Näe peilikuvaasi pidemmälle
Tänään istuin peilin eteen puhuakseni peilikuvani kanssa, hyväksyäkseni sen etten ole täydellinen, rakastaakseni itseäni sellaisena kuin olen. Nähdäkseni itseni omaa fyysistä ulkomuotoani pidemmälle ensimmäistä kertaa ja ymmärtääkseni kuka minä todella olen – kokoelma kokemuksia, joita olen elämäni aikana kokenut.
Tänään opin, että elämä heijastuu meidän iholtamme. Vaikka ihmisillä on tapana sanoa että silmät ovat sielun peili, ne ovat myöskin tie toivoon. Mutta joskus on vaikeaa katsoa peiliin ja nähdä enemmän kuin pelkkä ulkomuotomme, nähdä että me emme ole pelkästään ihoa ja luita, mutta myöskin kokemuksia, toivoa ja unelmia.
Me emme ole pelkästään ihoa ja luita – me olemme kaikkea mitä me olemme olleet ja kaikkea mitä me tulemme olemaan.
Silmien ympärillä olevat rypyt heijastavat huolta, ja rypyt suun ympärillä heijastavat naurua. Ne heijastavat sanoja joita me emme koskaan sanoneet, ja myöskin sanoja jotka me sanoimme mutta kaduimme niitä myöhemmin. Ne ovat osa meitä, se osa meitä joka osoittaa maailmalle keitä me oikein olemme.
Kun me katsomme peiliin, voi olla melko vaikeaa katsoa sieluumme. Meillä on taipumusta tehdä näin kun me kadumme menneisyyttä sen sijaan että me katsoisimme tulevaisuuteen, kun me takerrumme siihen minkä me menetimme sen sijaan että arvostaisimme sitä mitä me saavutimme, kun me yritämme saada itsemme näyttämään täydelliseltä kuin posliini, aivan kuin me olisimme elottomia nukkeja ilman mitään elämänkokemuksia.
Opi menneisyydestä
Mutta me olemme enemmän kuin mitä silmä näkee. Me olemme meidän menneisyytemme, ja tämä näkyy meidän iholtamme. Menneisyytemme näyttää meille mistä me oikein tulimme, mutta se ei määritä sitä minne me menemme. Me itse päätämme mihin suuntaan otamme seuraavat askeleemme.
On kuitenkin tärkeää muistaa oppia menneisyydestä; me olemme myös sitä minkä edestä me päätämme taistella huomenna. Meidän on kunnioitettava menneisyyttä ja opittava virheistämme, mutta me emme saa antaa niiden määrittää jokaista askeltamme.
Jos päätät antaa periksi ja annat menneisyydestäsi tulla tulevaisuutesi, et tule olemaan elämässä mitään muuta kuin sivustakatsoja, ja lopulta lakkaat todella elämästä.
Tulevaisuus on heijastusta siitä, mitä saattaa olla
Peilikuvani kuunteleminen ja peloton keskustelu siitä mitä haluan nähdä tulevaisuudessa, saa minut ymmärtämään että taisteleminen haluamani eteen on paljon arvokkaampaa kuin menneisyydessä tekemäni virheet. Meidän ei aina tarvitse katsoa tulevaisuutta juuri niin kuin se on, vaan voimme kuvitella mitä voimme saavuttaa jos teemme sen mitä haluamme tehdä.
Haluamamme tulevaisuuden rakentaminen vie aikaa, mutta se on mahdollista jos olemme kärsivällisiä emmekä anna periksi, vaikuttivatpa tavoitteemme olevan kuinka kaukana tahansa. Sinnikkyys h ankaluuksien edessä on hyve, se on taito jonka me opimme virheidemme kautta, ja se on merkki siitä että pääsemme irti kivestä johon kompastuimme.
Tänään istuin peilin eteen puhuakseni peilikuvani kanssa, ja minä ymmärsin että olen kaikki se minkä olen kokenut, ja tulen olemaan kaikki se mitä haluan olla. Unelmistani taisteleminen sekä virheistäni oppiminen on minun käsissäni. Loppujen lopuksi unelmamme ovat ulottuvissamme jos me vain opimme tuntemaan itsemme, eikä pelkästään sen kuvan jonka näemme heijastuvan peilissä. Kukaan ei ole täydellinen, mutta me olemme viisaasti epätäydellisiä.