näyttelijänä vaimonsa Rita Hayworthin kanssa. Juonittelu, tunteet ja jännitys ovat läsnä alusta alkaen. Pääteema on pettäminen ja huiputtaminen.
Juoni keskittyy Michael O’Haraan, nuoreen merimieheen, joka rakastuu syvästi Elsa Bannisteriin. Michael ilmoittautuu merimieheksi Elsan miehen huvipurrelle. Sieltä kaikki lähtee, ja Michael huomaa sekaantuneensa monimutkaiseen murhasuunnitelmaan, josta häntä syytetään.
3. Kolmas mies
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1949, Carol Reed ohjasi tämän elokuvan, joka sai erinomaisen vastaanoton. Se kuuluu film noirin genreen. Siinä Orson Welles esiintyy yhtenä päähenkilönä yhdessä Joseph Cottenin ja Alida Vallin kanssa. Katsotaanpa:
- Juoni sijoittuu Berliiniin toisen maailmansodan päättymisen aikaan, jolloin eri alueita hallitsivat suurvallat, kuten Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto.
- Juoni etenee epäillyn murhatutkimuksen myötä. Tämä teema sekoittuu mustaan pörssiin ja salakuljetukseen.
- Teknisellä tasolla elokuva on loistava ja jokaisesta yksityiskohdasta on huolehdittu. Lisäksi jokainen hahmo on kuvattu ainutlaatuisella tavalla. Pienestä budjetistaan huolimatta sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista elokuvista.
4. Muukalainen katosi
Tässä myöskin film noirin genreen kuuluvassa ja psykologisille trillereille tyypillisessä elokuvassa teema liittyy natseihin. On syytä pitää mielessä, että se kuvattiin vuonna 1946, lähellä toisen maailmansodan loppua.
Wilson on YK:n sotarikoskomission agentti. Hänen tavoitteenaan on löytää Franz Kindler, yksi natsien kuolemanleirien päähenkilöistä.
Tätä elokuvaa voisi ehkä pitää yhtenä Wellesin mestariteoksista, mutta se jää yleensä hänen tunnetuimpien elokuviensa taka-alalle.
“En pidä uraani niin arvokkaana asiana, että se menisi vakaumukseni edelle.”
-Orson Welles-
5. Pahan kosketus
Tämä elokuva kuvattiin vuonna 1958, ja se kuuluu edellisten tapaan film noirin genreen. Sen teemana on murhan ratkaiseminen. Charlton Heston ja Janet Leigh näyttelevät yhdessä Orson Wellesin kanssa, joka esittää korruptoitunutta poliisia nimeltä Hank Quinlan.
Quinlan esittää vääriä todisteita, ja päähenkilö Ramon Miguel Vargas saa tietää siitä, ja hän yhdistää Quinlanin ja muut gangsterit murhaan.
Tämä on yksi Wellesin merkittävimmistä teoksista. Se muistuttaa Hitchcockin elokuvia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bartolomé, J. P. y Thomas, F. (2007). Orson Welles en acción. Akal. Madrid.
- Chion, M. (1992). El cine y sus oficios. Madrid. Cátedra.
- García García, A. (2011). Psicología y cine: vidas cruzadas. UNED. Madrid.
- Sullà, E. (2014). SOBRE LA FORMACIÓN DEL CANON DEL CINE NEGRO. 452ºF. Revista De Teoría De La Literatura Y Literatura Comparada, (3), 13–28. Recuperado a partir de https://revistes.ub.edu/index.php/452f/article/view/10782.