Logo image
Logo image

Onko aivopesu todellista vai pelkkä myytti?

3 minuuttia
Aivopesu on keino manipuloida jonkun mieltä. Siihen liittyy erityisiä tekniikoita, joita käytettiin ensin laajassa mittakaavassa "kulttuurivallankumouksen" aikana Kiinassa. Useimmat maailman vallat päätyivät matkimaan samoja taktiikoita myöhemmin. Lue aiheesta lisää!
Onko aivopesu todellista vai pelkkä myytti?
Viimeisin päivitys: 12 lokakuuta, 2019

Olet luultavasti kuullut tarinoita ihmisistä, jotka liityttyään johonkin uskontoon tai lahkoon muuttuvat täysin toisenlaisiksi. He eivät enää ajattele, toimi tai edes tunne samalla tavalla kuin aiemmin. Meillä on tapana sanoa, että nämä ihmiset on aivopesty, mutta tarkoitamme sitä puhekielisessä merkityksessä. Onko aivopesu todellista vai pelkkä myytti?

Onko aivopesu todellista?

Aivopesusta on puhuttu 1950-luvulta alkaen, mutta ihmiset ovat yrittäneet muuttaa toisten mieliä jo paljon pidempään. Vasta 1950-luvulla kuitenkin nähtiin ensimmäiset järjestelmälliset yritykset kehittää menetelmä ihmisten aivojen “uudelleenohjelmoimiseksi” johdonmukaisella, tehokkaalla tavalla. Aivopesu on siis todellinen ilmiö, ja siihen liittyy ihan omanlaisiaan menetelmiä.

Termin aivopesu keksi journalisti (ja CIA-agentti) Edward Hunter vuonna 1950. Siitä tuli tärkeä teema romaaneissa kuten 1984 ja elokuvissa kuten Käärmeenmuna. Näiden teosten fiktiivisten tarinoiden takia monet ihmiset uskoivat aivopesun olevan vain fantasiaa. Valitettavasti näin ei ole.

Some figure

Aivopesun historia

Korean sodan aikoihin ihmiset Yhdysvalloissa usein järkyttyivät vankeina olleiden sotilaiden palattua kotiin. He käyttäytyivät hyvin oudosti ja heillä oli kummallisia ajatuksia. Osa puolusti kommunismia taisteltuaan juuri sitä vastaan. Jotkut sotilaat eivät palanneet ollenkaan, vaan vaihtoivat yksinkertaisesti leiriä.

Edward Hunter päätti tutkia tätä ilmiötä. Hänelle selvisi, että kiinalaiset olivat kehittäneet menetelmiä kansansa mielen uudelleenohjelmoimiseksi kuuluisan kulttuurivallankumouksen aikana. He jakoivat menetelmänsä korealaisille, jotka käyttivät niitä sotavangeille.

Näin Hunterille selvisi, että aivopesu on eri asia kuin kidutus, vaikka prosessiin voi joskus kuulua kidutusta. Suurin ero on se, että kidutuksella on aivan erityinen päämäärä, kuten tunnustuksen saaminen tai ystävien tai liittolaisten pettäminen, kun taas aivopesussa on kyse jonkun mielen järjestämisestä kokonaan uudelleen.

Kuinka aivot “pestään”?

On löydetty neljä perusmenetelmää, joilla jonkun voi saada muuttamaan uskomuksensa ja asenteensa maailmaa kohtaan. Nämä neljä menetelmää ovat rationaalinen suostuttelu, suggestio, kidutus ja viimeisenä aivopesu.

Suostuttelu on näistä ainoa, jossa on kyse “tasaväkisestä suhteesta”, kun taas muissa kolmessa on mukana valtadynamiikkaa. Tässä joitakin erityisiä aivopesuun kuuluvia mekanismeja:

  • Täydellinen valta henkilön kommunikaatioon muun maailman kanssa.
  • Fyysinen ja/tai psyykkinen rankaisu vastauksena tottelemattomuuteen. Aivopesijät muodostavat käytössäännöt, ja jos niitä ei noudata, he kiduttavat henkilöä jollakin tavalla.
  • Velvollisuus tunnustaa. Aivopesun uhrille ei sallita yksityiselämää.
  • Palkinnot tottelevaisuudesta. Aivopesijät saavat uhrin uskomaan, että tottelemalla hän säästyy kärsimykseltä.
  • Dogmaattinen propaganda, jonka he saavat näyttämään 100 % järkeenkäypältä. Heidän antamansa ideat ovat äärimmäisen täsmällisiä.
  • Älyllisten toimintojen yksinkertaistaminen. Tämä estää menemästä mukaan abstraktiin, kriittiseen ajatteluun.
  • Vallan antaminen uhrin elämästä ja kohtalosta toiselle henkilölle “hänen omaksi parhaakseen”.

Kaikki nämä menetelmät hyödyntävät ihmisen perustarvetta tuntea olevansa turvassa, kuuluvansa johonkin ja saavansa suojaa. Uhri alkaa nähdä elämänsä ja ajatustensa antamisen toisen ihmisen käsiin välttämättömänä pahana. Se on keino saada tasapainoa ja rauhaa.

Some figure

Pakottamisen päämäärä

Aivopesu ei olisi mahdollista ilman pakottamista. Ihmisillä on luontainen vaisto taistella oman itsenäisyyden ja identiteetin menetystä vastaan. Vaatii siis äärimmäistä painetta saada joku muuttamaan käytöstään.

Ihmisen luontainen vastustus murtuu herättämällä hänessä voimakkaita tunteita. Samalla hänen stressitasonsa kuitenkin nousee paljon normaalia korkeammalle. Jotta aivopesu toimisi kunnolla, uhrin on oltava äärimmäisen tunteikkaalla päällä ja stressaantunut. Tämä tekee hänestä alttiimman taipumaan paineen alla.

Valitettavasti tämä menetelmä on hiottu niin huippuunsa, että aivopesijät pystyvät painostamaan ihmistä ja muovaamaan hänen mieltään hänen sitä lähes itsekään tiedostamatta. Jotkut ihmiset käyvät läpi tämän prosessin vapaaehtoisesti panematta vastaan.

Kulutuskulttuuri on tästä täydellinen esimerkki, samoin kiintymyksemme ja riippuvuutemme sosiaalisesta mediasta. Jos mietit asiaa, näihin molempiin kuuluu aivopesutaktiikoita. Ne ovat niin tehokkaita, että ihmiset eivät edes tiedosta asiaa. He ajattelevat, että tavaroiden ostaminen ja oman yksityiselämän jakaminen netissä ovat merkkejä vapaudesta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Rodríguez Carballeira, A. (1992). El lavado de cerebro. Psicología de la persuasión coercitiva. Barcelona: Editorial Boixareu Universitaria.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.