Onni Bertrand Russellin mukaan

Bertrand Russell oli englantilainen filosofi, matemaatikko ja kirjailija, joka voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1950. Hän ei ensin ehkä vaikuta henkilöltä, jolla olisi salaisuus onneen. Itse asiassa hän eli suuren osan elämästään joko yltäkylläisyydessä tai kärsien pulasta. Mutta ehkä tämä on juuri se syy, miksi hän pystyi muuttamaan elämänsä suunnan ja oppimaan olemaan onnellinen.

Tämä kiistanalainen ajattelija menetti valitettavasti vanhempansa ollessaan vasta 6-vuotias. Tämän jälkeen hän eli erittäin ankarien isovanhempiensa kanssa. Jo hyvin nuoresta iästä lähtien hän koki elämän lähes sietämättömäksi. Myöhemmin hän tunnusti ajatelleensa itsemurhaa useammin kuin kerran.

“Viisas miettii ongelmiaan vain kun siihen on jokin tarkoitus; muulloin hän miettii muita asioita.”

-Bertrand Russell-

Bertrand Russell kuitenkin tajusi, että tieto johti hänet täyttymyksen polulle. Filosofian ja logiikan avulla hän pystyi menemään syvemmälle omaan kokemukseensa. Se auttoi häntä tuntemaan, että hän oli osa jotakin suurempaa, nostamaan hänen mielialaansa ja voittamaan kärsimyksensä. Tämän samaisen filosofin mukaan se on osa hypoteesia, kuinka olla onnellinen.

Onni tulee siitä, että keskittyy ulkomaailmaan

Bertrand Russell uskoi, että itseensä käpertyminen johtaa vain suruun ja tylsyyteen. Jos keskitymme vain siihen mitä elämästämme puuttuu, omiin ongelmiimme, epäonnistumisiin ja pelkoihin, menetämme innokkuuden elämää kohtaan. Tässä mielessä Bertrand Russellin ajatukset yhtenevät itämaisten filosofien ja lacanilaisen psykoanalyysin kanssa. Nämä kaksi koulukuntaa uskovat, että “minä” on kärsimyksen ja sairauden lähde.

Sitä vastoin jos keskitämme huomiomme ulospäin, elämästä tulee yksinkertaisempaa. Nämä ulkoiset puolet elämässä koostuvat monenlaisista todellisuuksista. Tiedosta, muista ihmisistä, työstä, harrastuksista jne. Kaikki nämä asiat tekevät elämästä mielenkiintoisempaa ja täydempää.

Bertrand Russell huomautti, että antelias sielu tuo iloa ja riemua. Ja nämä puolestaan ovat energian ja motivaation lähteitä. Ne antavat myös voimaa, kun on aika ratkaista omat ongelmat.

“Kun tulee minun aikani kuolla, en koe eläneeni turhaan. Olen nähnyt punaisia auringonlaskuja, aamukasteen ja universaalin auringon valossa kimaltelevaa lunta. Olen haistellut sadetta kuivuuden jälkeen ja kuullut myrskyisen Atlantin rysähtävän Cornwallin graniittista rannikkoa vasten.”

-Bertrand Russell-

Kuinka kehittää anteliaisuutta

Antelias sielu ei ilmesty tyhjästä; sitä on kehitettävä. Bertrand Russellin mielestä pysyminen kiireisenä jokapäiväisissä toimissa auttaa avaamaan ovia onnellisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita selän kääntämistä itsetutkiskelulle tai itsensä pohtimiselle. Se johtaisi tyhjänpäiväiseen elämään. Kyse on pikemminkin pyrkimyksestä löytää tasapaino, etsiä paikka, joka on yhtä kaukana kummastakin ääripäästä.

Tässä mielessä on myös tärkeää valita oikea hetki ja oikea tapa. Itsensä pohtimiselle ja ajatusten keskittämiselle ulkoisiin asioihin on kummallekin oma aikansa. Mieti omia ongelmiasi, kun siihen on jokin hyvä syy, ja loppuajan voit kohdistaa huomiosi muuhun maailmaan.

Se, mitä Bertrand Russell ehdottaa, on että kehitämme järjestäytynyttä mieltä. Jos voimme saavuttaa tämän, mielemme on aina selkeämpi ja keskittyneempi nykyhetkeen. Kun mietimme itseämme, meidän tulisi tehdä se rationaalisesti ja keskittyen täysin. Meidän on myös kyettävä kyseenalaistamaan omaa järkeilyämme määrittääksemme, päteekö se vai ei.

“Kenenkään ei tulisi uskoa olevansa täydellinen, tai murehtia kovinkaan paljon, että hän ei ole sitä.”

-Bertrand Russell-

Kaksi kehitettävää hyvettä

Bertrand Russellin oma elämä todistaa meille jotakin, jota hän myöhemmin väitti: onnellisuus on valloitus. Se ei tapahdu itsestään eikä tule ulkopuolelta. Kyky olla onnellinen on juurikin sitä: kykyä. Meidän on työstettävä sitä ja kehitettävä sitä saavuttaaksemme sen. Tästä syystä kaksi hyvettä ovat oleellisia tässä prosessissa: vaivannäkö ja luopuminen.

Vaivannäkö on tahtoa ohjata oma energia kohti sitä työtä, jota tarvitaan omien toiveiden saavuttamiseksi. Se vaatii kovaa ponnistelua ja sinnikkyyttä. Mitään arvokasta ei saavuteta yhdessä yössä. Sama koskee onnellisuutta. Tästä syystä on tärkeää kehittää tätä piirrettä, jonka avulla voit suunnata ponnistelusi kohti tavoitteiden saavuttamista.

Toinen onnellisuuden kannalta oleellinen hyve Bertrand Russellin mukaan on luopuminen. Olisi ehkä täsmällisempää puhua “hyväksymisestä”. Elämä tuo eteemme tilanteita, jotka ovat väistämättömiä ja mahdottomia ratkaista. Joitakin esimerkkejä näistä ovat kuolema, parantumattomat sairaudet tai lopullinen menetys.

Emme voi peruuttaa näitä asioita. Mutta se mitä voimme tehdä, on lisätä kykyämme hyväksyä ne. Meidän ei tulisi tuhlata aikaa yrittäen ratkaista niitä tai antaa niiden häiritä meitä. Sen sijaan meidän tulisi kirjoittaa ne osaksi tarinaamme tavalla, joka on meille hyväksi.

Bertrand Russell oli yksi aikansa suurenmoisimmista ihmisistä, ja hänen ajatuksensa ovat tärkeitä yhä nykyäänkin. Hän muuttui orvosta, surullisesta ja eksyneestä pojasta yhdeksi maailman tärkeimmäksi älyköksi. Hänen oma elämänsä ja saavutuksensa tukevat hänen sanojensa painoarvoa.