Neuro-onnellisuus: onnellisuuden tiede?

Neuro-onnellisuus. Jo tämän termin näkeminen riittää herättämään mielenkiintomme, aivan kuin lapsi joka näkee taikatempun. Yhtäkkiä huomaamme, ettei sana ’’onnellisuus’’ ole yksinään, osoittaen aineetonta emotionaalista tilaa. Ei. Tässä se on kehoon liitetty tila. ’’Neuro’’ on etuliite, joka viittaa hermostoon.

Tunteet riippuvat aivojen aktiviteetista. Ne ovat oleellisia jokaisen yksilön selviytymisen kannalta. Niille on luonteenomaista kaksi osaa: yksi on se, että tunteet saavat aikaan subjektiivisen tuntemuksen, ja toinen on se, että niihin liittyy yleensä ulkoinen ilmentymä. Tällä tavalla onnellisuus ilmenee sisäisenä hyvinvointina ja ulkoisesti luomalla tämän hyvinvoinnin ilmaisun muotoja, jotka tavallisesti saavat aikaan positiivista palautetta.

Onnellisuus ja hermosto

Usein kun määrittelemme ja selitämme tätä tunnetta, me yhdistämme sen psyykkiseen maailmaamme. Liitämme sen halun tai täytetyn unelman tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen. Tämä tunne näyttäytyy metafyysisellä tasolla. Se ei ole jotain jota voimme koskea, pitää kaapissamme tai pukeutua siihen joka aamu. Kyseessä on jotain muuttuvaa, hallitsematonta, ja useimmissa tapauksissa se liitetään ulkoiseen kokemukseen.

Me emme kuitenkaan ole tietoisia, että tämä tunne ei ole peräisin itse kokemuksesta. Tämä on hermostossa tapahtuvan kemiallisen prosessin sivutuote. Sen perusta on elimistössämme. Meidän kehomme on itse onnellisuuden tuottaja. Se ei ilmesty vain jostain tyhjästä, kuin jonakin jumalallisena seurauksena. Kyseessä on kokemustemme kemiallinen reaktio, joka on sopusoinnussa sen kanssa, miten havaitsemme todellisuuden.

Onnellisuuden kemikaalit

Saatamme ihmetellä mikä kemiallinen reaktio oikein on ja mitä tekemistä todellisuutemme havaitsemisella on kokemamme onnellisuuden määrän kanssa. Vastaus näihin kahteen kysymykseen on yksinkertainen. Toisessa kädessä meillä on onnellisuuden hormonit: endorfiinit, serotoniini, dopamiini ja oksitosiini. Kun puhumme kemiallisista reaktioista, puhumme siitä kun nämä hormonit toimivat hermostossamme. Näihin hormoneihin liittyy eri positiivisia tunteita, kuten rakkaus, nautinto, kivun sietokyky, jne.

Toisessa kädessä meillä on se, miten havaitsemme todellisuuden. Tämä on psykososiaalinen rakenne, joka on mukautunut vähitellen aina lapsuudesta pitäen. Se määritellään tavallisesti ensimmäisten kokemuksiemme mukaisesti. Se on rakenne, joka määrittää tulevaisuutemme. Meidän käsityksemme todellisuudesta vaikuttaa ihmissuhteisiimme, ja siksi myös biologiseen onnellisuuden tuottoon.

Pitkäkestoisen hyvinvoinnin teoria ja sen rakentaminen

Neuro-onnellisuudesta puhuminen tarkoittaa hyvinvoinnin teorisointia. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennamme todellisen perustan ymmärtääksemme onnellisuutta ja voidaksemme luoda strategioita, jotka sallivat meidän olla onnellisia. Meidän on mahdollista rakentaa onnellisuutta, joka ei ole riippuvainen itse kokemuksista. Saavuttaaksemme tämän, meidän on yksinkertaisesti muutettava aivojemme kemiaa sekä käsitystämme todellisuudesta.

Toisin sanoen, alamme näkemään ‘’lasin puoliksi täynnä’’ sen sijaan että näkisimme sen ‘’puoliksi tyhjänä’’. Ja tämä mentaliteetin muutos muuttaa aivojemme kykyä tuottaa hyvinvointiin liittyviä kemikaaleja. Se kykenee tuottamaan vastahakoisuutta ja alkuperän, joka pitää tätä emotionaalista tilaa yllä.

Neuro-onnellisuus: uusi käsite

Tämä uusi onnellisuuden perspektiivi vahvistaa meitä prosessissamme kohti pitkäkestoista hyvinvointia. Tiedämme siis mitä voimme saavuttaa. Tämä on jotain, jonka voimme saavuttaa ja ajan myötä kasvattaa. Voimme muuttaa sen konkreettiseksi todellisuudeksi.

Tämä sisältää metodit ja harjoitukset, jotka sallivat meidän saada näitä hormoneja aikaan, herättämällä ne aivojen piirit, jotka on suunniteltu tarjoamaan meille hyvinvoinnin tunnetta. Avain on siinä, että kykenemme aktivoimaan nämä piirit vapaaehtoisesti. Tällä tavalla voimme olla oman onnemme valmistajia.

Onko neuro-onnellisuus onnellisuuden tiedettä?

Voimme vastata tähän kysymykseen sanomalla selvästi ’’kyllä.’’ Positiivisten tunteiden ja hermoston välillä on oleellinen yhteys. Tämä tarkoittaa, että voimme selittää ja teorisoida onnellisuudesta keskittymällä kemiallisiin reaktioihin, joka tapahtuvat aivoissa.

Lisäksi, tämä käsitys määrittää onnellisuutemme uudestaan, sillä se kertoo meille, että tunteemme eivät riipu siitä kuinka paljon meillä on rahaa tai miten menestyneitä olemme. Tämä on enemmän sen biologisella tasolla tapahtuvan prosessin ehdollistama, joka luo tämän tunteen ja säätelee sitä. Tähän prosessiin vaikuttaa se, miten me havaitsemme todellisuuden. Ja samaan aikaan se myös ehdollistaa sen, miten näemme todellisuuden. Tässä mielessä onnellisuus on polku, jonka voimme valita.